Pelaa paremmin, ole ihmisiksi

Digitaalinen pelaaminen vaatii monenlaista osaamista. Tarvitaan esimerkiksi silmä-käsikoordinaatiota, tilan hahmottamista, kielitaitoa ja strategista ajattelua. Eri peleissä korostuvat erilaiset taidot ja mitä monipuolisemmin pelaa, sitä monipuolisemmin karttuu myös oma osaaminen. Peleistä puhuttaessa keskitytään helposti vain teknisiin taitoihin, mutta myös muunlaista osaamista tarvitaan.

Jos pelaamiseen käyttää paljon aikaa, pelisuoritukseen vaikuttaa teknisten taitojen lisäksi myös pelaajan kunto ja hyvinvointi. Pitkät pelisessiot ilman taukoja heikentävä suoritusta ja kiristävät pinnaa. Väsyneenä harvoin tulee tehtyä hyviä päätöksiä. Riittävä palautuminen taukojen ja kunnollisen pelistä irrottautumisen avulla parantaa myös pelisuoritusta. Harva meistä on parhaimmillaan aamuyöstä, kun on tuijottanut ruutua monta tuntia putkeen.

Itsestään huolehtiminen on tärkeä taito niin pelaajille kuin kaikilla muillekin. Tauot, hyvä ergonomia, kehonhuolto ja riittävä palautuminen vähentävät pelaamisesta ja istumisesta mahdollisesti aiheutuvia haittoja. Kohtuullinen ja muun elämän kanssa tasapainossa oleva pelaaminen tuo elämään lisäsisältöä ja edistää hyvinvointia.

Koska aina ei voi voittaa, pelit tuottavat välillä myös pettymyksiä. Oman joukkueen häviäminen ja tärkeän tehtävän epäonnistuminen harmittaa, joskus pettymystä on vaikea sulattaa. Pettymykset on opittava sietämään ilman raivonpuuskia tai epäasiallista käytöstä. Harmittaa saa, mutta muiden ei pidä siitä joutua kärsimään. Ei pelissä, eikä sen ulkopuolella.

Pelaamisen sosiaalisuutta on nykypäivänä vaikea ohittaa. Etenkin nuorille pelit ovat ennen kaikkea yhdessä tekemistä ja peleissä muodostuu monenlaisia sosiaalisia suhteita. Pelaamisen sosiaalisuus voi olla yhdessä tekemisen lisäksi keskenään kilpailua, tai esimerkiksi oman pelaamisen jakamista muille. Sosiaalisuus tuo mukanaan tarpeen vuorovaikutustaidoille. Yhteisen tavoitteen saavuttaminen vaatii yhteistyötä, sujuvaa kommunikointia ja luottamusta. Aivan kuten missä tahansa muussakin joukkuelajissa yhteishengellä ja sen luomisella on suuri merkitys lopputuloksen kannalta.

Muiden pelaajien huomioimisen ja kunnioittavan kohtelun pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti näin ei aina ole. Jokainen pelaaja on omalla toiminnallaan rakentamassa yhteistä ympäristöä, joko ystävällistä ja suvaitsevaa tai vihamielistä ja ulossulkevaa. Kumpaa sinä haluat rakentaa?

Miten sinä aiot pelata paremmin?

 

Inka Silvennoinen

Kirjoittaja on Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n erityisasiantuntija, joka peliviikon kunniaksi lupaa opetella häviämään tyynesti ja arvokkaasti. Tai ainakin kiroilla vähemmän.

 

Viikolla 46 (14.-20.11.2016) vietetään kansallista Peliviikkoa. Peliviikko on pelikasvatuksen teemaviikko, jonka tavoitteena on rakentaa positiivista pelikulttuuria ja vähentää pelaamiseen ja pelaajiin liittyviä ennakkoluuloja. Tänä vuonna EHYT ry haastaa kaikki pelaamaan paremmin. Kyse ei ole ainoastaan teknisistä taidoista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jossa pelaaminen lisää sekä pelaajan että ympäristön hyvää mieltä ja hyvinvointia. Hyvä pelikäytös, muiden huomioiminen ja itsestä huolehtiminen tekevät sinusta paremman pelaajan. Osallistu #pelaaparemmin –haasteeseen ja kerro muillekin miten aiot Peliviikolla tehdä toisin. Voit jakaa oman haasteesi valitsemallasi kanavalla (FB, YouTube, Twitter, Instagram jne.) käyttämällä tunnisteita #pelaaparemmin #peliviikko

Lisää tietoa Peliviikosta http://www.peliviikko.fi

 

Pelitaito raportoi, eli kukkahattu Assyilla

 Vuoden suurin peli- ja tietokoneharrastajien tapahtuma Assembly Summer 2016 on ohi.  Itse osallistuin tapahtumaan nyt kuudetta kertaa ja vuoden tauon jälkeen oli mahtavaa päästä taas paikalle. Aina avuliaat ja ystävälliset vapaaehtoiset ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi ja tapahtuman rennon leppoisa tunnelma tempaa vuodesta toiseen mukaansa.  Mutta miltä tapahtuma näyttää pelikasvatuksen näkökulmasta?

Unohda kauhistelu

Aihetta tuntemattomalle ensikertalaiselle tapahtuma näyttää varmasti mystiseltä. Pimeässä salissa näyttöjen ja koristevalojen kajossa istuu useampi tuhat pelaajaa kukin omien koneidensa ääressä. Taustalla pauhaa musiikki ja eSport-turnausten selostukset, joiden ymmärtämiseksi tarvittaisiin sanakirjaa. Pizzaa ja energiajuomia kuluu ja nukkuminen istualtaan omalla konepaikalla on sekin varsin tavallista. Jos haluaa oikeasti ymmärtää, mistä on kyse, on syytä unohtaa kauhistelu ja katsoa kaiken tämän ohi.

Omista näytöistä huolimatta tapahtuma on ennen kaikkea sosiaalinen ja yhteisöllinen. Sinne tullaan, jotta voidaan olla yhdessä ja tutustua muihin peli- ja tietokoneharrastajiin. Yhteishenki on poikkeuksellinen: sadat vapaaehtoiset rakentavat tapahtumaa, jonne on mukava tulla ja jossa jokainen voi olla oma itsensä. Häiriöitä ei juuri ole ja tapahtumassa sosiaalisuus onnistuu ilman alkoholiakin. Toki ne energiajuomat ja herkut voisi korvata terveellisemmilläkin aterioilla, ja uni jää monella valitettavan vähälle, mutta toisaalta pelitapahtuma kestää vain muutaman päivän. Sen jälkeen palataan takaisin normaaliin arkeen.

Assyt

Keskustele ja kuuntele

Pelitapahtumat ovat loistava paikka tavoittaa nuoria pelaajia. Tapahtumiin tullaan viettämään aikaa useammaksi päiväksi, eikä kenelläkään ole muita kiireitä. Koska koko ajan ei jaksa pelata, aikaa jää myös kiertelylle. Suurin osa jää mielellään juttelemaan vaikka omista pelitottumuksista, ajankäytöstä tai riittävästä unesta. Yllättävän usein nuori toteaa keskustelevansa omasta pelaamisestaan ensimmäistä kertaa ilman tarvetta puolustautua. Monen mukaan on lähtenyt vanhemmille tuliaisiksi Pelikasvattajan käsikirja.

Monesti tapahtumissa on tullut mietittyä, että missä se huonosti käyttäytyvä nykynuoriso oikein on? Kohdatut nuoret ovat poikkeuksetta kohteliaita, ystävällisiä ja sananvalmiita. Monet pelitapahtumissa vuosien varrella käydyt keskustelut lämmittävät yhä mieltä. Voi rehellisesti sanoa, että ne ovat olleet kohtaamisia, joista on myös itse oppinut ja saanut paljon. Terveiset vaan niille Assemblyilla kohtaamalleni kahdelle nuorelle naiselle, joiden kanssa keskustelin pitkään vanhempien ennakkoluuloista, pelikulttuurin muutoksesta, feminismistä ja tietenkin Pokémon Go:sta.

Voin lämpimästi suositella kaikille pelikulttuuria tuntemattomille aikuisille päiväretkeä paikalliseen pelitapahtumaan. Kun salin pimeydessä pitää silmät auki ja mielen avoinna, voi oppia paljon.

 

Inka Silvennoinen
Erityisasiantuntija

Assembly Summer 2016 järjestettiin 4.-7.8 Helsingissä Messukeskuksessa. Ehyt ry osallistui tapahtumaan osana Pelikasvattajien verkoston toimintaa. Pelikasvattajien verkosto on avoin pelikasvatuksesta ja hyvän pelikulttuurin edistämisestä kiinnostunut ammattilaisten ja peliharrastajien ryhmä. Lisää verkostosta ja Pelikasvattajan käsikirjasta http://www.pelikasvatus.fi tai http://www.facebook.com/pelikasvattajienverkosto

 

 

Pelikasvattajan lapsen kengät

– Äiti, saaks mä pelata? Ihan oikeesti? Miks en? Äiti vielä tää taso! Ei oo mennyt vielä tuntia! Ei varmasti oo! Just vasta alotin! Ei sitten! Kaikki muut saa pelata sitä! Kaikki muut saa pelata joka päivä! Sä oot tyhmä! Sä et tajuu!

KÄSITTELEN pelaamista ja pelikasvatusta työkseni. Kerron vanhemmille ja ammattilaisille kuinka pelaamisesta tulisi keskustella ja kuinka lapsiperheen peliarkea saisi toimivammaksi. Silti meidän perheessä väännetään pelaamisesta todennäköisesti ihan yhtä paljon kuin naapurissakin. Meillä neuvotellaan, kiukutellaan, väännetään ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta. Se, että minulla on tietoa peleistä ja pelaamisesta, ei valitettavasti anna kasvatuksellista immuniteettiä tai ole tehnyt minusta täydellistä kasvattajaa.

 Tieto vie vain tiettyyn pisteeseen. Keskeistä on pohtia, kuinka tieto muuttuu toiminnaksi ja kuinka se saa tekemään parempia päätöksiä. Toki tieto auttaa myös laittamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Ymmärtämään, että jokainen pelaamisen lopettamiseen liittyvä kiukkukohtaus ei ole merkki riippuvuudesta, tai että pelin itsenäinen lataaminen kännykkään ei vielä tee lapsesta digitaalista neroa tai tulevaisuuden pelimiljonääriä.

– Äiti, kato mä osasin sen! Jee, äiti, sä osasit! Äiti, sun kanssa on kiva pelata.

Parhaimmillaan pelit on valtava kasvatuksellinen voimavara. Enkä nyt tässä tarkoita sitä tuntia omaa aikaa, jonka heikkona hetkenä saa ostettua antamalla luvan pelata. Yhdessä pelaaminen mahdollistaa erilaisten kasvatuksellisten teemojen luontevan käsittelyn. Meillä on keskusteltu muiden tavaroiden rikkomisesta Angry Birds -pelin ääressä, yhteistyön tärkeydestä Lego Star Warsia pelatessa ja mietitty, ketkä ihmiset ovat niin tärkeitä omassa elämässä, että heille pitää rakentaa oma huone Minecraft-talossa.

Olen oppinut paljon lapsestani ja itsestäni. Jaamme pelaajina uudesta innostumisen ja päättäväisyyden, toisaalta olemme molemmat kärsimättömiä ja huonoja häviäjiä. Ongelmia on ratkottu ja tehtäviä selvitetty. Yhteistyötaidot ovat kehittyneet molemmilla, paikoitellen yhteispeli sujuu jo saumattomasti. Välillä on täytynyt todeta, että omat taidot eivät vain riitä lapsen kanssa tasavertaiseen pelaamisen. Fifa:n parissa koetut lukuisat tappiot kirvelevät vielä tuoreena muistissa.

Pelikasvatus on lopulta, no, kasvatusta. Siinä ei ole sen suurempaa salaisuutta tai autuaaksi tekevää totuutta. Se on niitä arkisia päätöksiä, joita tehdään lapsiperheen kiireisessä arjessa – joskus väsyneenä, joskus nälkäisenä, joskus molempia. Se on toistoa, kiukunpuuskia ja turhautumista, mutta toisaalta se on myös yhdessä tekemistä, onnistumisen elämyksiä ja jaettua iloa. Se on mahdollisuus kääntää kasvattajan ja kasvatettavan roolit hetkeksi päälaelleen ja antaa tilaa lapsen mielenkiinnon kohteille ja osaamiselle. Toisaalta kaiken sen keskellä täytyy muistaa olla se aikuinen. Kasvattaja, jolla on vastuu.

Inka Silvennoinen

Erityisasiantuntija EHYT ry
Kirjoitus julkaistu 2.5.2016 EHYT ry:n blogissa