Kuinka estää sisällissota kotona – perheen yhteisiä pelisääntöjä luomassa

Pelaaminen on hyödyllinen, kehittävä ja ennen kaikkea hauska harrastus, josta ei kohtuudessa ole haittaa kenellekään. Pienet konfliktit vanhempien ja lasten välillä ovat normaali osa kasvatusta liittyvät ne sitten peleihin tai johonkin muuhun. Jos perheessä kuitenkin vallitsee jatkuva sotatila pelaamisen vuoksi, on aika pohtia rauhanneuvotteluiden aloittamista ja rauhansopimuksen, eli perheen yhteisten sääntöjen, kirjoittamista. Kirjalliset säännöt voivat tuntua suurelta vaivalta, mutta niiden luomista kannattaa silti yrittää ennen vaipumista loputtomaan sisällissotaan kasvatettavan pelaamisen vuoksi.

Rauhanneuvottelut

Kummankin osapuolen on ymmärrettävä toisiaan ennen kuin tilanteesta voi päästä eteenpäin. Hyviä lähteitä pelien ja pelaamisen hyviin ja huonoihin puoliin ovat tämän blogin lisäksi esimerkiksi Jaana Wessmannin ja Mikko Meriläisen blogit. Pelien asiantuntija saattaa kuitenkin olla lähempänä kuin arvaakaan. Tästä syystä avoin ja arvostava keskustelu lapsen ja vanhemman välillä on korvaamatonta.

Vaikka lapset ja nuoret vasta opettelevat tärkeitä ihmissuhdetaitoja ja kaipaavat niihin aikuisten tukea, pystyvät he silti hyvinkin terävänäköiseen pohdintaan omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Aikuisen tulee olla vain valmis kuuntelemaan kärsivällisesti ja osata tehdä sopivissa kohdissa hyviä apukysymyksiä. Erityisesti nuorten kannattaa antaa oivaltaa asiat itse: ulkoapäin tulevat määritelmät ja neuvot omaan tilanteeseen saattavat vain lannistaa tai ajaa kapinaan.

Ennen sääntöjen kirjoittamista pitää löytyä yhteisymmärrys etenkin siitä, mikä aiheuttaa ongelmia arjessa ja mistä se johtuu. Muotoiluun kannattaa kiinnittää huomiota. “Nukkumaan mennessä tulee riitaa, koska pelaamista on vaikeaa lopettaa” on helpompi kohdata kuin “Sä et halua nukkua, koska oot kiinnostunut vain peleistä”.

Rauhansopimus

Tärkeintä kaikissa sopimuksissa on, että jokainen osapuoli voi allekirjoittaa jokaisen kohdan. Perheen säännöt on siis keksittävä ja kirjoitettava yhdessä. Jos yksikin sääntö on jonkun mielestä turha, säännöistä ei ole paljoa hyötyä. Sääntöjen pitää myös koskea jokaista, myös vanhempia. Jos sovitaan, ettei tunti ennen nukkumaanmenoa enää pelata, on aikuisten on noudatettava samaa sääntöä. Oikeudenmukaisuus on lapsille ja nuorille ensisijaisen tärkeää. Kompromisseja tulee myös olla valmis tekemään tarpeen tullen, muuten ei pelata enää samoilla säännöillä.

Sääntöjä tehdessä on tärkeää tietää, mitä pelejä perheessä pelataan ja miten ne toimivat. Joitakin pelejä voi mitoittaa ajan yksiköissä, mutta tämä ei päde kaikkeen. Jos tallentaa voi koska tahansa, on aika hyvä yksikkö; toisissa järkevämpää on mitata matsien määrällä tai saavutetuilla tasoilla. Erityisesti internetin yli pelattavissa moninpeleissä pelin lopettaminen kesken voi helposti aiheuttaa riitaa kaveripiireissä. Silloin sääntöihin ei kannata kirjata minuutintarkkaa lopettamisaikaa, vaan pohtia, kuinka monta peliä arkipäivänä voi olla sopiva pelata. Ruutuaikaa ei sen sijaan suositella käytettäväksi enää kasvatuksen apuna lainkaan, sillä ruutuajan käsitettä pidetään nykyisin vanhentuneena mittarina lasten digitaaliselle ajankäytölle.

Palkinnoista ja sanktioista

Säännöillä pitää tietenkin olla selvät, mutta reilut seuraamukset. Rangaistus, joka tuntuu yhdestä lievältä näpäytykseltä voi olla maailmanloppu toiselle. Arestit, lisäkotityöt tai pelikiellot aiheuttavat varmasti kauhua ja kunnioitusta. Rangaistuksen onkin hyvä olla sellainen, jota kasvatettava oikeasti haluaa välttää, mutta ilman mielivaltaisuutta. Sääntörikkomuksesta seuraavat ankarat rangaistukset voivat hetken tunnekuohussa herättää vastustusta rankaisijaa tai koko järjestelmää kohtaan, jolloin homma kääntyy helposti päälaelleen.

Lasta ja nuorta voi kannustaa myös sääntöjen noudattamisesta ansaituilla palkinnoilla. Viikon pelirajoissa pysymisestä ansaittu ylimääräinen peliaika ja kahden kuukauden hyvällä pelikäytöksellä saavutettu uusi peli lämmittää mieltä. Mitä nuorempi lapsi on, sitä useammin lasta kannattaa palkita pienillä mukavilla asioilla, kunnes pelaamisen hallinta kehittyy.

Jos riitaa tulee peliajasta, on tärkeää muistuttaa, että vaikka pelaamista rajoitetaan, lapsi on aina vapaa harrastamaan jotakin muutakin kivaa: lukemaan kirjoja, leikkimään ulkona ja näkemään kavereita. On myös syytä kannustaa lasta esimerkiksi liikunnan pariin pelaamisen ohella, mutta pitää samalla huoli siitä, ettei siitä muodostu lapsen mielessä kurjaa ja rangaistuksenomaista pakkopullaa.

Viimeiset vinkit neuvottelupöytään

Yhteisten sääntöjen kirjoittaminen on erinomainen mahdollisuus opettaa lapselle tai nuorelle tärkeitä tulevaisuuden taitoja, kuten neuvottelua, omassa sanassa pysymistä ja itsereflektiota. Varatkaa sääntöjen kirjoittamiselle kunnolla aikaa ja hyvät kokouseväät. Muistakaa myös pitää hengähdystaukoja. Homman ei tarvitse olla kerralla valmis!

Olkaa armeliaita itsellenne ja toisillenne, jos säännöt eivät heti toimi. Kestää aikansa tottua uuteen tapaan toimia. Jos ensimmäinen yritys ei onnistu, voi yrittää uudestaan entistä viisaampana. Sääntöjä on hyvä myös päivittää tasaisin väliajoin.

Alla muutama esimerkki perheen yhteisistä pelisäännöistä, joita voi varioiden käyttää apuna omien sääntöjen luomisessa. Sääntöjä ei ole tarkoitus kopioida suoraan, vaan pohtia, mitkä suuntaviivat toimisivat parhaiten oman perheen arjessa.

1. Arkisin saa pelata tietokoneella esim. kolme matsia/kaksi tuntia illassa.
2. Vaihtoehtoisesti pelejä saa pelata vain viikonloppuisin, mutta pidempiä aikoja (tauot muistaen).
3. Poikkeuksena voivat olla lanien tyyliset, harvoin vastaan tulevat tapahtumat, jolloin rajoista voi joustaa.
4. Ikärajoja noudatetaan.
5. Älylaitteita (puhelin, tabletti, tietokone) säilytetään öisin muualla kuin makuuhuoneessa. Koskee myös aikuisia.
6. Ruokailulle on selkeä, ennalta tiedossa oleva aika ja syömään tullaan ajoissa. Ruokapöydässä ei saa käyttää puhelimia ja ruokapöydässä pysytään koko ruokailun ajan.
7. Asioista tai tapahtumista, jotka estävät pelaamisen on pyrittävä ilmoittamaan etukäteen. Peli on suljettava heti, kun mahdollista. Jäljellä olevan peliajan saa käyttää myöhemmin loppuun.
8. Vanhemmat eivät saa vetää sulaketta tai pistoketta irti kesken pelin.
9. Perheen yhteinen pelaaminen ei vie lapsen omaa peliaikaa.
10. Perheenjäsenille puhutaan kauniisti, ei saa huutaa tai nimitellä. Sama pätee pelikavereihin.
11. Pelien pelaaminen ei saa häiritä muun perheen toimintaa. Esimerkiksi kovaääninen huutaminen ja räyhääminen pelin ääressä ei ole sallittua.
12. Kun pelaamisen lopettaminen suututtaa tai harmittaa kovasti, saa mennä potkimaan nyrkkeilysäkkiä. Vaihtoehtoisesti vanhempi auttaa hengittämään rauhallisesti ja antaa ison halin.

Tulosta tästä sopimuspohja perheen yhteisille pelisäännöille. Onnea neuvotteluihin!

Pauliina Moilanen
Pelitaito-kouluttaja