Pelejä sille toiselle sukupuolelle

Joidenkin legendojen mukaan tietokone- ja videopelit on tehty vain miehille, sillä tunnetusti naiset eivät niihin koske. Kuitenkin naiset pelaavat ihan siinä missä miehetkin, mutta jotenkin se tuntuu unohtuneen niin pelimedioilta kuin pelintekijöiltäkin. Pelit tehdään edelleen miehiseen makuun ja pelimediat kokevat olevansa jotenkin edistyksellisiä muistaessaan kerran vuodessa, että ai niin, meillä on noita pelaavia naisia ja näin itseämme selkään taputellen kirjoitamme heistä jotain, jotta voimme heti seuraavassa numerossa jälleen pönkittää ajatusta peleistä vain miesten harrastuksena.

Naisten pelit

Jos pelit tehdään miehille, niin tokihan maailmassa on myös vain naisille tehtyjä pelejä. Ainoa mieleeni tuleva todella megalomaaniseen suosioon noussut naisten pelisarja on Sims. Ensimmäinen Sims julkaistiin jo vuonna 2000 ja se on myynyt valtavia määriä itse peliä, sen lisäosia sekä uusia versioita, joista viimeisin Sims 3 julkaistiin 2009. En ole nähnyt lukuja, mutta käsitykseni on, että Simsin pelaajista suuri enemmistö on naisia. Joten, jos naisille olisi tarjolla pelejä, niin ostajakunta selvästi olisi olemassa.

Kuitenkin siinä missä miehille tehdyt pelit on suurimmaksi osaksi tehty teini-ikäisille tai aikuisille niin naisten pelit tuntuvat painottuvan lapsiyleisöön. On ponipelejä, vaatesuunnittelua, shoppailua, lemmikinhoitoa ja ruoanlaittopelejä. Maailma on vahvasti pinkki ja pönkittää arkaaista sukupuoliasetelmaa, jossa pikkutytöt elävät hattarassa harjoitellen tulevaa äitiyttä varten. Teini-ikäisille tytöille ilmestyy myös uusi pelityyppi, jonka tarkoituksena on vetää pelihahmolle ykköset päälle ja omaa pissisarvoaan nostamalla iskeä pelin tavoitelluin poika.

Voisin keskittyä kritisoimaan pitkän kaavan mukaan sitä yksipuolista ja suorastaan bimboa naiskuvaa, jota pelifirmat peleillään pönkittävät, mutta sen sijaan kiinnitän huomion aikuisten naisten peleihin. Niitä ei ole. Jos ei lasketa Simsiä, joka minun mielestäni sopii kaikenikäisille, niin mieleeni ei tule yhtään vain naisille tehtyä peliä. Siinä missä tytöille on helppo tehdä pelejä menemällä siitä missä aita on matalin eli tarjoamalla heille vaaleanpunaista hattaraa ja prinsessaleikkejä, aikuinen nainen tuntuu olevan mysteeri pelimaailmalle. Jos seurataan tyttöjen pelien mallia niin olisiko naisten uusi hittipeli sellainen, jossa puuma lähtee ryppyvoidekauppaan ja siitä nuoria kolleja iskemään?

Vai johtuuko naisten pelien puute siitä, että aikuisten naisten ei oleteta pelaavan pelejä?

Tosinainen ei tietokoneeseen koske!

Olen huomannut toistuvan kaavan naisten suhtautumisessa pelaamiseen. Kysyttäessä suoraan moni nainen kieltää pelaavansa pelejä, mutta samaan aikaan he pommittavat Facebookissa jatkuvilla pelipyynnöillään tai pelaavat Bejewelediä kahvitauolla. Varsinkin nykyään kun älypuhelimet ovat tuoneet pelit kuten suositun Angry Birdsin lähes jokaiseen kännykkään ja peliä takovat kaikenikäiset sukupuolesta riippumatta, moni nainen silti kieltää pelaavansa.

En sano, että nämä naiset valehtelisivat tietoisesti pelaamisestaan, mutta nähtävästi moni ei miellä esimerkiksi Facebookin monia ns. pikkupelejä oikeiksi peleiksi vaikka niihin kuluttaisi useamman tunnin viikossa. Vertailun vuoksi, tällaisena päätoimisesti opiskelevana pelinaisena olen onnellinen jos saan viikossa viisi tuntia laatuaikaa Xbox 360:ni kanssa. Todennäköisesti moni Farmvilleen koukkuun jäänyt käyttää helposti sitä enemmän aikaa viikossa peliin vaikka se sitten tapahtuisi pienissä erissä. Kyse ei siis voi olla vain siitä, miten paljon aikaa pelaamiseen käyttää, vaan eron täytyy olla siinä, mitä pelataan. Kuitenkin omassa nuoruudessani Tetris oli kovinta kamaa ikinä eikä kukaan varmasti olisi tullut kieltämään, ettei kyseinen peli olisi tietokonepeli ollut ja sen pelaaja ihan oikeasti pelannut tietokonepeliä. Bejeweled on Tetriksen suora jälkeläinen.

Toinen syy pelaamisen kiistämiseen on varmasti myös sosiaalinen paine. Vielä kymmenen vuotta sitten – ennen Facebookia ja älypuhelimia – tietokonepelaaminen oli todellakin sitä hikisten nörttien puuhaa, ja valitettavasti asenteet muuttuvat hitaasti. Vaikka nykyään iPhoneilla pelaaminen on yleistä ja siten pelaamisen stigma haihtumassa, edelleen ihmisten mielissä kyseessä ei ole oikeaa pelaamista vaan vain iPhone-peli, jolla kulutetaan aikaa.

Pelaava nainen ja naisten pelit

Yksi hyvä kysymys, jota kannattaisi pohtia, on se, tarvitaanko mitään naisten pelejä. Peliteollisuuden kannalta olisi suorastaan typerää olla huomioimatta 52 % ihmiskunnasta joten oikealla siirrolla pelien myynnin voisi siis teoriassa tuplata. Mutta jätetään myyntiluvut sikseen ja keskitytään pelien sisältöön.

Oma pelihistoriani alkoi varhain 1980-luvulla kun sain käsiini ensimmäisen avaruusalukseni, jota ohjasin TI-99/4A-tietokoneellani, enkä ole sen jälkeen ohjainta käsistäni laskenut. Pelimakuni on laaja ja pelaan käytännössä ihan mitä vaan paitsi ampumapelejä ja sekin johtuu vain siitä, etten osaa juosta ja ampua samaan aikaan. Tappelupelit, seikkailupelit, puzzle-pelit, strategiapelit, bändipelit, autopelit… kaikki menee. Tunnen valtavasti pelaavia naisia, joista kaikki eivät ehkä omista konsolia tai pelikonetta, mutta jotka kuitenkin innolla tarttuvat peliohjaimeen. Ja tietysti joukossa on paljon meitä vakavia pelinörttejä, jotka emme malta odottaa laatuaikaa oman pelikonsolimme kanssa. Ja aivan kuten minä, myös he pelaavat monia erilaisia pelejä.

Voidaan siis kysyä, tarvitaanko edes mitään naisten pelejä? En ole koskaan tavannut naista, joka olisi kieltäytynyt pelaamisesta vain sen vuoksi, että hänestä pelien aihepiiri ei olisi jotenkin vedonnut häneen. Varmasti joukossa on ollut naisia, jotka ovat vierastaneet pelejä, koska ne ovat miehinen harrastus, mutta kukaan ei ole koskaan kieltäytynyt peleistä, koska ei ole päässyt shoppailemaan pelihahmolleen uutta mekkoa.

Jos me emme tarvitse erikseen naisten pelejä niin eikö se silloin tarkoita, että ei ole olemassa vain miesten pelejä? On olemassa vain pelejä, kaikille sopivia pelejä. Missä vaiheessa voidaan ihan aiheesta kysyä, miksi peliteollisuus ja -media tietoisesti pitävät yllä seksististä ja vinoutunutta maailmankuvaansa, joka ruokkii ajatusta peleistä vain miesten harrastuksena ja siten pitävät naiset poissa pelien ääreltä.

Mia Meri
Nörttitytöt
Oh Remy! – Married with Marvel

Kirjoitus julkaistu 3.12.2012