Liikapelaamista vai liikaa huolehtimista?

Sosiaalityöntekijät, kouluterveydenhoitajat ja muut ammattilaiset näyttäytyvät joskus kukkahattutäteinä, joille digipelaaminen edustaa pahoja asioita. Asetelman ei onneksi tarvitse olla näin mustavalkoinen. Pelien ja internetin maailma on joillekin nuorten kanssa työskenteleville vieras. Tuo maailma on kuitenkin myös mielenkiintoinen ikkuna nykytodellisuuteen, jonka peli- ja informaatioteknologia on viime vuosina mullistanut.

Milloin nuorten kanssa työskentelevä ammattilainen voi sanoa, että nuori pelaa liikaa? Vastaus ei ole yksiselitteisesti jokin tuntimäärä. Nuoruusikään kuuluu sosiaalisten taitojen, tunteiden säätelyn ja arkisista asioista kuten koulusta ja kotitöistä suoriutumisen opettelu. Tästä syystä nuorten ja aikuisten pelaamista ei voi arvioida täysin samasta näkökulmasta. Aikuisten tehtävä on tukea nuorta kehittymään elämän eri osa-alueilla. Nuoren pelaamisessa olennaista on, miten se vaikuttaa nuoren muuhun elämään, myös tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Nuoren tehtävänä on opetella tiedollisia ja sosiaalisia taitoja, joista kaikki eivät kehity pelaamalla. Oppimiensa taitojen avulla nuori pystyy aikuisena tekemään elämänvalintojaan mahdollisimman vapaasti.

Aikuisilla voi olla suppea käsitys nuoren ajankäytöstä, jos pelien ja internetin maailma on heille itselleen etäinen. Nuoret käyttävät tietokonetta, pelikonsoleita ja kännyköitä moniin asioihin ja usein samanaikaisesti. Juuri tietyn nuoren pelaamis- ja koneenkäyttötottumuksiin tutustuminen helpottaa yhteistä pohdintaa nuoren kanssa. Pelien herättämien tunteiden ja oman toiminnan ohjaamisen tapojen tunnistaminen tukevat nuorta siinä, että pelaaminen voi olla mukava harrastus läpi elämän. Yhteisten keskustelujen avulla aikuinen voi tukea nuorta pelien sisällön ja oman pelikäyttäytymisen arvioinnissa ja pelikäyttäytymisen suhteuttamisessa muihin elämän tavoitteisiin ja velvollisuuksiin. Aikuisten tehtävä on pitää kiinni pelien ikärajoista, jotka perustuvat siihen, millaisia sisältöjä tietyn ikäinen lapsi tai nuori pystyy mielessään käsittelemään.

Joskus runsas pelaaminen tai tietokoneen käyttö voi liittyä mielialan ongelmiin tai vaikeuksiin sosiaalisissa suhteissa, joko kotona tai kodin ulkopuolella. Pelaaminen ei yleensä ole selkeästi syy tai seuraus, vaan se on sekä ongelmien pahentaja että ympäristö, jossa nuori saa positiivisia ja itsetuntoa vahvistavia kokemuksia. Ongelmatilanteissa hedelmällisintä on yleensä työskentely koko perheen kanssa. On hyvä, jos kaikki perheenjäsenet ovat valmiita arvioimaan omia toimintatapojaan ja mahdollisesti muuttamaan niitä. Tietokone on kotona jäädäkseen, joten sen kanssa on tultava toimeen. Yhteiselo tietokoneen ja pelaamista harrastavan nuoren kanssa voi sujua mutkattomammin, jos aikuinenkin kokeilee joskus pelaamista. Myös perheen aikuisten omista voimavaroista huolehtiminen on tärkeää. Hyvinvoiva aikuinen jaksaa ohjata nuoren pelikäyttäytymistä rakentavilla tavoilla.

Joillekin nuorille kynnys lähteä koneiden ääreltä kohtaamaan muita ihmisiä kasvokkain on korkea. Joskus on hyvä keskittyä tämän kynnyksen madaltamiseen sen sijaan, että puhutaan vain peleistä ja rajoitetaan ruutuaikaa. Esimerkiksi pelitapahtumaan osallistuminen voi vaatia innokkaaltakin pelaajalta rohkeuden keräämistä ja itsensä ylittämistä. Kynnysten ylittämisessä nuorta voi auttaa vaikkapa tukihenkilö, jonka kanssa voi kokeilla muitakin harrastuksia kuin pelaamista tai lähteä pelaamaan yhdessä muiden kanssa.

Marita Mattila
vs. sosiaalityöntekijä

Kirjoitus julkaistu 25.6.2012