Mediaohjeistus tueksi lasten ja nuorten mediakulttuurien käsittelyyn

Media on muodossa tai toisessa osa lasten ja nuorten jokapäiväistä elämää. Uutismedia tarttuu mielellään uusiin median käytön ilmiöihin. Lasten ja nuorten mediakulttuuriin liittyy edelleen virheellisiä oletuksia ja ennakkoluuloja, joita uutisjutut voivat huomaamattaan ylläpitää tai vahvistaa.

Mediakasvatusseura, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry ja Pelastakaa Lapset ry ovat osana Ruutuaika -teemaviikkoa (10.–14.10.2016) koostaneet mediaohjeen, josta löytyy kattava vinkkilista toimittajille ja muille media-alan toimijoille lasten ja nuorten mediakulttuuriin liittyvien ilmiöiden käsittelyn tueksi.

Mediaohjeeseen on koottu hyödyllisiä käytännön vinkkejä ja ohjeita siihen, millaisia asioita tulisi huomioida lapsia, nuoria tai heidän mediakulttuuriaan käsitteleviä sisältöjä suunniteltaessa. Mediaohjeen alkuosan vinkit ovat luonteeltaan yleisluontoisia, soveltuen monenlaisten mediakulttuurin ilmiöiden käsittelemiseen. Toisessa osiossa jaetaan vinkkejä erityisesti pelaamisen ja pelikulttuurin käsittelemiseen sekä lasten kuvaamiseen ja kuvien valitsemiseen.

 Mediaohjeistus löytyy täältä http://www.mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2016/10/Ruutuaikaviikonmediaohje_final.pdf

 

Lisätietoa

Aino Harvola, koulutussuunnitelija, pelikasvatus

aino.harvola(a)ehyt.fi

0503459449

 

 

 

 

Ruutuaika syynissä

Tällä viikolla on vietetty Ruutuaikaviikkoa. Viikon tarkoituksena on haastaa pohtimaan omaa median käyttöään ja suhdettaan mediaan. Media herättää meissä monenlaisia tunteita ja medioita käytetään niin työhön kuin harrastukseenkin. EHYTin Pelityön väki ottaa Mediakasvatusseuran Ruutuaikaviikko-haasteesta kiinni ja pohtii seuraavassa omaa arkista mediankäyttöään.

 

Millaista media-arkesi on tänään ollut?

Salla: Päiväni on vasta alussa, mutta jo nyt olen ehtinyt aamun työmatkan aikana viettämään noin 30min ruudun ääressä puhelimella sosiaalista mediaa selaillen, muutamaan sähköpostiin vastaillen ja Pokémon Go:takin ehdin räplätä. Tästä media-arkeni jatkuu kahdeksan tunnin työpäivällä, jonka vietän tiiviisti tietokoneen ääressä. Illaksi irtoudun media-arjesta roller derby –treeneihin. Ennen nukkumaanmenoa katson todennäköisesti kympin uutiset iltapalan ohessa ja hekottelen kotisohvalla hassuille eläinvideoille Facebookissa.

Nuppu: Tänään kuten yleensä, mediankäyttöni alkoi heti kun heräsin: kymmenen ensimmäistä aamutokkuraista minuuttia selailin uutisia ja vastasin kaverin yöllä lähettämään viestiin. Aamupalan kaveriksi luin tänään supersankaritarinaa netistä, mutta päivän mediapihviin pääsin käsiksi vasta töissä: tyypillisesti koko työpäivä menee tietokoneen ääressä ellen ole pitämässä koulutuksia. Lähes poikkeuksetta myös kokouksiin osallistun etänä Skypellä ja yhteydenpito muuhun Pelityön porukkaan tapahtuu myös sähköisesti. Töiden jälkeen en yleensä halua nähdäkään somea tai ruutuja, vaan suuntaan mielelläni salille. Kotimatkalla tosin saatan tehdä ylimääräisen kävelylenkin Ingressin parissa portaaleja lähialueilta metsästäen. Illalla koetan löytää hetken aikaa tietokonepelaamiselle, mutta usein ehdin vain lukea jotain netistä tai osallistua harrastuskerhojen toiminnan suunnitteluun, joka sekin tehdään verkossa. Tänään täytyy muistaa pestä pyykit ja niitä kuivamaan laittaessa varmaan kuuntelen Vikasietotilan Yle podcastia tai katson kännykän kautta vaikka Noin Viikon Uutiset.

Inka: Media-aamu alkoi aamupalanyhteydessä eri some-kanavien (FB, Instagram, Twitter, Whatsapp) tarkastuksella ja muutamaan keskusteluun osallistumalla. Pikainen digihesarin selaus aamukahvin kanssa. Loppuun Pokemon Go –tarkistus, tuloksetta. Etäpäivä kului kotona koneen ääressä kirjoittaessa. Kirjoituksen keskeytti välillä s-postin merkkiääni ja posteihin reagointi. Kirjoittamaani tekstiä työstin toisen kirjoittajan kanssa google drivessä ja siihen liittyviä keskusteluja ja pohdintoja käytiin messengerissä. Samana päivänä julkaistun oman blogikirjoituksen saama palaute ja leviäminen eri some-kanavissa kutkutteli sen verran, että oli pakko käydä välillä kurkkimassa. Ja välillä sitä harhautui kurkkimaan myös muiden päivityksiä. Iltapäivällä tarkistettiin yhdessä koululaisen kanssa netistä muutamia koulutehtääviin liittyviä asioita. Ja sain myös jokapäiväisen Pokemon Go –tilannekatsauksen. Illalla perheen kesken katsottiin hetken aikaa YouTubesta videoita siten, että jokainen sai vuorollaan valita yhden videon. Tosin perheen kaksivuotiaalla konsepti oli aika haastava ja oman vuoron odottaminen ei oikein onnistunut. Joten Frozenin Let it go –video tuli katsottua aika monta kertaa. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen vielä Netflixistä yksi jakso Luke Cagea.

Tässä viilataan koulutusta ja ruutuja riittää!
Tässä viilataan koulutusta ja ruutuja riittää!

Aino: Aamu räpsähti käyntiin Facebook-notifikaatiot selaamalla ja ratikka-aikatauluja paniikissa pläräämällä. Ratikassa tuijottelin Metron otsikot, sitten keräilin Pokemoneja tai kuunnellen podcastia töihin kävellessä. Aamupalaveri vietettiin tietokoneen äärellä kalenteria tutkien ja muistiinpanoja tehden, samalla maileihin toki vastaten. Osavuosikatsauksen lukujen kirjaaminen, firman sisäinen viestintä, kollegoiden tekstien kommentointi, kouluttajiin yhteydenpito, tilausten vastaanotto, koulutussisältöjen kehittely, hotellien ja junalippujen varailut ja käytännössä kaikki työtehtävät tapahtuivat koneella. Sentään välillä ruudusta sai irtautua lounaan ja päivän lehden tietovisan avulla (vaikka senkin voisi epäilemättä  netissä tehdä). Sitten taas nappailtiin Instaan kuvia, levitettiin hupparikansa-tägillä sanomaa, huolehdittiin somekanavista ja testailtiin oppimispeliä. Todennäköisesti ruutua tuijotellaan toimistolla tänään myöhään ensi viikon koulutuspäiviä suunnitellen, ja sen jälkeen, kun ensin on kuunneltu kotimatka Youtubesta taas musiikkia, voikin hautautua kotisohvaan kinastelemaan puoliskon kanssa, mitä tänään katsotaan Netflixistä.

Millaisia tunteita media-arkesi sinussa herättää?

Salla: Media-arki herättää monenlaisia tunteita. Käytän paljon sosiaalista mediaa ja tunteisiin vetoavat kampanjat ja sisällöt ovat siellä arkipäivää. Viimeksi eilen katsoin YLE Kioskin videopätkää tuttavaperheestä ja siitä, kuinka perheen transsukupuolinen lapsi tuli kaapista. Meni sipulia silmiin melko runsaasti sitä katsoessa.

Inka: Tunteita laidasta laitaan. Viime aikoina etenkin someen liittyen ehkä enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Turhautuminen poliittiseen tilanteeseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun onkin saanut ottamaan hieman etäisyyttä esimerkiksi Facebookiin ja Twitteriin. Toisaalta onneksi kaiken sen vähemmän ylentävän sisällön keskellä on niitä positiivisiakin juttuja, jotka piristävät ja parhaimmillaan luovat uskoa ihmisiin.

Nuppu: Uutisista ja somesta tulee joskus inhottava ärsytys ja huoli maailmasta. Töissä jatkuva mediavyörytys yleensä väsyttää ja ärsyttää jo iltapäivästä ja huomaan usein toivovani että osan työstä voisi tehdä irti koneesta. Yhteydenpito muualla asuviin kavereihin on sujuvaa somen kautta ja joskus tuntuu kuin olisi yhteinen leffakerho menossa kun väki katsoo sarjoja, leffoja tai Youtube-videoita omillaan mutta kommentoi niitä vaikka Facebookin chätissä. Digipelejä pelatessa tunne on aina auvoisan onnellinen silloin kun puuhalle vain löytyy aikaa. Joskus takaraivossa nakuttaa todella inhottava kaiku aikanaan niin usein kuullusta repliikistä: ”pelaaminen on turhaa ajan hukkaa!” ja syyllisyys hauskanpidosta koettaa pilata ilon. Tästä tekisi mieli päästä lopullisesti eroon, koska mitään järkeä tunteessa ei ole.

Aino: Tunteet ovat ristiriitaiset. Toisaalta se, että kaikki hoituu koneelta on helpotus perusarkeen, eikä esimerkiksi Jyväskylässä asuvan työkaverin etäisyys itseen ole mikään ongelma. Toisaalta sama helppous istua koneen ääreen hallitsee paljon sekä työ- että vapaa-aikaani. Jatkuvasta informaatiotulvasta tulisi pysyä kärryillä, vaikka median kaikenlaiset viestit usein lähinnä ahdistavat. Työpaikalla koneen avatessaan tietää samoin, että vastassa on suunnaton sähköpostirumba. Kaikki tämä kuormittaa mieltä, mutta siltä ei oikein pääse pakoonkaan. Myönnän ottavani vapaa-aikanani myös puhelimen mukaan kaikkialle, mikä tekee helposti vapaa-ajasta yksipuolisesti juuri sitä Youtuben tujottelua. Yksi lempiharrastuksistani on erityisesti rooli- ja seikkailupelien pelaaminen konsolilla, ja silti tuntuu, etten vain löydä sille useinkaan aikaa. Samoin voisi myös tehdä jotain kokonaan ruudusta irrallista, josta nauttii, kuten vaikka neuloa, valokuvata tai piirtää. Ehkäpä aktivoidun tällä saralla syksyn mittaan.

 

Millainen on lempi mediankäyttötilanteesi?

 

Salla: Kiireetön hetki kotisohvalla Snapchatia, Twitteriä tai Instagramia selaillen. Itselleni mieluisimpia sosiaalisen median sovelluksia ovat juuri kuvaa tai videota hyödyntävät palvelut. Hyvänmielen sisällöt ovat tottakai mukavampia katsoa, lukea ja jakaa kuin esimerkiksi sellaiset, joiden maailmankatsomusta ei itse jaa tai jotka ovat omasta mielestä epäeettisiä. Niin ja tottakai yksi lempiskenaarioni koostuu seuraavista tekijöistä: sunnuntai, koiran rapsuttelu ja Netflix.

Inka: Siihen kuuluu ehdottomasti joko ihan oma rauha tai toisaalta yhdessä tekeminen. Joko leffojen tai sarjojen katselu ilman häiriötekijöitä tai toisaalta esimerkiksi lapsen kanssa Pokemon Go pelaaminen ja uusiin ympäristöihin tutustuminen siinä samassa. Perheen yhteiset YouTube-sessiot välillä ihan mahtavia. Hassuille videoille kippurassa nauraminen pelastaa sen ankeimmankin maanantain.

Nuppu: Kaipaan peliaikaa. Tutulla tiimillä uusia haasteita ja voittoja tavoitellessa, samalla chätissä tai puheohjelman kautta rupatellessa aika lentää ja tuntee olevansa kiinni hetkessä, pinnistelevänsä äärimmilleen tiukoissa tilanteissa ja parasta on kun huomaa että oma tiimi oppii jotain. Tilanteen kruunaa jos saan puolisoni samaan tiimiin ja voimme vierekkäisiltä peliasemilta virnistellä toisillemme. Olen miettinyt että yhtä raivokkaasti kuin raivaan aikaa raudan nostelulle siksi että tiedän kehoni tarvitsevani sitä, voisin varata kalenterista useammin aikaa pelihetkille, jotka tekevät hyvää mielelle.

Aino: Oman ajan ottaminen syventyneen pelaamisen parissa tai kumppanin kanssa sohvalla elokuvia tai sarjamararonia katsellessa. Rentoutuneena illalla on myös kiva nukahtaa rauhoittavan äänikirjan äärelle tai aamukaffen ääressä lueskella sarjiksia netistä (Stand Still. Stay Silent ftw!). Ainiin, ja kissavideot tietysti. Klassikkoja unohtamatta!

 

 

Rahapelialan toimijat kokoontuivat Lissabonissa

European Association for the Study of Gambling (EASG) -konferenssi kerää vuosittain saman katon alle kolmeksi päiväksi eurooppalaiset ja kansainväliset rahapelitutkimuksen uranuurtajat, uudet tuulet sekä rahapelien parissa toimivat viranomaiset, käytännön työntekijät ja peliyhtiöiden edustajat.

Lissabonissa Portugalissa järjestettiin 13.–16.9.2016 järjestyksessä yhdestoista EASG-konferenssi rahapelitutkimuksesta ja -politiikasta. Konferenssin kattoteema tänä vuonna oli näkymättömän ja tuntemattoman kehitys: tutkimus, vastuut ja sääntely (Development of the Invisible and Unknown: Research, Responsibilities and Regulation).

Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti osallistui konferenssiin uuden oppiminen ja kansainvälisiin hyviin käytäntöihin tutustuminen mielessä. Konferenssissa kuultiinkin useita vastuullista rahapelaamista, rahapelihaittoja ja rahapelihaittojen ehkäisemistä koskevaa puheenvuoroa. Projekti edusti konferenssin aikana lisäksi pohjoisimaisen rahapelihaittoja ehkäisevän verkoston tapaamisessa. Iltatilaisuuksissa lisäksi verkostoiduttiin kotimaisten ja ulkomaisten kontaktien kanssa sekä tutustuttiin Casino Estorilin toimintaan. Kasino on yksi Euroopan suurimmista.

Konferenssi tarjosi käyttökelpoisia ideoita siitä, miten maailmalla on edistetty vastuullista pelaamista ja pelihaittoja ehkäisty koulutuksellisin ja tiedotuksellisin keinoin. Arpa-projekti on parhaillaan suunnittelemassa oman rahapelaamisen hallintaan liittyen sosiaalisen median kampanjaa, jota varten projektin työntekijät imivät vaikutteita kansainvälisistä esimerkeistä. Täältä voit käydä katsomassa yhden maistiaisen nuorille ja nuorille aikuisille suunnatusta videomateriaalista Singaporesta.

Tässä tiivistettynä kolmen konferenssissa kuullun kiinnostavan puheenvuoron sisältö suomeksi. Näistä voi saada esimakua siitä, minkälaisia aiheita rahapelihaittojen ehkäisemisen ja rahapelitutkimuksen aallonharjalla tällä hetkellä pohditaan.

Per Binde, University of Gothenburg, Ruotsi: Mitä ovat rahapelimainonnan vaikutukset ja seuraukset? Uusi ruotsalainen data aikaisemman tutkimuksen valossa.

Monissa maissa rahapelimainonta on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Ruotsissa ihmisten asennoituminen rahapelimainontaan on muuttunut kielteisemmäksi: jopa noin 70 % ihmisistä ilmoittaa suhtautuvansa kielteisesti tai melko kielteisesti rahapelimainontaan. Ruotsissa kuitenkin vain pieni osa aikuisista ilmoittaa rahapelimainonnan vaikuttavan itseensä kielteisesti. Tässä joukossa ongelmapelaajat ja ne, jotka ovat yrittäneet rajoittaa pelaamistaan, ovat yliedustettuina. Havainto on yhdenmukainen aikaisemman tutkimuksen kanssa, jossa on esitetty rahapelimainonnan yhden kielteisen vaikutuksen olevan se, että se saattaa ylläpitää rahapeliongelmia.

Mark Griffiths, International Gaming Research Unit, Nottingham Trent University, UK: Aiheita ja kehityssuuntia rahapelitutkimuksen kentällä.

Rahapelitutkimuksen kenttä elää jatkuvassa muutoksessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana digitalisaatio ja teknologinen kehitys on muuttanut rahapelaamista merkittävästi ja muutos on tälläkin tieteenalalla pysyvää. Griffiths nosti puheenvuorossaan esiin merkittävimpiä teknologian mahdollistamia ja aiheuttamia muutoksia: naisille suunnattu rahapelaaminen, diginatiivin sukupolven nousu, mobiilipelaamisen kasvaminen, rahapelaaminen sosiaalisen verkottumisen sivustoilla, rahapelimekaniikkojen yhdistyminen ja päällekäisyys, verkkoon tuotettavien rahapeliongelman apu- ja tukimuotojen kasvu, ”big datan” kasvanut käyttöaste, rahapelaamisen normalisoituminen ja positiivinen pelaaminen sekä eSports-vedonlyönti ja Fantasy Sports rahapelaamisen muotoina.

Max Abbott, Auckland Univerity of Technology, Uusi-Seelanti: Jotain omituista, kiinnostavaa ja tärkeää tapahtuu: Rahapelaamisen saatavuuden, osallistumisen ja haittojen muuttuvat suhteet.

Yleensä on totuttu ajattelemaan, että pelien saatavuus johtaa ongelmapelaamisen ja pelaamiseen liittyvien haittojen esiintymiseen. On myös esitetty, että pitkällä aikavälillä ihmiset sopeutuvat ja rahapeleihin osallistuminen sekä pelaamisesta seuraavat haitat vähentyvät. Rahapelaaminen yleistyi ja haitat lisääntyivät 1990-luvulla rahapeliboomin aikana. Myöhemmin molemmat tasaantuivat ja laskivat. Viime aikoina rahapeleihin osallistumisen määrä on joissain maissa (Ruotsi ja Uusi-Seelanti) laskenut, mutta haitat ovat väestötasolla määrällisesti säilyneet vuodesta toiseen samalla tasolla. Tämä on ristiriidassa sekä saatavuuden että sopeutumisen ajatusten valossa. On mahdollista, että elämme uutta vaihetta rahapelihaittojen epidemiologisessa kehityksessä. Jatkossa rahapelihaittojen vähentämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta voidaan tunnistaa sosiaaliset, ekonomiset ja yksilölliset tekijät jotka vaikuttavat rahapelihaittoihin ja niihin liittyviin sosiaalisiin ja terveydellisiin vaikeuksiin.

 

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Vuosikymmenten rahapelikokemus ja ensi kertaa joku kysyy miksi pelaat

Arpa-projekti haastoi Eläkeläiset ry:n Syystärräykset-tapahtumassa eläkeläisiä tutkailemaan rahapelaamisen tapojaan leikkimielisen ”Mikä pelieläin olet?”-testin avulla. Kyky tarkastella pelaamisensa motiiveja ja pelaamiaan pelejä kriittisesti suojaa pelihaitoilta.

yleisoa_0045

Syystärräyksiin osallistui noin kuusisataa eläkeläistä joka puolelta Suomea

Eläkeläiset tarttuivat haasteeseen rennolla asenteella. He olivat valmiita tutkailemaan pelitapojaan, kun joku kysyi. Useimmille tilaisuus keskustella niistä tuli vastaan ensi kertaa, vaikka kokemusta rahapeleistä oli jo useiden vuosikymmenten ajalta.

Mitä rahapeliä pelaat? 

Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen oli valtaosalle helppoa, vaikka osa joutuikin ensin miettimään mitkä kaikki rahapeleiksi lasketaan. Lottopelit, Keno ja raaputusarvat olivat yleisimmät pelatut pelit. Myös kokonaan pelaamattomia eläkeläisiä oli joukossa runsaasti. Pelikoneet jäivät vastauksissa usein tappiolle, kun testin edetessä tuli valita mieluisin peli.

Miksi pelaat?

”Koska se on helppoa,” oli tavallisin vastaus. Lottoamisen ja Kenoamisen helppous liittyi sekä rivin jättämisen vaivattomuuteen että siihen, että peli itsessään ei vaadi pelaajalta mitään numeroiden valitsemista kummempaa.

Numeroiden valinnassa useimmat suosivat niin sanottua syntymäpäiväriviä, jossa numerot valitaan perheelle tärkeiden päivämäärien mukaan. Rivillä oli myös varjopuolensa: sen muistaa ulkoa. Jotkut kokivat vuosikymmenten tavan lotota samoilla numeroilla juurtuneen niin tiukkaan, ettei voi jättää lottoamatta. Taustalla on pelko siitä, että oma rivi osuisikin juuri sillä viikolla, kun lotto ei ole vetämässä. Pakkorivistä saattoi irtautua luopumalla siitä kokonaan ja antamalla kioskin koneen arpoa numerot omalle kupongille.

Syntymäpäivärivin pakosta irtauduttiin myös lopettamalla lottoaminen kokonaan. Pakko alkoi kyllästyttää ja pelaaminen maistua puulta. Kyllästymiseen johti myös vuosikymmenten pelaaminen ilman täysosumaa, kun toivo voitosta hiipui. Toisaalta kiinnostus jättipotteihin väheni iän myötä, koska tarvetta suurelle rahalle ei enää nähty. ”Ei niitä hautaankaan saa,” totesi muuan ikämies nauraen. Eläkeläisten kokemukset valottavat sitä, miten pelaamisen motiivit muuttuvat elämäntilanteiden muuttuessa.

pelielain_0010

Pelikoneiden pelaamisen motiiveissa eläkeläiset korostivat ajankulua ja halua lahjoittaa hyvään tarkoitukseen. Pelikoneiden hupina nähtiin pienet voitot, joita pääsee kokemaan lottopelejä tiiviimmässä tahdissa.

Keväällä eläkeläisille tehdyssä kyselyssä paljastui, että paljon puhuttu markettien pelikonemummo onkin useammin pelikonepappa – miehet pelaavat eläkeläisistä enemmän rahapelikoneita. Muuan mies tarjosi tähän selitystä omasta elämästään. Hän pelaa koneita usein odottaessaan vaimoaan kaupasta, koska vaimolla on enemmän tuttuja, joihin siellä törmää kuin hänellä. Kauppareissu on monelle eläkeläiselle sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa. Miehet kertoivat naisia useammin myös pelaamaan lähtemisestä syynä lähteä kotoa ja hakeutua ihmisten ilmoille.

Huoli pelaavasta läheisestä

Leikkimieliseen testiin osallistuminen sai eläkeläiset jakamaan huoliaan pelaavasta läheisestä. Näiden huolten joukossa korostui pelikoneilla pelaaminen. Pohdittiin pelaako ystävä tai sukulainen liikaa tai miksi tämä pelaa niin paljon. Joskus huoli oli siitä, pelaako rankkaa omaishoitajan työtä tekevä lievittääkseen stressiä. Läheisten kuoleman synnyttämästä surusta etsittiin selitystä yhtäkkiä runsastuneelle pelaamiselle.

Eläkeläisten kokemuksista rakentui kuva kulttuurista, jossa rahapelaamisesta ei juuri puhuta. Ympäristö ei haasta tarkastelemaan rahapelaamisen tapoja kriittisesti, jos ei ihminen itse sitä tee. Samoin läheiset kokevat keinottomuutta puhua huolistaan liittyen toisen rahapelaamiseen. Arpa-projekti jatkaa työtä keskustelukulttuurin rakentamiseksi.

Sanni Nuutinen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Rahapeliriippuvainenkin tarvitsee tukea työnantajalta

Matti on poissaoleva ja omituinen. Häntä selvästi kalvaa jokin, mutta on vaikeaa sanoa mikä. Hän ei haise viinalta, vaikuta olevan erityisen soossissa, eikä hän myöskään ole puhunut parisuhdeongelmista tai vaikeista vauvan valvottamista öistä.

Matti on tyypillinen esimerkki työntekijästä, jolla on ongelmia rahapelaamisen kanssa. Työkaverit kyllä aistivat, että kaikki ei ole entisellään, mutta tilanteeseen on vaikeaa löytää tunnistettavaa syytä. Töissä ongelmapelaaja – kuka vain Matti meistä – saattaa vetäytyä sosiaalisista suhteista, olla ailahteleva, myöhästellä töistä ja olla väsynyt. Matin käyttäytyminen saattaa ärsyttää ja työkaverit joutuvat ajoittain paikkailemaan hänen hommiaan.

Peliriippuvuuteen liittyy salailua ja häpeää. Ongelmat pysyvät piilossa, sillä pelaaminen ei haise tai välttämättä näy ulospäin. Vaikeudet tulevat usein esiin vasta kun ne ovat jo äityneet suuriksi. Mikään yksittäinen merkki Matin käyttäytymisessä ei kerro taustalla piilevistä peliongelmista. Havainto syntyy usein monien vihjeiden summasta.

Äärimmäisissä tilanteissa Matin kaltaiset tyypit turvautuvat ratkaisemaan rahavaikeuksiaan lainaamalla rahaa työnantajan pussista. He ajattelevat maksavansa lainan takaisin suuresti voitettuaan. Tällaiset Matit yleensä jäävät kiinni ja näkyvät yllättävän usein iltapäivälehtien lööpeissä.

Useilta työpaikoilta puuttuu valmius tunnistaa rahapelaamiseen liittyviä haittoja, ottaa tilanne puheeksi ja ohjata Matin kaltainen työntekijä avun ja tuen piiriin. Allekirjoittanutta haastateltiin 30.8. ilmestyneeseen Yksityisalojen esimiehet ja asiantuntijat YTY:n lehteen aiheesta. Haastattelussa paneuduimme toimittaja Ani Kellomäen kanssa siihen, miten peliriippuvainenkin tarvitsee työyhteisön ja työnantajan tukea. Kellomäki onnistuu artikkelissa tiivistämään olennaisimman viestin rahapelihaittojen ehkäisystä työpaikoilla:

”On kaikkien etu, jos työpaikalla on sallittua sanoa, ettei työkaverilla ole kaikki kohdillaan. Jos vastuista ei ole sovittu etukäteen, syntyy usein vaikenemisen ilmapiiri. Työpaikoilla on monenlaisia paineita ja jännitteitä siitä, kuka voi ja uskaltaa nostaa pulmat puheeksi. Näiden asioiden ratkaiseminen on esimiehen velvollisuus. Johtotähtenä kannattaa pitää ajatusta siitä, että puuttuminen on välittämistä.”

Artikkelin löydät YTY-lehden sivuilta 6-9. Siihen on haastateltu myös Raha-automaattiyhdistyksen työhyvinvointipäällikköä ja yhteiskuntavastuuasiantuntijaa.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

 

Vinkkejä Pokémon GO-pelaajan kasvattajalle

Pokémon GO on älylaitteella pelattava digipeli jossa tavoitteena on kerätä erilaisia pokemon-otuksia ja kouluttaa niistä vahvempia, sekä kisata muiden pelaajien kanssa. Pelin ikäraja on 3 ja vaikka siinä pokémonit taistelevatkin, väkivalta on kuvattu piirrettyjen tapaan epärealistisesti ja kuolemisen sijaan pokémonit pökertyvät. Peli tarvitsee toimiakseen älylaitteen paikannustietoja, eli GPS:n tai WiFi-toiminnon. Pokémon GO käyttää lisätyn todellisuuden (augmented reality) teknologiaa, eli peli lisää tavallaan oman kerroksensa oikeaan maailmaan. Peliä pelatessa tuttu kotikatu näyttäytyy hieman erilaisena kun pihoilta voi löytyä pokémoneja ja puiston patsas voikin olla Pokémonien harjoitussali.

Parhaimmillaan Pokémon GO tuo ihmisiä yhteen, innostaa ulos liikkumaan ja tutkimaan kotiseutua uudella innolla, sekä antaa upeita onnistumisen elämyksiä yksin ja yhdessä. Pelin suunnaton suosio kuitenkin  myös huolestuttaa vanhempia ja totta on että Pokémon GO asettaa etenkin pienimpien pelaajien osalta muutamia haasteita kasvattajalle. Tosiasia on kuitenkin se, että vallitseva pokémonmania ei ole uhka vaan mahdollisuus kasvattajalle.

Kuluvalla viikolla on nähty myös yllättävän jyrkkää Pokémon-uutisointia jossa pelin pelaajia on säälittä haukuttu ties miksi ja vaadittu että pelin sijaan ulkona liikkuessa pitäisi esimerkiksi marjastaa tai tehdä jotain muuta hyödyllistä. On melko paradoksaalista että aiemmin valitettiin pelaajien nyhjäävän sisällä tuhlaamassa aikaansa, mutta ollaan kahta ärsyyntyneempiä sitten kun pelaajat nyt seikkailevatkin ulkoilmassa pelaamassa. Toisten ihmisten harmittoman ilon lyttääminen ei yleensä kuulu hyvän kasvattajan menetelmiin, eikä se myöskään kuulu hyviin käytöstapoihin.

Vanhojen aikojen haikailemisen sijaan kannattaa siis ottaa tilaisuudesta kiinni ja tuppautua pelaajan mukaan pokémoninmetsästykseen tapaamaan tämän kavereita ja seuraamaan miten hän harrastuksensa parissa toimii. Uuden pelin varjolla voi avata yleisemmänkin keskustelun pelaamisesta. Poimi siis tästä listasta vinkit innokkaan Pokémon-kouluttajasi kasvatuksen tueksi ja nauti rauhassa siitä ettet ainakaan hetkeen joudu pelaajaasi patistelemaan väkipakolla ulos liikkumaan.

Muistilista pienen Pokémon-kouluttajan kasvattajalle:

  • Pelissä liikutaan oikeassa maailmassa: On hyvä sopia yhteiset säännöt lapsen liikkumiselle ja muistuttaa, että julkisilla paikoilla voi pelata, mutta muut ihmiset pitää ottaa huomioon. Yksityisalueelle, kuten omakotitalon pihalle, ei saa mennä pelaamaan. Kävellessä on muistettava olla tarkkana Pokémoneja metsästäessäkin, eikä pyöräillessä kannata vilkuilla puhelinta.
  • Pelissä tavataan muita pelaajia: Kannusta lastasi ystävälliseen käytökseen muita pelaajia kohtaan ja tutustu lapsesi pelikavereihin. Eri joukkueiden välillä on tervettä kilpailullisuutta, mutta kohtelias pitää aina olla. Muistuta lasta, ettei tuntemattoman mukaan saa lähteä edes Pokémonien perässä.
  • Peli on ilmainen, mutta pelin sisäiset ostokset eli mikromaksut nopeuttavat pelissä etenemistä: Varmista, että lapsesi tietää, onko hänellä lupa käyttää peliin rahaa ja jos on niin missä rajoissa. Tutustukaa yhdessä pelin kauppaan. Jos et halua lapsesi käyttävän peliin rahaa, estä se älylaitteen asetuksien kautta ja varmista myös, että lapsesi ymmärtää tämän säännön.
  • Huolehdi tietoturvasta. Tarkista pelin yksityisyysasetuksista, mitä tietoja peli pelaajastaan kerää. Muista, että peli tarvitsee toimiakseen paikannustiedot.
  • Vanhempien kannattaa lähteä mukaan pelaamaan erityisesti perheen pienimpien kanssa.
  • Peli voi innostaa liikkumaan pitkiäkin aikoja kerrallaan, joten eväät ja vesipullo eivät ole huono idea.
  • Iloitse pelaajan kanssa. Vaikka peli ei sinua kiinnostaisikaan, ole kiinnostunut lapsesi kokemuksista. Kysy ja kuuntele, lähde iltakävelylle seuraksi Pokémonin metsästykseen ja anna arvoa toisen tärkeäksi kokemalle puuhalle.

 

Nuppu Soanjärvi
Pelit puheeksi -projektityöntekijä

Pelikasvattajat Aamu-tv:ssä

Ylen Aamu-tv:ssä ihmeteltiin tiistaina 5. heinäkuuta, voivatko digitaaliset viihdepelit olla väylä uhkapelien maailmaan. Keskustelussa mietittiin myös, onko pelaaminen turhaa. Pelikasvattaja ja tutkija Mikko Meriläinen sekä projektiasiantuntija Salla Karjalainen vinkkasivat pelaavien lasten vanhemmille: menkää rohkeasti mukaan ja kyselkää pelaamisesta!

salla_karjalainen_mikko_meriläinen_YLE
Kuva on julkaistu alunperin Yle Aamu-tv:n verkkosivuilla

Aamu-tv:n haastattelun löydät Areenasta.

Pelaaminen ei ole enää sidottu tiettyyn paikkaan tai pelilaitteeseen. Mobiilipelaaminen on kasvattanut viime vuosina suosiotaan muiden pelimuotojen kustannuksella. Mobiilipelaamisen nousu näkyy niin viihteellisissä digitaalisissa peleissä kuin rahapelaamisenkin trendinä. Mobiililaitteiden mukana pelit kulkevat ihmisten mukana kotoa maailmalle: kesämökille, bussipysäkille ja työpaikalle.

Raja digitaalisen viihdepelaamisen ja rahapelaamisen välillä hämärtynyt

Etenkin verkossa rajanveto voi olla paikoitellen epäselvää. Mitä tahansa peliä voi pelata rahasta, jos pelaajat keskenään niin sopivat. Pelaajat voivat esimerkiksi lyödä vetoa siitä, kuka saavuttaa pelissä parhaan tuloksen. Digitaalisissa viihdepeleissä valuuttana voidaan käyttää oikean rahan lisäksi pelien sisäistä valuuttaa tai hyödykkeitä, jotka ovat myös rahan arvoisia. Etenkin monien mobiilipelien ansaintamalli perustuu siihen, että varsinainen peli ja sen aloittaminen on ilmaista, mutta pelin sisältämillä mikromaksuilla on mahdollista saada peliin uutta sisältöä, pelin sisäistä valuuttaa tai lisäosia, jotka mahdollistavat nopeamman etenemisen pelissä.

Samanaikaisesti rahapeleissä hyödynnetään aiempaa enemmän digitaalisten viihdepelien ominaisuuksia, kuten tarinallisuutta, nopeatempoisuutta ja tuttua populaarikulttuurista kuvastoa.

Case: vedonlyöntiä eSportsista

eSports-peleissä vedonlyönnistä on tullut iso osa kilpapelaamiskulttuuria. Kilpapelaaminen on toistaiseksi keskittynyt vain tiettyjen, pelaajamääriltään suurten ja suosittujen pelien ympärille. Esimerkiksi suositun ammuntapelin Counter-Striken ottelut ovat vedonlyöntikohteina. Yle kirjoitti taannoin CS-vedonlyönnistä hyvän ja ilmiötä valottavan artikkelin.

Viihteellinen digitaalinen pelaaminen ei automaattisesti porttiteorian tapaan johda pelaajaa rahapelien pariin. Kynnys rahapelaamiseen voi kuitenkin madaltua, kun rahapeli tai sen toimintalogiikat tulevat riittävän lähelle omaa kiinnostuksen kohdetta. Pelaajalle vedonlyöminen pelissä, jota muutenkin pelaa paljon ja jossa pärjää, voi olla merkki omasta asiantuntijuudesta. Se, että tietää miten peli toimii ja tuntee joukkueet, auttaa panosten asettamisessa.

”Keskustelu tulisi nyrjäyttää”

Pelaamiseen liittyy paljon huolipuhetta. Esimerkiksi vanhemmat voivat huolestua siitä, pelaavatko lapset liikaa ja onko peleistä haittaa. Pelitutkija Mikko Meriläisen mukaan tällainen pelaamisen ongelmiin keskittyvä puhe pitäisi muuttaa.

– Peleissä käsitys on, että valtaosa pelaamisesta on jotenkin epäilyttävää. Tämä keskustelu tulisi nyrjäyttää. Tulisi hyväksyä se, että valtaosa pelaamisesta on täysin ongelmatonta. Siihen liittyy haittapuolia, mutta niitä voidaan ehkäistä aika helpostikin.

Etenkin lasten ja nuorten pelaamiseen liittyy paljon huolta, osa perusteltua ja osa tietämättömyydestä johtuvaa. Onkin tärkeää osata erottaa nämä toisistaan. Jotta voidaan keskittyä pelaamiseen mahdollisesti liittyviin oikeisiin ongelmiin, on tärkeää tunnistaa myös ne tilanteet, joissa huoleen ei ole syytä.

Parhaimmillaan pelaaminen on nuorille hauskaa yhdessä tekemistä, joka vahvistaa pelaajan itsetuntoa tarjoamalla uusia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Pelit ovat oiva ympäristö etsiä uusia haasteita, testata omia rajoja, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uudenlaisia sosiaalisia kokemuksia. Pelit ovat keskeinen osa nuorten media- ja populaarikulttuuria ja peleistä on tullut erottamaton osa sitä mediamaailmaa, jonka ympäröiminä lapset kasvavat. Pelaamattomuus voi olla jopa sosiaalisista tilanteista ulossulkevaa.

Pelikasvatuksen kovaa ydintä on keskustelu pelaajan kanssa siitä, mitä ja miksi hän pelaa. Kenen kanssa hän pelaa? Onko pelaaminen mukavaa? Jo tällä keskustelulla voidaan päästä pitkälle pelihaittojen ehkäisyssä. Ottamalla pelaamisen puheeksi neutraalisti ja avoimesti kuunnellen, on mahdollista päästä puhumaan pelaamisesta syvällisemmin – sekä mahdollisesti sitä kautta voidaan päästä kiinni myös laajempiin taustalla vaikuttaviin aiheisiin, kuten arjenhallintaan ja sopivaan pelikäyttäytymiseen.

Kun keskustelu pelaamisesta keskittyy siihen, onko pelaaminen turhaa vai hyödyllistä, unohtuu yksi tärkeä kysymys. Tarvitseeko kaiken lopulta olla erityisen hyödyllistä?

Huoli voi olla myös aiheellista

Pelaamiseen liittyvät ongelmat näyttäytyvät arjessa monella tavalla ja pelaamisen ongelmallisuutta arvioitaessa tulee huomioida pelaajan elämäntilanne ja hyvinvointi kokonaisuutena. Pelaamiseen liittyvät haitat voivat vaihdella kovastikin fyysisistä helposti ehkäistävistä niskavaivoista vakaviin sosiaalisen eristäytymisen ongelmiin. Lisäksi haitat saattavat ulkopuolisen silmin näyttää erilaisilta verrattuna siihen, kuinka pelaaja kokee ne itse.

Jos pelaaminen herättää huolta, aluksi on hyvä selvittää pelaajan omaa näkemystä omasta pelaamisesta, hyvinvoinnista ja elämänhallinnasta. On tärkeää huomioida, että runsas pelaaminen saattaa toimia keinona purkaa tai paeta muita ongelmia, jolloin pelkästään pelaamiseen keskittyminen ohittaa monta hyvinvoinnin kannalta olennaista asiaa.

Pelaamisen ongelmat ovat usein osa laajempaa ongelmien kokonaisuutta ja taustalla voi olla monenlaisia psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä haasteita, kuten esimerkiksi masennusta, yksinäisyyttä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Monimutkaisessa tilanteessa voi olla vaikeaa hahmottaa syy-seuraussuhteita tai ongelmien alkuperäistä syytä. Tästä syystä onkin tärkeä tarkastella tilannetta kokonaisuutena ottaen huomioon pelaamisen lisäksi pelaajan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintaan liittyvät mahdolliset haasteet.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Suurten ikäluokkien miehet pelaavat ikääntyneistä eniten

Ikääntyneistä eniten rahapelejä Suomessa pelaavat 64–69-vuotiaat miehet. Eläkeläisten rahapelaaminen on lisääntynyt, ja myös iäkkäiden peliongelma on kasvussa.

64–69-vuotiaista miehistä 70 % kertoo pelaavansa lottopelejä vähintään kerran kuussa, 70–74-vuotiasta miehistä 63 %. Muitakin arpapelejä eläkeläismiehet pelaavat muita iäkkäitä innokkaammin.– Suuret ikäluokat pelaavat enemmän kuin heitä vanhemmat. He ovat oppineet tavan varhaiskeski-ikäisinä 1980-luvulla, kun rahapelaaminen löi Suomessa läpi toden teolla, sanoo Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän Arpa-projektin projektipäällikkö Tapio Jaakkola.

Miehet pelaavat naisia enemmän rahapelejä kaikissa ikäluokissa. Ikääntyneiden miesten ja naisten pelaamisessakin ero näkyy: 64–74-vuotiaista naisista vain noin puolet pelaa lottopelejä vähintään kerran kuussa. Yksi selittäjä on se, että miehet ansaitsevat eläkkeelläkin naisia paremmin.

– Pelit ovat myös aiempina vuosikymmeninä olleet hyvin miehinen harrastus: peliympäristöt oli suunniteltu miehille ja peleistä noin kolme neljäsosaa. Miehet pelasivat Esson baarissa raviveikkausta, vakioveikkausta ja pajatsoa, naiset ehkä vain arpapelejä, Jaakkola kuvaa.

Tulokset käyvät ilmi EHYT ry tuoreesta kyselystä, jossa selvitettiin 64-vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten raha- ja tietokonepelien pelaamista ja pelaamiseen liittyvien ilmiöiden yhteyksiä ikäihmisten elämäntilanteeseen.

Myytti markettien raha-automaatteja pelaavista mummoista ei ole totta

Tutkimuksen tulokset kumoavat myytin markettien auloissa raha-automaatteja pelaavista mummoista. 64-vuotiaista tai sitä iäkkäimmistä raha-automaateilla pelaa ainakin kerran kuussa vain 14 %, kun esimerkiksi 18–35-vuotiaista noin puolet pelaa raha-automaateilla ainakin joskus. Innokkaimpia pelaajia ovat eläkeläismiehet, vain yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä raha-automaatilla pelaa useimmiten nainen.

Kaikki rahapelaaminen vähenee ikääntymisen myötä, mutta suurten ikäluokkien edeltäjiään runsaampi pelaaminen näkyi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viimevuotisessa tutkimuksessa. THL totesi, että iäkkäiden rahapelien pelaaminen on kasvanut viime vuosina ja myös peliongelma on kasvussa.

60–64-vuotiassa miehissä on muita ikääntyneitä enemmän niitä, jotka ilmoittavat käyttävänsä rahapelaamiseen enemmän aikaa eläkkeelle jäätyään. He myös suhtautuvat rahapeleihin muita myönteisemmin.

– Syntyykö peliongelma eläkkeellä, sitä ei tämän aineiston pohjalta voi sanoa, Jaakkola sanoo.

Miksi ja mitä ikääntyneet pelaavat?

Ikäihmiset luottavat rahapeleissä onneen, eivät taitoon. Ylivoimaisesti suosituimpia ovat lottopelit: lähes joka toinen iäkäs pelaa lottopelejä kerran viikossa tai useammin. Toisella sijalla ovat Veikkauksen arpapelit, niitä pelaa 39 % senioreista. Raha-automaattipelejä pelaa 25 %.

64-vuotiaiden tai sitä vanhempien tärkein motiivi rahapelien pelaamiselle on raha: isoista voitosta  haaveilee ainakin joskus 64 % kyselyyn vastanneista ikäihmisistä. Yli puolet pelaa ainakin joskus sen vuoksi, että ansaitsisi rahaa.

Toiseksi yleisin motiivi on ajanviete: noin puolet ikääntyneistä pelaa rahapelejä ainakin toisinaan hauskuuden, jännityksen tai ajankulun vuoksi. Puolet pelaa rahapelejä ainakin joskus myös sen vuoksi, että saisi voittamisen tuoman onnistumisen tunteen.

Ikääntyneiden pelaamista ei selitä perhetilanne: yksin asuvista, parisuhteessa tai lasten kanssa elävistä puolet pelaa ainakin kerran kuussa. Myöskään yksinäisyyden tunteet tai taloudellinen tilanne ei näyttäisi selittävän rahapelaamista. Kysely antoi myös viitteitä siitä, että pelaamisen useuteen ei juurikaan vaikuta se, kuinka huonoksi oman terveydentilansa kokee.

EHYT ry:n kysely toteutettiin kaksivaiheisesti. Helmikuussa 2016 toteutettiin puhelinkyselyt, johon vastasi 400 suomalaista. Kyselyllä kartoitettiin sitä, kuinka yleistä pelaaminen on ikäihmisten keskuudessa. Toinen osa toteutettiin 30. maaliskuuta – 6. huhtikuuta internetkyselynä, jossa kyseltiin pelaamisen yksityiskohtia. Kyselyyn vastasi 1001 ikäihmistä.

Tapio Jaakkola

projektipäällikkö

Arpa-projekti