Osallistu kansalliseen Peliviikkoon #pelaaparemmin

Tällä viikolla (14.-20.11.2016) vietetään kansallista Peliviikkoa. Peliviikko on pelikasvatuksen teemaviikko, jonka tavoitteena on rakentaa positiivista pelikulttuuria ja vähentää pelaamiseen ja pelaajiin liittyviä ennakkoluuloja. Pelaaminen on suosittu, hyödyllinen ja hauska harrastus, joka sopii kaikenikäisille ja on parhaimmillaan ihmisiä yhdistävää toimintaa.

Unohtuvatko pelatessa tauot? Menevätkö hävitessä hermot? Venähtävätkö pelit liian usein aamuyön puolelle? Otatko muut pelaajat riittävästi huomioon? Mitä sinä voisit tehdä paremmin?

Tänä vuonna EHYT haastaa Peliviikolla kaikki pelaamaan paremmin. Kyse ei ole ainoastaan teknisistä taidoista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jossa pelaaminen lisää sekä pelaajan että ympäristön hyvää mieltä ja hyvinvointia. Hyvä pelikäytös, muiden huomioiminen ja itsestä huolehtiminen tekevät sinusta paremman pelaajan. Osallistu #pelaaparemmin –haasteeseen ja kerro muillekin, mitä aiot Peliviikolla tehdä toisin.

Voit jakaa oman haasteesi valitsemallasi kanavalla käyttämällä tunnisteita #pelaaparemmin ja #peliviikko.

Lisää tietoa Peliviikosta: www.peliviikko.fi

Pelimyytinmurtajat: Pelikasvatus

Pelikasvatus on suhteellisen uusi termi, joka ei ole varmasti vielä monellekaan tuttu. Ei siis liene ihme, että se aiheuttaa hämmennystä ja herättää kysymyksiä: Mistä koulusta niitä virallisia pelikasvattajia valmistuu? Miten niillä peleillä oikein kasvatetaan? Pitääkö Xboxilla kasvattaa eri tavalla kuin iPadilla? Entä mihin koko pelikasvatusta oikein tarvitaan?

 

”Pitää olla hyvä pelaamaan, että voi olla pelikasvattaja”

Yksi hyvä keino pelikasvatukseen on yhdessä kasvatettavan kanssa pelaaminen, mutta pelikasvatusta tehdäkseen ei tarvitse välttämättä koskaan edes hipaista peliohjaimia. Yksinkertaisimmillaan pelikasvatus on tavallista kasvatustyötä, jonka aiheena ovat pelit ja pelaaminen. Siis keskusteluja, sääntöjä, neuvottelua, raivareiden sietämistä ja esimerkin näyttämistä, siis jokapäiväistä arkista kasvatustoimintaa.

Pelikasvatus ei ole pelaamaan opettelemista. Pelikasvatuksella pyritään siihen, että lapsi oppisi tulkitsemaan pelien viestejä, arvioimaan niitä kriittisesti ja ymmärtämään ja arvioimaan pelaamisen roolia niin yhteiskunnassa kuin omassakin elämässä. Pelikasvatukseen kuuluu paitsi lasten ja nuorten suojeleminen (haitalliselta sisällöltä ja liialliselta pelaamiselta) säännöin ja rajoittein, myös kasvatettavan mediataitojen lisääminen. Ihannetilanteessa lapsi kasvaessaan oppii itse valikoimaan sopivaa mediasisältöä ja arvioimaan sitä kriittisesti, sekä käyttäytymään pelissä ja muussa mediassa fiksusti ja turvallisesti.

Pelit ja pelaaminen on suhteellisen uusi ilmiö näin laajana ja huolestuttaa monia vanhempia. Koska pelaajat itse ovat luonnollisesti kärkkäitä puolustamaan harrastustaan, pelikasvatuksen on tärkeä lähteä faktapohjalta, ilman myyttejä ja uskomuksia. Pelikasvattajan täytyy siis olla valmis ottamaan selvää peleistä ja pelaamisesta ennakkoluulottomasti ja kohdella peliharrastajia kunnioittavasti. Auttaa luomaan positiivista ilmapiiriä jos pelikasvattaja on myös itse valmis tarttumaan peliohjaimiin ja kokeilemaan pelejä myös itse, mutta mikään huippupelaaja pelikasvattajan ei tarvitse olla.

pelimyytinmurtajat_pelikasvatusmyytit”Jos lapsi ei pelaa, pelikasvatusta ei tarvita”

Lapsella on oikeus saada kasvatusta, joka valmistaa häntä toimimaan yhteiskunnassa ja pärjäämään myöhemmin omillaan (YK:n Lasten oikeuksien sopimus). Digipelaaminen on osa nykyajan kulttuuria, yhteiskuntaa ja erityisesti osa lasten ja nuorten kulttuuria. 75% suomalaisista 10-75 –vuotiaista pelaa ainakin joskus digipelejä, 10-20-vuotiaista puolet pelaa jopa päivittäin (Mäyrä, Karvinen, Ermi, 2016). Vaikka kotona ei olisi pelilaitteita, lapsi saattaa päätyä pelaamaan kavereiden luona kyläillessään, nuorisotyön menetelmänä, kirjastossa tai koulussa osana opetusta. Digipelaamisessa on kyse niin isosta ilmiöstä, ettei sitä saa kasvatuksessa ohittaa.

Vaikka lapsi ei juuri nyt harrasta pelaamista, tilastojen valossa on todennäköistä, että hän joskus tulee harrastamaan digipelejä jossain muodossa. Ei välttämättä varsinaisesti aktiivisena peliharrastuksena, mutta ehkä bussia odotellessa, synttärijuhlien ohjelmanumerona tai vaikka videobloggaajan pelivideoita katsomalla. Tunnetusti niin sanottu tynnyrissä kasvattaminen ei ole hyvä idea etenkään sellaisten ilmiöiden kohdalla, joista voi olla myös haittoja. On hyödyllistä osata hallita omaa ajankäyttöään, oli harrastus sitten digipeli tai ei. Pelikasvatus ja sen ylätermi mediakasvatus tuovat nykymaailmassa pärjäämisen kannalta tärkeitä oppeja, kuten mediakriittisyyttä ja arjen hallinnan taitoja. Näistä on hyötyä, vaikkei koskaan pelaamista alkaisikaan harrastaa. Myös kirjallisuuden tulkintaa opetetaan myös heille, joita kirjat eivät kiinnosta ja maalausta joutuu kokeilemaan, vaikkei Picassoksi pyrkisikään. Vaikkei olisi erityisen kiinnostunut pelaamisesta, on yleissivistystä tietää joitain perusasioita digipelaamisesta ja pelikulttuurista, sillä pelaavilta ystäviltä ja pelikulttuurin ilmiöiltä on mahdotonta välttyä.

”Kahden tunnin ruutuaika sopii säännöksi kaikille lapsille”

Monelle tuttu kahden tunnin ruutuaikasuositus on alkujaan lähtöisin Amerikan lastenlääkäriyhdistyksen AAP:n mediankäyttösuosituksista vuodelta 2013 (AAP Policy statement, mainittu jo v. 2001), joissa muiden ohjeiden muassa kehotettiin lastenlääkäreitä suosittelemaan perheille lasten ruutuajan rajaamista 1-2 tuntiin. Tosiasiassa suosituksessa oli paljon muutakin, kuten kehotus sijoittaa tv ja pelilaitteet kodin yhteisiin tiloihin lastenhuoneen sijaan, lasten kuluttaman median sisällön huomioimista ja hyvän mediankäytön mallien näyttämistä. Mediassa kuitenkin lähinnä tuo helppo kahden tunnin sääntö nostettiin otsikoihin ja se jäi elämään yksittäisenä ”totuutena”. Väite oli siis myytti jo syntyessään, sillä edes AAP ei sitä tarkoittanut universaaliksi kaikenikäisten ohjenuoraksi, saatika, että pelkkä ruutuajan rajoittaminen olisi riittävä toimenpide kasvatuksessa median suhteen.

AAP on monelle vahva auktoriteetti kasvatusasioissa ja siksi onkin tärkeää, että suositukset perustuvat ajantasaiselle tieteelliselle tutkimukselle ja että suosituksia päivitetään jatkuvasti. AAP onkin julkaisemassa uudet suositukset tänä syksynä, ja ennakkotietojen perusteella tarkka ruutuaika taitaa olla jäämässä suosituksista kokonaan pois (Brown, Shifrin, Hill, 2016). Uusissa suosituksissa keskitytään enemmän mediankäytön laatuun kuin määrään ja tunnustetaan myös esimerkiksi digipelien kautta tavattujen ystävien tärkeys.

Moni asiantuntija siis pitää mediankäyttöaikaa kriittisempänä median sisältöjä ja sitä miten mediaa käytetään niin ulkomailla kuin koti-Suomessakin (ks. esim. Jaana Wessmanin blogi; Tommi Tossavaisen haastattelu Ylen Aamu-tv:ssä; Mikko Meriläisen haastattelu). On eri asia pelata tuntitolkulla putkeen jotta unohtaisi vanhempien kanssa tulleen riidan, kuin lanittaa kavereiden kanssa yhteistyötä vaativaa peliä taktikoita hioen ja toisiaan kannustaen. Kasvattajien täytyy tietysti edelleen olla kärryillä myös siitä, kuinka paljon aikaa pelaamiseen ja muun median kuluttamiseen menee, mutta ehdottomasti tärkeämpää on tietää, mitä pelataan, miten pelataan ja miltä se pelaajasta tuntuu. Kasvatus, myös pelikasvatus on moninainen, muuntuva prosessi, jossa ei yksinkertaisilla ja helpoilla minuuttimäärä-säännöillä pärjätä.

”Pelikasvatuksessa tärkeintä on asettaa rajat!

Pelikasvatus on tietysti myös niitä kuuluisia rajoja ja rakkautta, mutta erityisesti kasvatusta. Kaikki kasvatus ei ole eikä voikaan aina olla suunnitelmallista, mutta jokaisen tulisi ajoittain miettiä, minkälainen kasvattaja on ja mihin pyrkii. Kasvatuksen tavoitteiden pitäisi määrittää minkälaista kasvatuskeinoja käytetään. Rajat ja rajoitukset ovat osa kasvatusta, mutta ne yksin eivät riitä, jos esimerkiksi halutaan kasvattaa itsenäiseen elämään kykeneviä, aktiivisia ja aloitteellisia yhteiskunnan jäseniä. Itsenäisyyttä, aloitteellisuutta ja aktiivisuutta täytyy ihan aktiivisesti opettaa. (Pelikasvattajan käsikirja, 10-13)

Ikärajoilla ja säännöillä suojataan lapselle tila, jossa pelaamisen käytäntöjä ja hallintaa voidaan turvallisesti ja haitattomasti harjoitella. Pelkät rajat eivät kuitenkaan riitä, sillä viimeistään täysi-ikäistyessään ja kotoa pois muuttaessaan itse kukin joutuu ottamaan vastuun itsestään — myös pelaamisen suhteen. Harva oppii terveellisiä ruokatottumuksiakaan pelkästään lempiherkkujaan syömällä, ja sama pätee myös pelikasvatukseen. Rajat luovat siis turvallisen tilan opetella ja harjoitella, jotta pärjäisi sitten kun ulkopuolisten asettamat rajat hiljalleen venyvät ja lopulta hälvenevät.

Pelikasvatus vaatii kasvattajilta tietoista, suunnitelmallista ja pitkäjänteistä kasvatustoimintaa: keskusteluja pelien hyvistä ja huonoista puolista, sääntöjen syiden opettamista, pelikokemusten yhteistä pohdiskelua ja paljon kärsivällisyyttä. Pelikasvatuksen tavoitteena on lapsi, josta kasvaa fiksuja päätöksiä tekevä, pelaamisensa hallitseva ja pelisisältöjä kriittisesti tarkastelemaan kykenevä aikuinen. (Lue lisää Pelitaidon Pelikasvatus-sivulta)

 

Nuppu Soanjärvi
Pelit puheeksi -projektityöntekijä

 

Hyödyllisiä nettisivuja

www.pelikasvatus.fi – Pelikasvattajien verkoston tekemä Pelikasvattajan käsikirja on paras aloituspaikka pelikasvatuksesta kiinnostuneelle. Kirja on ladattavissa ilmaiseksi PDF-versiona sekä suomeksi että englanniksi.

 

Lähteitä

Brown, A., Shifrin, D. L., & Hill, D. L. (2015). Beyond ‘turn it off’: How to advise families on media use. AAP News, 36(10), 54-54. http://preschool.uen.org/docs/AAPNews-2015-Brown-54.pdf

Lasten oikeuksien sopimus https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf

Meriläinen, M. 2015. Pelikasvatuksen perusteet -diasarja. Folkhälsanin Smart på nätet -seminaariluento. http://www.slideshare.net/mvmerilainen/smart-p-ntet-1132015 

Mäyrä, F., Karvinen, J., & Ermi, L. (2016). Pelaajabarometri 2015 Lajityyppien suosio. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/99003/978-952-03-0153-8.pdf?sequence=1

Kuinka estää sisällissota kotona – perheen yhteisiä pelisääntöjä luomassa

Pelaaminen on hyödyllinen, kehittävä ja ennen kaikkea hauska harrastus, josta ei kohtuudessa ole haittaa kenellekään. Pienet konfliktit vanhempien ja lasten välillä ovat normaali osa kasvatusta liittyvät ne sitten peleihin tai johonkin muuhun. Jos perheessä kuitenkin vallitsee jatkuva sotatila pelaamisen vuoksi, on aika pohtia rauhanneuvotteluiden aloittamista ja rauhansopimuksen, eli perheen yhteisten sääntöjen, kirjoittamista. Kirjalliset säännöt voivat tuntua suurelta vaivalta, mutta niiden luomista kannattaa silti yrittää ennen vaipumista loputtomaan sisällissotaan kasvatettavan pelaamisen vuoksi.

Rauhanneuvottelut

Kummankin osapuolen on ymmärrettävä toisiaan ennen kuin tilanteesta voi päästä eteenpäin. Hyviä lähteitä pelien ja pelaamisen hyviin ja huonoihin puoliin ovat tämän blogin lisäksi esimerkiksi Jaana Wessmannin ja Mikko Meriläisen blogit. Pelien asiantuntija saattaa kuitenkin olla lähempänä kuin arvaakaan. Tästä syystä avoin ja arvostava keskustelu lapsen ja vanhemman välillä on korvaamatonta.

Vaikka lapset ja nuoret vasta opettelevat tärkeitä ihmissuhdetaitoja ja kaipaavat niihin aikuisten tukea, pystyvät he silti hyvinkin terävänäköiseen pohdintaan omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Aikuisen tulee olla vain valmis kuuntelemaan kärsivällisesti ja osata tehdä sopivissa kohdissa hyviä apukysymyksiä. Erityisesti nuorten kannattaa antaa oivaltaa asiat itse: ulkoapäin tulevat määritelmät ja neuvot omaan tilanteeseen saattavat vain lannistaa tai ajaa kapinaan.

Ennen sääntöjen kirjoittamista pitää löytyä yhteisymmärrys etenkin siitä, mikä aiheuttaa ongelmia arjessa ja mistä se johtuu. Muotoiluun kannattaa kiinnittää huomiota. “Nukkumaan mennessä tulee riitaa, koska pelaamista on vaikeaa lopettaa” on helpompi kohdata kuin “Sä et halua nukkua, koska oot kiinnostunut vain peleistä”.

Rauhansopimus

Tärkeintä kaikissa sopimuksissa on, että jokainen osapuoli voi allekirjoittaa jokaisen kohdan. Perheen säännöt on siis keksittävä ja kirjoitettava yhdessä. Jos yksikin sääntö on jonkun mielestä turha, säännöistä ei ole paljoa hyötyä. Sääntöjen pitää myös koskea jokaista, myös vanhempia. Jos sovitaan, ettei tunti ennen nukkumaanmenoa enää pelata, on aikuisten on noudatettava samaa sääntöä. Oikeudenmukaisuus on lapsille ja nuorille ensisijaisen tärkeää. Kompromisseja tulee myös olla valmis tekemään tarpeen tullen, muuten ei pelata enää samoilla säännöillä.

Sääntöjä tehdessä on tärkeää tietää, mitä pelejä perheessä pelataan ja miten ne toimivat. Joitakin pelejä voi mitoittaa ajan yksiköissä, mutta tämä ei päde kaikkeen. Jos tallentaa voi koska tahansa, on aika hyvä yksikkö; toisissa järkevämpää on mitata matsien määrällä tai saavutetuilla tasoilla. Erityisesti internetin yli pelattavissa moninpeleissä pelin lopettaminen kesken voi helposti aiheuttaa riitaa kaveripiireissä. Silloin sääntöihin ei kannata kirjata minuutintarkkaa lopettamisaikaa, vaan pohtia, kuinka monta peliä arkipäivänä voi olla sopiva pelata. Ruutuaikaa ei sen sijaan suositella käytettäväksi enää kasvatuksen apuna lainkaan, sillä ruutuajan käsitettä pidetään nykyisin vanhentuneena mittarina lasten digitaaliselle ajankäytölle.

Palkinnoista ja sanktioista

Säännöillä pitää tietenkin olla selvät, mutta reilut seuraamukset. Rangaistus, joka tuntuu yhdestä lievältä näpäytykseltä voi olla maailmanloppu toiselle. Arestit, lisäkotityöt tai pelikiellot aiheuttavat varmasti kauhua ja kunnioitusta. Rangaistuksen onkin hyvä olla sellainen, jota kasvatettava oikeasti haluaa välttää, mutta ilman mielivaltaisuutta. Sääntörikkomuksesta seuraavat ankarat rangaistukset voivat hetken tunnekuohussa herättää vastustusta rankaisijaa tai koko järjestelmää kohtaan, jolloin homma kääntyy helposti päälaelleen.

Lasta ja nuorta voi kannustaa myös sääntöjen noudattamisesta ansaituilla palkinnoilla. Viikon pelirajoissa pysymisestä ansaittu ylimääräinen peliaika ja kahden kuukauden hyvällä pelikäytöksellä saavutettu uusi peli lämmittää mieltä. Mitä nuorempi lapsi on, sitä useammin lasta kannattaa palkita pienillä mukavilla asioilla, kunnes pelaamisen hallinta kehittyy.

Jos riitaa tulee peliajasta, on tärkeää muistuttaa, että vaikka pelaamista rajoitetaan, lapsi on aina vapaa harrastamaan jotakin muutakin kivaa: lukemaan kirjoja, leikkimään ulkona ja näkemään kavereita. On myös syytä kannustaa lasta esimerkiksi liikunnan pariin pelaamisen ohella, mutta pitää samalla huoli siitä, ettei siitä muodostu lapsen mielessä kurjaa ja rangaistuksenomaista pakkopullaa.

Viimeiset vinkit neuvottelupöytään

Yhteisten sääntöjen kirjoittaminen on erinomainen mahdollisuus opettaa lapselle tai nuorelle tärkeitä tulevaisuuden taitoja, kuten neuvottelua, omassa sanassa pysymistä ja itsereflektiota. Varatkaa sääntöjen kirjoittamiselle kunnolla aikaa ja hyvät kokouseväät. Muistakaa myös pitää hengähdystaukoja. Homman ei tarvitse olla kerralla valmis!

Olkaa armeliaita itsellenne ja toisillenne, jos säännöt eivät heti toimi. Kestää aikansa tottua uuteen tapaan toimia. Jos ensimmäinen yritys ei onnistu, voi yrittää uudestaan entistä viisaampana. Sääntöjä on hyvä myös päivittää tasaisin väliajoin.

Alla muutama esimerkki perheen yhteisistä pelisäännöistä, joita voi varioiden käyttää apuna omien sääntöjen luomisessa. Sääntöjä ei ole tarkoitus kopioida suoraan, vaan pohtia, mitkä suuntaviivat toimisivat parhaiten oman perheen arjessa.

1. Arkisin saa pelata tietokoneella esim. kolme matsia/kaksi tuntia illassa.
2. Vaihtoehtoisesti pelejä saa pelata vain viikonloppuisin, mutta pidempiä aikoja (tauot muistaen).
3. Poikkeuksena voivat olla lanien tyyliset, harvoin vastaan tulevat tapahtumat, jolloin rajoista voi joustaa.
4. Ikärajoja noudatetaan.
5. Älylaitteita (puhelin, tabletti, tietokone) säilytetään öisin muualla kuin makuuhuoneessa. Koskee myös aikuisia.
6. Ruokailulle on selkeä, ennalta tiedossa oleva aika ja syömään tullaan ajoissa. Ruokapöydässä ei saa käyttää puhelimia ja ruokapöydässä pysytään koko ruokailun ajan.
7. Asioista tai tapahtumista, jotka estävät pelaamisen on pyrittävä ilmoittamaan etukäteen. Peli on suljettava heti, kun mahdollista. Jäljellä olevan peliajan saa käyttää myöhemmin loppuun.
8. Vanhemmat eivät saa vetää sulaketta tai pistoketta irti kesken pelin.
9. Perheen yhteinen pelaaminen ei vie lapsen omaa peliaikaa.
10. Perheenjäsenille puhutaan kauniisti, ei saa huutaa tai nimitellä. Sama pätee pelikavereihin.
11. Pelien pelaaminen ei saa häiritä muun perheen toimintaa. Esimerkiksi kovaääninen huutaminen ja räyhääminen pelin ääressä ei ole sallittua.
12. Kun pelaamisen lopettaminen suututtaa tai harmittaa kovasti, saa mennä potkimaan nyrkkeilysäkkiä. Vaihtoehtoisesti vanhempi auttaa hengittämään rauhallisesti ja antaa ison halin.

Tulosta tästä sopimuspohja perheen yhteisille pelisäännöille. Onnea neuvotteluihin!

Pauliina Moilanen
Pelitaito-kouluttaja

Pelitaito raportoi, eli kukkahattu Assyilla

 Vuoden suurin peli- ja tietokoneharrastajien tapahtuma Assembly Summer 2016 on ohi.  Itse osallistuin tapahtumaan nyt kuudetta kertaa ja vuoden tauon jälkeen oli mahtavaa päästä taas paikalle. Aina avuliaat ja ystävälliset vapaaehtoiset ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi ja tapahtuman rennon leppoisa tunnelma tempaa vuodesta toiseen mukaansa.  Mutta miltä tapahtuma näyttää pelikasvatuksen näkökulmasta?

Unohda kauhistelu

Aihetta tuntemattomalle ensikertalaiselle tapahtuma näyttää varmasti mystiseltä. Pimeässä salissa näyttöjen ja koristevalojen kajossa istuu useampi tuhat pelaajaa kukin omien koneidensa ääressä. Taustalla pauhaa musiikki ja eSport-turnausten selostukset, joiden ymmärtämiseksi tarvittaisiin sanakirjaa. Pizzaa ja energiajuomia kuluu ja nukkuminen istualtaan omalla konepaikalla on sekin varsin tavallista. Jos haluaa oikeasti ymmärtää, mistä on kyse, on syytä unohtaa kauhistelu ja katsoa kaiken tämän ohi.

Omista näytöistä huolimatta tapahtuma on ennen kaikkea sosiaalinen ja yhteisöllinen. Sinne tullaan, jotta voidaan olla yhdessä ja tutustua muihin peli- ja tietokoneharrastajiin. Yhteishenki on poikkeuksellinen: sadat vapaaehtoiset rakentavat tapahtumaa, jonne on mukava tulla ja jossa jokainen voi olla oma itsensä. Häiriöitä ei juuri ole ja tapahtumassa sosiaalisuus onnistuu ilman alkoholiakin. Toki ne energiajuomat ja herkut voisi korvata terveellisemmilläkin aterioilla, ja uni jää monella valitettavan vähälle, mutta toisaalta pelitapahtuma kestää vain muutaman päivän. Sen jälkeen palataan takaisin normaaliin arkeen.

Assyt

Keskustele ja kuuntele

Pelitapahtumat ovat loistava paikka tavoittaa nuoria pelaajia. Tapahtumiin tullaan viettämään aikaa useammaksi päiväksi, eikä kenelläkään ole muita kiireitä. Koska koko ajan ei jaksa pelata, aikaa jää myös kiertelylle. Suurin osa jää mielellään juttelemaan vaikka omista pelitottumuksista, ajankäytöstä tai riittävästä unesta. Yllättävän usein nuori toteaa keskustelevansa omasta pelaamisestaan ensimmäistä kertaa ilman tarvetta puolustautua. Monen mukaan on lähtenyt vanhemmille tuliaisiksi Pelikasvattajan käsikirja.

Monesti tapahtumissa on tullut mietittyä, että missä se huonosti käyttäytyvä nykynuoriso oikein on? Kohdatut nuoret ovat poikkeuksetta kohteliaita, ystävällisiä ja sananvalmiita. Monet pelitapahtumissa vuosien varrella käydyt keskustelut lämmittävät yhä mieltä. Voi rehellisesti sanoa, että ne ovat olleet kohtaamisia, joista on myös itse oppinut ja saanut paljon. Terveiset vaan niille Assemblyilla kohtaamalleni kahdelle nuorelle naiselle, joiden kanssa keskustelin pitkään vanhempien ennakkoluuloista, pelikulttuurin muutoksesta, feminismistä ja tietenkin Pokémon Go:sta.

Voin lämpimästi suositella kaikille pelikulttuuria tuntemattomille aikuisille päiväretkeä paikalliseen pelitapahtumaan. Kun salin pimeydessä pitää silmät auki ja mielen avoinna, voi oppia paljon.

 

Inka Silvennoinen
Erityisasiantuntija

Assembly Summer 2016 järjestettiin 4.-7.8 Helsingissä Messukeskuksessa. Ehyt ry osallistui tapahtumaan osana Pelikasvattajien verkoston toimintaa. Pelikasvattajien verkosto on avoin pelikasvatuksesta ja hyvän pelikulttuurin edistämisestä kiinnostunut ammattilaisten ja peliharrastajien ryhmä. Lisää verkostosta ja Pelikasvattajan käsikirjasta http://www.pelikasvatus.fi tai http://www.facebook.com/pelikasvattajienverkosto

 

 

Pelimyytinmurtajat: Lepo, univaje ja kofeiini

Laadukas uni on tärkeää kaikenikäisille ja huonosti nukutut yöt haittaavat myös pelisuoritusta. Kasvaville lapsille uni on muun muassa aivojen kehityksen kannalta erityisen välttämätöntä, mutta toisaalta aikuisen univaje voi auton ratissa olla jopa hengenvaarallista. Oli pelaaja minkä ikäinen hyvänsä, uneen liittyviä pelimyyttejä kannattaa tarkastella kriittisin silmin.

 

”Uni on heikoille!”

Yötä myöten pelaaminen on lomilla monelle pelaajalle mielipuuhaa, ja laneilla valvomisen katsotaan kuuluvan asiaan. Yksi vähälle unelle jäänyt yö ei tietenkään kenenkään elämää pilaa pitkällä tähtäimellä, mutta unettoman yön jälkeinen päivä sen sijaan voi mennä melkoisessa sumussa. Univajeen venyessä jatkuvammaksi haitat alkavat kasaantua todella vakaviksi, ja jo yksi huonosti nukuttu yö vaikuttaa pelisuoritukseen. E-urheilun ammattilaiset tietävät riittävän unen tärkeyden ja muun muassa turnausjärjestelyistä on jo keskusteltu riittävän levon takaamisen näkökulmasta (ks. esim. Van Wrinkle’sin tai Inversen artikkeli aiheesta).

Myös harrastuksekseen pelaavan kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten nukkuu. Useiden tutkimusten mukaan univaje vaikuttaa heikentävästi muun muassa reaktioaikaan ja valppauteen (Durmer & Dinges, 2005) sekä päätöksentekokykyyn ja tehokkaaseen kommunikointiin (Harrison & Horne, 2000). Useimmassa digipelissä näitä kaikkia tarvitaan täydellä teholla ja virheet jo pelkästään esimerkiksi kommunikoinnissa voivat ratkaista pelin vastapuolen eduksi. Ennen tärkeää turnausta tai ihan arkista peli-iltaakin kannattaa siis huolehtia riittävästä levosta, jos aikoo todella antaa parastaan.

Univajeen on havaittu olevan yhteydessä ylipainon kertymiseen ja sitä kautta muun muassa diabeteksen kaltaisiin sairauksiin (Knutson et al. 2007). Kyse ei siis ole mistään turhasta lepäilystä vaan ihmisen elimistölle elintärkeästä toiminnosta.

”Ei tarvi unta, jos on ES”

unimyytit_Kun ilta kääntyy yöksi, pelaaja jos toinenkin kaivaa kahvikupit ja energiajuomat esiin, jotta peli voi jatkua. Kofeiini auttaa pysymään hereillä ja helpottaa univajeen oireita, mutta yöunia korvaamaan sitä ei voi suositella.

Lapsille ja nuorille kofeiinia ei suositella lainkaan, sillä se voi aiheuttaa vierotusoireiden lisäksi hermostuneisuutta, jännittyneisyyttä ja jopa ahdistusta (Melzer et al., 2008). Mikään näistä vaikutuksista ei tietenkään auta pelaajaa suoriutumaan paremmin pelistään vaan päinvastoin.

Aikuispelaajienkin kannattaa pitää kofeiininkulutus järkirajoissa, sillä 200 mg päiväannoksen jälkeen lisäkofeiinista ei enää ole tutkimusten mukaan hyötyä. Lisäksi kofeiini vaikuttaa kehossa vielä jopa kahdeksan tuntia sen nauttimisen jälkeen: sitten, kun nukkumaan ehtisi, kofeiini vaikeuttaa nukahtamista, heikentää unen laatua ja lyhentää yöunia. (Liebermann et al., 2012)

”Ilta on paras aika pelata”

Päivän pakolliset askareet ovat yleensä usein itse kultakin hoidettu vasta illalla, ja moni pelaaja pitää mielessään sanonnan: ”ensin työ, sitten hupi”. Jos pelaa illalla, ei voi jumiutua koneelle koko päiväksi, ja voi myös pelata levollisin mielin, kun velvollisuudet on hoidettu. Lisäksi ilta on usein parasta aikaa saada pelikaverit yhtä aikaa paikalle, ja istualtaan jaksaa vielä puuhata vaikka päivän touhut jo illasta olisivat väsyttäneet. Moni asia puhuu siis illalla pelaamisen puolesta niin aikuisen kuin lapsenkin arjessa. Ikävä kyllä iltapelaamisella teemme herkästi hallaa itsellemme.

Pelaaminen vaikuttaa pelaajan uneen kahdella tavalla: nostamalla vireystilaa ja pelilaitteen ruudun valon kautta. Näyttöjen katselu ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa niin unen laatuun kuin määräänkin. Kirkkaiden ruutujen katselu ennen nukkumaanmenoa heikentää unen laatua, pidentää nukahtamisaikaa, siirtää unirytmiämme ja vaikuttaa kehomme unihormonin, melatoniinin tuotantoon. Vaikka unen päästä saisikin kiinni heti ruudun tuijottelun jälkeen, jää muun muassa muistin kannalta tärkeä REM-univaihe heikommaksi. (Chang et al., 2015; Brainard et al., 2003; Lockley et al. 2003)

Niin pelaajan itse kuin pelaavan lapsen tai nuoren vanhemmankin kannattaa siis kiinnittää huomiota unirytmiin ja riittävään lepoon, jotta niin terveys kuin pelisuorituskin pysyy kunnossa. Yöunien suojelemiseksi kannattaa ajoittaa pelihetket niin, että pääsisi irtoamaan ruudulta paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja kofeiinipitoisia juomia ei kannata vanhemmankaan pelaajan nauttia ylenmäärin. Satunnaisesta yökukkumisesta ei kannata heti olla hädissään, mutta laneillakin hyvät yöunet todella kannattaa ottaa ohjelmaan, jos haluaa näyttää parhaat taitonsa. Uni ei siis suinkaan ole heikoille, vaan pelikuntonsa optimoinnin tosissaan ottaville!

 

Nuppu Soanjärvi
Pelit puheeksi -projektityöntekijä

 

Hyödyllisiä nettisivuja

f.lux-ohjelma vähentää ajastetusti iltaisin tietokoneruudun sinivaloa ja samalla ruudun tuijottelun haittavaikutusta uneen. Samanlaisia ohjelmia on saatavilla älypuhelimiin ja tabletteihin.

 

Lähteitä

Brainard, G. C., Hanifin, J. P., Greeson, J. M., Byrne, B., Glickman, G., Gerner, E., & Rollag, M. D. (2001). Action spectrum for melatonin regulation in humans: evidence for a novel circadian photoreceptor. The Journal of Neuroscience, 21(16), 6405-6412. http://www.jneurosci.org/content/21/16/6405.full

Chang, A-M., Aeschbach, D., Duffy, J. F. & Czeisler, C. A. 2015. Evening use of light-emitting eReaders negatively affects sleep, circadian timing, and next-morning alertness. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 112 (4). doi: 10.1073/pnas.1418490112 http://www.pnas.org/content/112/4/1232

Durmer, J. S., & Dinges, D. F. (2005, March). Neurocognitive consequences of sleep deprivation. In Seminars in neurology (Vol. 25, No. 01, pp. 117-129). Copyright© 2005 by Thieme Medical Publishers, Inc., 333 Seventh Avenue, New York, NY 10001, USA.

Harrison, Y., & Horne, J. A. (2000). The impact of sleep deprivation on decision making: a review. Journal of experimental psychology: Applied, 6(3), 236

Knutson, K. L., Spiegel, K., Penev, P., & Van Cauter, E. (2007). The metabolic consequences of sleep deprivation. Sleep medicine reviews, 11(3), 163-178. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1991337/

Lieberman, H. R., Tharion, W. J., Shukitt-Hale, B., Speckman, K. L., & Tulley, R. (2002). Effects of caffeine, sleep loss, and stress on cognitive performance and mood during US Navy SEAL training. Psychopharmacology, 164(3), 250-261.

Lockley, S. W., Brainard, G. C., & Czeisler, C. A. (2003). High sensitivity of the human circadian melatonin rhythm to resetting by short wavelength light. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 88(9), 4502-4502. http://press.endocrine.org/doi/pdf/10.1210/jc.2003-030570

Meltzer, H. M., Fotland, T. Ø., Alexander, J., Elind, E., Hallström, H., Lam, H. R., … & Solbergsdottir, E. J. (2008). Risk assessment of caffeine among children and adolescents in the Nordic countries. Nordic Council of Ministers.

Vinkkejä Pokémon GO-pelaajan kasvattajalle

Pokémon GO on älylaitteella pelattava digipeli jossa tavoitteena on kerätä erilaisia pokemon-otuksia ja kouluttaa niistä vahvempia, sekä kisata muiden pelaajien kanssa. Pelin ikäraja on 3 ja vaikka siinä pokémonit taistelevatkin, väkivalta on kuvattu piirrettyjen tapaan epärealistisesti ja kuolemisen sijaan pokémonit pökertyvät. Peli tarvitsee toimiakseen älylaitteen paikannustietoja, eli GPS:n tai WiFi-toiminnon. Pokémon GO käyttää lisätyn todellisuuden (augmented reality) teknologiaa, eli peli lisää tavallaan oman kerroksensa oikeaan maailmaan. Peliä pelatessa tuttu kotikatu näyttäytyy hieman erilaisena kun pihoilta voi löytyä pokémoneja ja puiston patsas voikin olla Pokémonien harjoitussali.

Parhaimmillaan Pokémon GO tuo ihmisiä yhteen, innostaa ulos liikkumaan ja tutkimaan kotiseutua uudella innolla, sekä antaa upeita onnistumisen elämyksiä yksin ja yhdessä. Pelin suunnaton suosio kuitenkin  myös huolestuttaa vanhempia ja totta on että Pokémon GO asettaa etenkin pienimpien pelaajien osalta muutamia haasteita kasvattajalle. Tosiasia on kuitenkin se, että vallitseva pokémonmania ei ole uhka vaan mahdollisuus kasvattajalle.

Kuluvalla viikolla on nähty myös yllättävän jyrkkää Pokémon-uutisointia jossa pelin pelaajia on säälittä haukuttu ties miksi ja vaadittu että pelin sijaan ulkona liikkuessa pitäisi esimerkiksi marjastaa tai tehdä jotain muuta hyödyllistä. On melko paradoksaalista että aiemmin valitettiin pelaajien nyhjäävän sisällä tuhlaamassa aikaansa, mutta ollaan kahta ärsyyntyneempiä sitten kun pelaajat nyt seikkailevatkin ulkoilmassa pelaamassa. Toisten ihmisten harmittoman ilon lyttääminen ei yleensä kuulu hyvän kasvattajan menetelmiin, eikä se myöskään kuulu hyviin käytöstapoihin.

Vanhojen aikojen haikailemisen sijaan kannattaa siis ottaa tilaisuudesta kiinni ja tuppautua pelaajan mukaan pokémoninmetsästykseen tapaamaan tämän kavereita ja seuraamaan miten hän harrastuksensa parissa toimii. Uuden pelin varjolla voi avata yleisemmänkin keskustelun pelaamisesta. Poimi siis tästä listasta vinkit innokkaan Pokémon-kouluttajasi kasvatuksen tueksi ja nauti rauhassa siitä ettet ainakaan hetkeen joudu pelaajaasi patistelemaan väkipakolla ulos liikkumaan.

Muistilista pienen Pokémon-kouluttajan kasvattajalle:

  • Pelissä liikutaan oikeassa maailmassa: On hyvä sopia yhteiset säännöt lapsen liikkumiselle ja muistuttaa, että julkisilla paikoilla voi pelata, mutta muut ihmiset pitää ottaa huomioon. Yksityisalueelle, kuten omakotitalon pihalle, ei saa mennä pelaamaan. Kävellessä on muistettava olla tarkkana Pokémoneja metsästäessäkin, eikä pyöräillessä kannata vilkuilla puhelinta.
  • Pelissä tavataan muita pelaajia: Kannusta lastasi ystävälliseen käytökseen muita pelaajia kohtaan ja tutustu lapsesi pelikavereihin. Eri joukkueiden välillä on tervettä kilpailullisuutta, mutta kohtelias pitää aina olla. Muistuta lasta, ettei tuntemattoman mukaan saa lähteä edes Pokémonien perässä.
  • Peli on ilmainen, mutta pelin sisäiset ostokset eli mikromaksut nopeuttavat pelissä etenemistä: Varmista, että lapsesi tietää, onko hänellä lupa käyttää peliin rahaa ja jos on niin missä rajoissa. Tutustukaa yhdessä pelin kauppaan. Jos et halua lapsesi käyttävän peliin rahaa, estä se älylaitteen asetuksien kautta ja varmista myös, että lapsesi ymmärtää tämän säännön.
  • Huolehdi tietoturvasta. Tarkista pelin yksityisyysasetuksista, mitä tietoja peli pelaajastaan kerää. Muista, että peli tarvitsee toimiakseen paikannustiedot.
  • Vanhempien kannattaa lähteä mukaan pelaamaan erityisesti perheen pienimpien kanssa.
  • Peli voi innostaa liikkumaan pitkiäkin aikoja kerrallaan, joten eväät ja vesipullo eivät ole huono idea.
  • Iloitse pelaajan kanssa. Vaikka peli ei sinua kiinnostaisikaan, ole kiinnostunut lapsesi kokemuksista. Kysy ja kuuntele, lähde iltakävelylle seuraksi Pokémonin metsästykseen ja anna arvoa toisen tärkeäksi kokemalle puuhalle.

 

Nuppu Soanjärvi
Pelit puheeksi -projektityöntekijä

Pelimyytinmurtajat: Ikärajat

Pelien ikärajoihin liittyy paljon myyttejä, joita saattaa kuulla niin pelaajien kuin kasvattajienkin keskuudessa. Usein vanhemmat tuntevat lastensa suosikkielokuvat ja tv-ohjelmat paljon paremmin kuin digipelit (Lasten mediabarometri 2013). Jos pelin nimikin on hakusassa, vaarana on, ettei pelin sisältöjä ja ikärajojakaan tunneta. Ihannetilanne olisi tietenkin, että lapsi tai nuori osaisi itse valikoida vain itselleen sopivia pelejä eikä yrittäisi ainakaan aktiivisesti kiertää sääntöjä, mutta mitä pienempi lapsi, sitä enemmän ikärajojen kaltaiset ulkoiset rajoituskeinot ovat tarpeen.

 

Ikärajat ovat vain suosituksia!”

Vuodesta 2012 alkaen ikärajat ovat olleet Suomen lain mukaan sitovia. Laki koskee yhtä lailla niin elokuvia, tv-ohjelmia kuin digipelejäkin. Kuvaohjelmalaki määrää ikärajoiksi 3, 7, 12, 16 ja 18 (710/2011) ja velvoittaa pelin tarjoajan (siis esimerkiksi pelikaupan myyjän) valvomaan ikärajoja. Muiden paitsi ikärajan 18 kohdalla voi lain mukaan käyttää kolmen vuoden joustoa, jos lapsi on 18 vuotta täyttäneen seurassa. Ikärajan 18 kohdalla laki on ehdoton: alaikäinen ei saa edes vanhempansa luvalla tai seurassa pelata ikärajamerkinnällä 18 merkittyä peliä. Sama laki pätee yhtä lailla niin elokuviin, tv-ohjelmiin kuin digipeleihinkin. Ikärajat eivät siis ole pelkkiä suosituksia vaan lakisääteisiä, ja niiden tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria heille haitalliselta mediasisällöltä.

Mitä korkeampi ikäraja, sitä vaikeampi peli!”

Siinä missä lautapelien ikäraja pohjautuu siihen, minkä ikäisen voi olettaa osaavan pelata peliä (ja olevan syömättä siihen mahdollisesti kuuluvia pieniä osia), digipelien ikärajalla ei ole mitään tekemistä vaikeuden kanssa. Digipelien ikärajat on asetettu lasten ja nuorten suojelemiseksi haitalliselta sisällöltä ja niiden perustana on edellä mainittu kuvaohjelmalaki. Ikärajalla 18 merkitty peli saattaa olla mekaanisesti paljon helpompi pelata kuin ikärajalla 3 merkitty peli: eron syynä on vain pelin tarina ja kuvamateriaali. Esimerkiksi ikärajan 7 peli ei siis takaa, että peli olisi vaikeustasoltaan alle 7-vuotiaalle sopiva.

Pelien ikärajaluokittelussa on Suomessa käytössä yleiseurooppalainen PEGI-järjestelmä (Pan-European Game Information). Pelit luokitellaan sen perusteella, sisältävätkö pelit lapsille haitalliseksi määriteltyjä aiheita ja miten realistisesti aiheita on kuvattu (luokittelukriteerit). Ikärajan lisäksi PEGI-ikäluokitusjärjestelmässä ovat käytössä sisältömerkinnät. Merkeistä selviää sisältääkö peli väkivaltaa, seksiä, kauhua, syrjintää tai huumeidenkäyttöä. Lisäksi internetyhteyden vaativille peleille on oma merkkinsä, joten merkit ovat mainio apu peliostoksilla aikuisellekin pelaajalle.

Voit lukea lisää ikärajoista ja sisältömerkinnöistä myös Tommi Tossavaisen kirjoituksesta Pelitaidon blogissa.

Ei siitä ole mitään haittaa, jos pelaa joskus K18-pelejä, vaikka on alaikäinen

Sopimattoman mediasisällön katsomisesta liian nuorena voi olla paljonkin haittaa. Harva tietenkään kertavilkaisusta traumatisoituu, mutta median sisältövaroitukset kannattaa ottaa tosissaan. Liian pelottavaa tai väkivaltaista tv-ohjelmaa katsottuaan voi saada painajaisia ja unihäiriöitä (Paavalainen ym. 2011) tai pelkotiloja, jotka voivat säilyä vaivana kuukausia tai jopa vuosia (Paavonen ym. 2006; Salokoski & Mustonen, 2007). Samat riskit pätevät myös liian pelottavien digipelien pelaamiseen. Seksiä sisältävät kohtaukset taas ovat nuoren lapsen vaikeita ymmärtää, mistä voi aiheutua hämmennystä, ahdistusta ja jopa pelkoa (Salokoski & Mustonen, 2007).

Moni aikuisille suunnattu mediatuote saattaa kuvata vaikkapa rikollisten yritystä saada huumekauppa pyörimään kaupungissaan. Tällaiset tarinat kiinnostavat, sillä niissä on draamaa ja jännitystä, eivätkä ne tunnu tylsän arkisilta, mutta lapselle ja nuorelle niistä voi tulla vääristynyt käsitys maailmasta. Median tarjoamat roolimallit voivat olla varsin kankeita myös esimerkiksi eri sukupuolien suhteen, jolloin nuori kaipaa vanhemman apua pohdintaan, pitääkö kaikkien mahtua samaan muottiin. Vaikeita ja ikäviä aiheita ei toki kannata vältellä lasten mediasisällöissä, mutta ne pitää esittää lapsen ikätasolle sopivasti ja niistä pitää olla aikaa keskustella. (Salokoski & Mustonen, 2007)

Omien rajojen tunteminen on tärkeä osa pelitaitoa: on hyvä oppia arvioimaan, minkälaisesta mediasisällöstä nauttii ja minkälaiset aiheet taas tuovat itselle vain pahaa oloa. On tärkeä taito tajuta jättää ajoissa kesken peli tai muu media, joka tuntuu pahalta tai pelottavalta. Lasten ja nuorten kohdalla aivojen kehitys on isossa osassa mediasisältöjä ajatellessa: tunne-elämä, syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja faktan ja fiktion erottaminen kehittyy jokaisella omaa yksilöllistä vauhtia ja aivojen kehitys vaikuttaa siihen, minkälaista mediasisältöä on valmis käsittelemään. (Salokoski & Mustonen, 2007)

Kenenkään kehitystä ei voi ”karaisemalla” nopeuttaa. Ikärajojen noudattaminen on siis tärkeää, koska ikärajat on asetettu suojelemaan lapsia ja nuoria, jotta jokainen saisi kasvaa omassa luonnollisessa tahdissaan omaksi itsekseen. Yksilölliset erot eri kehitysvaiheissa voivat olla todella suuria, joten lain salliman ikärajajouston käyttäminen vaatii aikuiselta lapsen hyvää tuntemista.

Ikäraja on aina ehdoton ja oikea

Yhteisistä arviointikriteereistä huolimatta rajat eri ikärajojen välillä voivat joskus olla häilyviä ja inhimillisiä virhearvioita voi sattua myös ikärajaluokittelutyössä. Joskus pelien ikärajat voivat tuntua liian korkeilta tai liian matalilta. Suurin riski ovat tietenkin liian matalat ikärajat, jolloin nuori pelaaja saattaa saada yllättäen eteensä sopimatonta sisältöä. Ikärajoja otetaan uudelleenarviointiin, jos virheitä ilmenee ja Ikärajat.fi-nettisivun kautta niin pelien kuin muidenkin kuvaohjelmien ikärajoista voi antaa palautetta.

Oikein määritelty ikärajakaan ei takaa aina haitatonta kokemusta: kaikki ikärajalla 3 merkityt pelit eivät ole teemoiltaan lapsille suunnattuja, vaikkei niissä mitään selkeästi haitallista ja ikärajaa nostavaa sisältöä olisi. Aikuisyleisölle suunnattu juoni saattaa olla hämmentävä ja pelottaa lasta, jos tämä ei sisältöä kykene ymmärtämään. Esimerkiksi sarkasmia pieni lapsi ei vielä ymmärrä lainkaan. Lisäksi on syytä muistaa, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö, jolla on kehitysvaiheensa lisäksi myös oma henkilökohtainen kokemushistoriansa, mikä tietysti vaikuttaa siihen, millaiset aiheet tämä kokee mukavaksi tai ikäväksi.

Kaikein kaikkiaan pelien ikärajat ovat siis erittäin hyödyllinen apukeino kasvattajalle ja pelaajalle sopivia pelejä valittaessa, mutta pelkästään niiden varaan ei kannata luottaa. Paras tapa varmistua pelin sopivuudesta on edelleen seurata lapsen peliä ihan itse, keskustella pelikokemuksesta ja heittäytyä pelaamaan yhdessä.

 

Nuppu Soanjärvi
Pelit puheeksi -projektityöntekijä, EHYT ry

 

Hyödyllisiä nettisivuja

www.ikarajat.fi: Ikärajat.fi palvelua ylläpitää Kansallisen audiovisuaalisen instituutin
mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö MEKU. Katso myös esite ikärajoista.

http://www.pegi.info/fi/: Pan European Game Information – yleiseurooppalainen pelitieto.

MLL:n vanhempainnetti: Haitalliset mediasisällöt ja niistä lapsille puhuminen.

 

Lähteitä 

Kuvaohjelmalaki 710/2011.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110710

Paavonen, E. J., Pennonen, M., Roine, M., Valkonen, S., & Lahikainen, A. R. (2006). TV exposure associated with sleep disturbances in 5‐to 6‐year‐old children. Journal of sleep research, 15(2), 154-161.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2869.2006.00525.x/full

Paavonen, J. E., Roine, M., Korhonen, P., Valkonen, S., Pennonen, M., Partanen, J., & Lahikainen, A. R. (2011). Media ja lasten hyvinvointi. h
ttp://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66370/media_ja_lasten_2011.pdf?sequence=1

Salokoski, T., & Mustonen, A. (2007). Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja-sääntelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja, 2, 2007.
http://ww.mediakasvatus.fi/sites/default/files/ISBN978-952-99964-2-1.pdf

Pelimyytinmurtajat

#Pelimyytinmurtajat on Pelitaidon sosiaalisen median kampanja jossa herätellään keskustelua digipeleihin, pelaajiin ja pelaamiseen liittyvistä myyteistä.

Puolitotuuksiin tai ennakkoluuloihin perustuvia myyttejä kuulee niin lasten kuin aikuistenkin suusta, pelaajilta ja ei-pelaajilta, ja harmittavan usein niitä viljelee myös media. Pelikasvatuksen täytyy kuitenkin perustua faktoihin myyttien ja ennakkoluulojen sijaan. Siksi Pelitaito.fi -sivuston tehtävä on tarjota luotettavaa tietoa pelaamisesta ja pelihaittojen ehkäisemisestä.

Pelimyytinmurtajille kesän myötä ilmiannettujen myyttien todenpitävyys faktojen valossa testataan kesän ja syksyn mittaan ilmestyvissä blogikirjoituksissa.

Liity keskusteluun ja jaa kuulemasi pelimyytit tunnuksella #pelimyytinmurtajat, sama tunnus on käytössä Twitterissä, Facebookissa ja Instagrammissa. Liity pelimyytinmurtajiin!

pelimyytinmurtajat2_valmisPIEN