Seksikkäitä väärinkäsityksiä ja rahapelejä

Voisin lyödä vaikka vetoa, että tänäkin iltana monessa suomalaiskodissa muhinoidaan urakalla, koska perhettä halutaan täydentää vielä yhdellä jäsenellä ja seuraavan ajatellaan olevan se viimeinen, joka täydentää tavoitellun sarjan. Moni perhe toivoo saavansa sekä tyttöjä että poikia. Lapsilukua ei lyödä lukkoon etukäteen, vaan jatketaan yrittämistä, kunnes on vähintään yksi kumpaakin – tai luovutetaan pitkällisen yrittämisen jälkeen.

Älkää ymmärtäkö väärin, kannatan sekä muhinointia että syntyvyyden lisäämistä. Tarkoitan vain, että jossakin kumppani saattaa näyttää tavallista haluttavammalta, koska on päässyt syntymään inhimillinen väärinkäsitys tavoiteltavan lopputuloksen todennäköisyydestä.

Eräskin perhe oli päättänyt rajata lapsilukunsa neljään. Neljännen pojan syntymän jälkeen he kuitenkin päättivät yrittää vielä tyttöä. Samoin kävi viidennen, kuudennen ja seitsemännen pojan jälkeen. Parin odottaessa kahdeksatta lastaan jopa lääkäri vakuutteli heille, että seitsemän pojan jälkeen on tultava tytär lähes sadan prosentin varmuudella. Kahdeksaskin oli poika.

Pariskunta kirjoitti lehden kysy ja vastaa –palstalle, koska ei voinut uskoa tapahtuneen olevan mahdollista. Vaikka se voi tuntua uskomattomalta, asia menee kuten arpapelissä: kahdeksan poikaa peräjälkeen on harvinainen suora, mutta seitsemännen pojan syntymän jälkeen kahdeksas on poika noin 50 % varmuudella.

Mikä mekanismi sitten tuottaisi parempaa todennäköisyyttä X-kromosomin sisältävän sukusolun valikoitumiseen hedelmöityksen hetkellä? Munasolu ei tiettävästi osaa valikoida, mitä kromosomia kantavan siittiön kanssa se lyö hynttyyt yhteen. Samoin kivesten voi olettaa olevan täysin tietämättömiä siitä, että Y-kromosomia kantavien siittiöiden tuotantoa pitäisi hillitä, koska on X-kromosomin vuoro tulla valituksi perheeseen.

Paikasta munasolussa kilpailee arviolta 40 miljoonaa siittiötä kerralla. Syntymäsi on ollut varsinainen lottovoitto tässä arvonnassa, sillä lottorivikin arvotaan vain 18,7 miljoonan mahdollisen joukosta. Lotolla ja kromosomeilla on sekin yhteistä, että molemmissa arvonnat ovat toisistaan erillisiä tapahtumia, joten edelliset tulokset eivät vaikuta seuraaviin. Ihmisen ajattelu kuitenkin toimii siten, että lottonumeroita valittaessa vältetään viime viikon numeroita, koska nyt ajatellaan olevan muiden vuoro.

Tutkimusten mukaan kolme vaikuttaisi olevan maaginen luku, jonka jälkeen ihminen alkaa odottaa vaihtelua. Kolme poikaa, kolme klaavaa, kolme suurta korttia tuplauksessa. Odotus on, että lyhyellä aikavälillä noin 50/50 jakautuvat tapahtumat vaihtelevat samassa suhteessa. Jo kolmen pojan jälkeen odotetaan viimeistään tyttöä tasapainottamaan tilannetta. Ryppäät ovat kuitenkin yleisiä satunnaisissa tapahtumasarjoissa. Ne saavat ihmiset usein hylkäämään satunnaisuuden ja etsimään selitystä tapahtuneelle.

Tämä ajattelutapa on syvällä ihmisen toiminnan sisäisessä logiikassa. Vauvantekohommien lisäksi ajattelutavan vaikutuksia on tutkittu muun muassa urheilujoukkueiden pelistrategioihin ja väärien teorioiden syntymiseen siitä, kuinka moni hevosenpotku johtaa kuolemaan Preussin armeijassa.

Ajatustapa liittyy läheisesti myös siihen, miksi rahapelit tuottavat niin paljon rahaa. Sitä kutsutaan pelurin virhepäätelmäksi. On vaikea vastustaa kiusausta ajatella, että vielä joku päivä on minun lottorivini vuoro.

Kokeile, vaikuttavatko väärinkäsitykset sinuun rahapeleissä tekemällä pelitesti.

Lähde: Falk, Ruma 2016. Many faces of the gambler’s fallacy – Subjective randomness and its diverse manifestations.

Suomalaisten pelisivistys paremmaksi

Suomalaisten ymmärrys rahapelien toiminnasta on puutteellinen. Monilta ovat hukassa erityisesti todennäköisyyden ja sattuman käsitteet, sanoo pelisivistyksen puolesta kampanjan käynnistävä EHYT ry. Järjestö toivoo uuden peliyhtiön jakavan pelikäyttäytymisestä keräämäänsä tietoa jatkossa myös ehkäisevän työn käyttöön.

Suomi on asukaslukuun suhteutettuna Euroopan ykkönen rahapelien kulutuksessa, mutta monet suomalaispelaajat eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa sattuma ja todennäköisyys tai mikä on palautusprosentti. Tämä on havaittu Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä, jonka tänään käynnistyvä kampanja keskittyy suomalaisten pelisivistyksen lisäämiseen.

– Pelien toimintalogiikan ymmärtäminen on tärkeä osa peliongelmien ehkäisyssä. Virheelliset ajatukset ovat erityisen vaarallisia niille, joilla ei vielä ole varsinaista peliongelmaa, mutta jotka kuuluvat riskiryhmään. Erityisesti näitä ajatuksia kohdataan ongelmapelaajia auttavissa palveluissa, kertoo projektipäällikkö Tapio Jaakkola EHYT ry:stä.

Pelaajilla virheellisiä käsityksiä rahapeleistä

EHYT ry on avannut Pelisivistys-testin osoitteessa pelitesti.fi. Sen avulla voi testata tietonsa rahapelien toimintaperiaatteista. Monet virheelliset käsitykset ovat yllättävän yleisiä. Esimerkiksi noin 10 % suomalaisista uskoo voiton todennäköisyyden kasvavan, kun tappioputki on kestänyt tarpeeksi kauan. Tyypillinen luulo on myös se, että jos viereiseen pelikoneeseen on juuri hävitty suuri summa rahaa, niin siitä voisi saada voiton tavallista helpommin. Osa pelaajista luulee myös, että palautusprosentti 90 tarkoittaa voittoa 90 prosentin todennäköisyydellä.

Sattuma rahapeleissä tarkoittaa sitä, ettei pelin lopputulosta voi ennustaa eli edellisen pelin lopputulos ei vaikuta seuraavaan. Palautusprosentti puolestaan tarkoittaa sitä määrää pelatusta rahasta, jonka peli palauttaa voittoina pelaajille pitkän ajan kuluessa. Loppu jää pelinjärjestäjälle.

Myös erilaiset pelaamiseen liittyvät taikauskot ja uskomukset saattavat ohjata pelikäyttäytymistä. Pelaajaa voi kiinnostaa esimerkiksi, että miltä kioskilta voittava arpa tai lottokuponki on ostettu. Osa kokee myös, että painamalla pelin nappeja tietyssä järjestyksessä voi vaikuttaa lopputulokseen.

– Vaikka moni ymmärtää järjellä, ettei tämä vaikuta voiton todennäköisyyteen, se voi silti ohjata pelikäyttäytymistä, Jaakkola sanoo.

Noin 124 000 suomalaista kärsii peliongelmista. Kun mukaan lasketaan peliongelmaisten läheiset, ongelma koskettaa jo satoja tuhansia suomalaisia.

Pelaamisesta kerättyä tietoa myös ehkäisevän työn käyttöön?

Vuoden 2017 alusta suomalaiset rahapeliyhtiöt Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Fintoto yhdistyivät muodostaen yhden yhtiön, Veikkauksen. Uuden monopolin yli miljardin euron vuosittaisesta tuotosta noin viisi miljoonaa euroa ohjataan rahapelihaittojen ehkäisyyn ja tutkimukseen. Ehkäisevän työn tekijät toivovat peliyhtiöltä taloudellisen tuen lisäksi entistä enemmän tietoa, jota Veikkaus kerää pelikäyttäytymisestä. Uudelta yhtiöltä toivotaan myös aiempaa selkeämpää viestintää siitä, mitkä ovat voittamisen todelliset mahdollisuudet.

– Rahapelijärjestelmämme tuottaa euroja hyviin tarkoituksiin, mutta yksi sen päätehtävistä on pelihaittojen ehkäisy. Voidaan kysyä, onko yhtiön yhden päivän tuotto riittävä summa tähän tarkoitukseen vuositasolla? Myös pelaamisesta kerätty suuri määrä dataa olisi tärkeä saada laajasti tämän päätehtävän toteuttamiseen, Jaakkola sanoo.

Suomalaiset häviävät rahapeleihin 4,8 miljoonaa euroa joka päivä.

Lisätiedot
Tapio Jaakkola, projektipäällikkö, EHYT ry
puh. 050 463 8212
tapio.jaakkola@ehyt.fi

Tiedä ainakin nämä viisi asiaa rahapeleistä:

  • Sattumaan perustuvassa pelissä edellisen pelin voitto tai häviö ei vaikuta seuraavan pelin lopputulokseen. Esimerkiksi rahapeliautomaattiin hävitty euro ei kasvata seuraavan pelin voiton tai häviön todennäköisyyttä. Ruletissa yhdeksän peräkkäistä punaista ei tee mustasta sen todennäköisempää.
  • Palautusprosentti tarkoittaa sitä, kuinka paljon peli palauttaa keräämästään rahasta pelaajille voittoina pitkän ajan kuluessa.
    Sattumapelienlopputulokseen ei voi vaikuttaa harjoittelemalla tai jatkamalla peliä tarpeeksi kauan.
  • Taikausko voi aiheuttaa negatiivisen kierteen, sillä esimerkiksi noppien heittotaktiikka tai onnennumerot kenorivissä eivät vaikuta voiton todennäköisyyteen. Pahimmillaan taikausko vie mukanaan ja vaikeuttaa pelaamisen lopettamista.
  • Mitä pidempää pelaat, sitä varmemmin häviät. Välillä pelaajat voittavat, välillä häviävät, mutta sattuman perustuvissa rahapeleissä on vain yksi varma voittaja. Se on pelinjärjestäjä, joka ottaa aina oman osuutensa.

Lisätietoa ja Pelisivistys-testi osoitteessa pelitesti.fi.
Osoitetta saa jakaa ja linkata eteenpäin.

*Lähteet: EHYT ry, THL: Suomalisten rahapelaaminen 2015 – Rahapelaaminen, rahapeliongelmat ja rahapelaamiseen liittyvät asenteet ja mielipiteet 15–74-vuotiailla 2015: http://www.julkari.fi/handle/10024/129595

Ylikertoimen keskustelijat rahapelihaittoja ehkäisemässä

Mitä muut rahapelaajat voisivat oppia urheiluvedonlyöjiltä? Miten rahapelihaittoja pitäisi ehkäistä? Näistä aiheista kävimme syksyllä keskustelua Ylikerroin.com-sivuston foorumilaisten kanssa. Halusimme kuulla urheiluvedonlyöjien ajatuksia rahapelaamisen hallinnasta ja haittojen ehkäisemisestä. Olemme työssämme tottuneet siihen, että keskustelunavaukset rahapelaamisesta kohtaavat usein hämmentyneen hiljaisuuden. Ylikertoimessa pääsimme keskusteluun porukan kanssa, jolla oli sanottavaa – ja joka ei keskusteluissa päästänyt meitä helpolla.

Pelaamisen hallinnan keinoja ovat taidot ja tiedot, jotka estävät mokaamasta tavalla, jota oma talous tai pää ei kestäisi. Paljon rahapelejä pelaavien joukossa näiden keinojen käyttö erottaa ilman addiktiota pelaavat pakonomaisesti pelaavista. Pelaamisen hallinta ei ole autuaaksi tekevä täysratkaisu peliongelmiin. Se on vain yksi niiltä suojaava tekijä.

Foorumin porukka keskusteli aiheista monitahoisesti. Keskusteluissa tavoitteellinen vedonlyönti nähtiin vastakohtana elämyshakuiselle rahapelaamiselle ja varsinkin ongelmapelaamiselle. Keskusteluissa tikunnokkaan nostettiin rahapeliautomaattien ja muiden odotusarvoltaan negatiivisten rahapelien pelaaminen, joka onkin luonteva kohde pohdinnalle. Pelikoneet ovat haitallisimpien pelien kärkikastia.

Pelikonehemmolle pelaamisen perusmotivaatio on erilainen verrattuna tavoitteellista vedonlyöntiä harrastavaan. Vedonlyöjälle kassanhallinta ja oman pelaamisen analyysi on osa peliä, pelikonehemmo etsii puolestaan helppoa viihdettä. Olisi ristiriitaista rinnastaa täysin nämä kaksi erilaista ajanvietettä, vaikka ensimmäisen vaatimat taidot olisivatkin hyödyksi toisessa.

Keskusteluissa päästiin samaan peliongelman ruodintaan, jota käydään asiantuntijapiireissä. Joidenkin mielestä addiktion perimmäiset syyt ovat pelaajan elämän muissa ongelmissa, joita tämä peleihin pakenee. Toiset näkevät pelien ominaisuudet, tarjonnan ja markkinoinnin oleellisina osina peliongelmia ylläpitävässä kulttuurissa. Kolmannet pohtivat, onko rahapeleistä tarjolla kaikki tarpeellinen tieto, jotta niitä kuluttava pelaaja voi tehdä tietoisen valinnan pelata riskeistä huolimatta. Peliongelmien tutkimuksessa on päädytty eri näkökulmia yhdisteleviin näkemyksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on peliongelman synnyn polkuteoria.

Rahapelihaittojen ehkäisemiseen foorumilla ehdotettiin runsaasti erilaisia toimenpiteitä. Kokosimme muistiin foorumilaisten kiinnostavimmat avaukset:

  • Pelikoneista pois rahansyöttö, ainoastaan korttipelaaminen olisi sallittua. Toisaalta pohdittiin myös rahan arvon hämärtymistä korttimaksuissa – olisiko pelkkä käteispelaaminen parempi vaihtoehto?
  • Pelikoneet pois kaupoista ja ainoastaan pelisaleihin.
  • Jos joku pelaa samaa konetta tietyn aikamääreen ajan, voisi Peluurin työntekijä soittaa pelaajalle: “Olette nyt puolen tunnin aikana hävinneet 200 euroa tähän samaan koneeseen, haluaisitko jutella asiasta?”
  • Kaikenlainen uutisointi suurvoitoista piilotettava/hävitettävä, ei edes Veikkauksen sivuilla.
  • Rahapelimarkkinointi vielä tarkempaan ja tiukempaan syyniin.
  • Pelikohtaiset rajoitusmahdollisuudet, eli pelaajan pitäisi voida estää itseltään tiettyjä pelejä ilman, että tarvitsee sulkea koko tiliä.
  • Rahapelitön päivä -kampanja jolloin koko Suomessa pidetään peliautomaatit kiinni, rahapelituotteita ei myytäisi tai arvottaisi, eikä veikkauksen sivut olisi toiminnassa. Kampanjapäivänä uudistuneen Veikkauksen työntekijät voisiat lähteä itse hyväntekeväisyyskohteisiin tekemään päivittäistä työtä yhden päivän ajan. Tempauksella myös houkuteltaisiin, kansalaisia tarkastelemaan omia pelitottumuksia ja miettimään mitä muita keinoja hyväntekeväisyyteen on olemassa.
  • Arvion esittäminen siitä, kuinka monta itsemurhaa Suomessa on tapahtunut rahapelien väärinkäytön seurauksena (ylivelkaantuminen näistä syistä) viimeisen viiden vuoden aikana. Surullisia tositarinoita aiheesta todennäköisesti löytyy.

Keskustelu oli meille hyödyllinen. Pääsimme näkemään taloa vastaan pelattavien kasinopelien järjettömyyden vedonlyöjän silmin. Saimme myös hiukan tuntumaa siihen, mitä tietoa Ylikertoimen tilastonikkarien näkökulmasta muilta puuttuu. Keväällä laitammekin hiukan enemmän työpaukkuja tavallisen kuluttajan pelisivistystä lisäävään työhön. Lista keskustelijoiden ehdotuksista toimenpiteille pelihaittojen ehkäisemiseksi on mielessämme, kun suunnittelemme yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä avauksia.

Sanni Nuutinen ja Salla Karjalainen

Projektiasiantuntijat, aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti

Kirjoitus julkaistu alunperin 13.1.2017 Ylikertoimen sivuilla.

Rakas joulupukki, ethän tuo lapsille arpoja joululahjaksi

santa-claus-579113_1920

Kaikki haluavat antaa jouluna lahjoja läheisille lapsille. Arpa on kätevä lahja silloin, kun lahja kulkee postilla tai on vain vähän aikaa miettiä, mitä antaisi. Lahjalla toivotaan lapselle iloa, jännitystä ja voittojakin. Ehkä myös, että lapsi liittäisi nämä myönteiset tunteet lahjan antajaan.

Mitä, jos lapsi voittaa? Sen ei äkkiseltään ajattelisi olevan ongelma, mutta joka joulu perheissä ratkotaan arpalahjojen mukanaan tuomia kasvatuspulmia. Jos lapsia on useampi, tasapuolisuus on vaikeaa, jos lahjat perustuvat sattumaan. Vaikka kaikki saisivat samanlaisen arvan, niin voi käydä niin, että sisko voittaa ja veli jää ilman rahaa. Jos voitto on pieni, niin vanhemmat voivat lievittää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta antamalla siskon voittaman summan myös veljelle. Isomman summan kohdalla kasvattaja on vaikeamman pulman edessä.

Jos tilannetta katsoo peliongelmien ehkäisyn näkökulmasta, niin varhainen aloitusikä ja aloitellessa saatu suuri voitto ovat huomattavia riskitekijöitä peliongelman kehittymiselle. Siksi rahapelien ikäraja on 18 vuotta. Kaikista lapsena pelaamisen aloittaneista ei tule kuitenkaan koskaan ongelmapelaajia. Jos olet antanut lapselle arpoja, et ole myöskään tehnyt mitään laitonta. Kukkahattuni saattaa näissä asioissa olla hiukan kireällä, mutta aiemmassa työssäni olen auttanut montaa ongelmapelaajaa, jotka kertoivat rahapelien vieneen mukanaan jo lapsuudessa.

Olen tukenut myös vanhempia, joiden aikuisella lapsella on rahapeliongelma. Joskus vanhemmat joutuvat neuvottomina katsomaan vierestä tuhoisan pelaamisen jatkumista voimatta tehdä mitään. He tuntevat usein syyllisyyttä, jos olivat antaneet lapsensa pelata varhaisella iällä. Eihän peliongelma tietenkään ole heidän syynsä, mutta omien kokemustensa perusteella he haluavat usein kehottaa muita vanhempia pitämään rahapelit poissa lasten elämästä.

Jos ajattelet, että peliongelma kehittyy harvoin, etkä sen takia halua luopua arpalahjasta, niin yritä asettua lapsen asemaan. Haluat antaa lahjan, joka tekee hänet iloiseksi. Useimmiten arpalahja muuttaa ilon pettymykseksi, koska voittaminen on epätodennäköistä. Jotta arvat tuottaisivat rahaa, arvassa on useammin häviö kuin voitto. Pienimmät voitot kattavat joko arvan hinnan tai ovat sitä pienempiä.

Lapselle arvan hinta voi olla ihan käypä lahja sellaisenaan. Lapsi ottaa todennäköisesti mieluummin lahjaksi rahaa, kuin pienen mahdollisuuden siihen, että saa sitä vielä enemmän.

Rahapelien tuominen lasten maailmaan on kasvatuspäätös. Vetoan joulupukki sinuun, jos harkitset arpalahjoja: lapset ja rahapelit eivät kuulu yhteen. Lapselle paras suoja peliongelmilta myöhemmällä iällä on, että rahapelaamisen aloitusikää viivyttää. Jos välttämättä haluat ostaa lapselle lahjaksi arvan, tarkista, että se sopii myös vanhemmille.

PS. Kirjekuoreen mahtuvia lahjaideoita lapsille:

  • elokuvaliput
  • lippu suosikkiartistin keikalle tai lahjakortti lippupalveluun
  • mobiilikaupan lahjakortti, käytettäväksi musiikkiin, elokuviin tai kännykkäpeleihin,
  • tilaus musiikki- tai elokuvapalveluun
  • lahjakortti lelukauppaan

Sanni Nuutinen

Projektiasiantuntija, Arpa-projekti

Välitätkö? Uskallatko? Osaatko?

Päihteistä tai rahapelaamisesta puhuminen herättää tunteita. Nämä aktiviteetit liittyvät aikuisten ihmisten vapaa-aikaan, jonka jokainen saa käyttää itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Siksi onkin joskus vaikeaa nostaa kissa pöydälle työpaikalla silloin, kun vapaa-ajan ja työn rajat sekoittuvat – kun mopon keuliminen päihteidenkäytön tai rahapelaamisen kanssa alkaakin vaikuttaa työntekijän suoriutumiseen työssään.

Keskustelun avaaminen on silti välttämätöntä. Ensinnäkin ongelmilla on taipumus kasaantua ajan kuluessa. Lisäksi haittavaikutukset alkavat useimmiten kauan ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että ylitetään viimeinen raja tulemalla humalassa töihin tai käyttämällä firman rahaa pelipöydässä.

Liialliseen päihteidenkäyttöön tai pelaamiseen liittyy usein salailua ja häpeää. Ongelmat kuitenkin heijastuvat työyhteisön arkeen, vaikka työntekijä pyrkisikin niitä viimeiseen saakka piilottelemaan. Syntyy tilanteita, joissa kollega ei olekaan normaaliin tapaan läsnä, myöhästelee, ei suoriudu töistään tai vaikuttaa muuten omituiselta. Työkaverit havaitsevat helposti yhteishenkeen vaikuttavat muutokset toisen läsnäolossa, vaikkeivät osaisi nimetä syitä muutosten taustalla. Työyhteisössä ensimmäinen kosketus päihde- tai pelihaittoihin on usein työkavereiden tunne siitä, ettei kollegalla ole kaikki kunnossa. Usein työkaverit joutuvat myös paikkaamaan päihde- tai peliongelmaisen tekemättä jääneitä hommia.

Koska työntekijän terveys ja työkyky ovat hyvinvoivan työyhteisön kulmakivi, on työyhteisöön heijastuva päihteidenkäyttö tai pelaaminen syytä ottaa puheeksi. On kaikkien etu, jos työpaikalla on sallittua todeta, ettei työkaverilla ole kaikki kohdallaan. Kuka vain voi kysyä kahvitauolla kollegaltaan: ”Miten sulla menee?”

Viime kädessä vastuu keskustelun avaamisesta on silti aina oltava jollakulla. Jos päihde- tai pelihaittojen puheeksiottamisen vastuista ei ole sovittu etukäteen, voi syntyä vaikenemisen tai epätietoisuuden ilmapiiri. Työpaikoilla on monenlaisia paineita ja jännitteitä siitä, kuka voi ja uskaltaa nostaa pulmat puheeksi. Työntekijä voi esimerkiksi pelätä oman asemansa vaarantumista työyhteisössä, jos puuttuu työtoverin toimintaan liiaksi. Näiden asioiden ratkaiseminen ja ennakoiminen on ennen kaikkea esimiehen velvollisuus.

Työyhteisössä päihde- ja pelihaittoihin puuttuminen on välittämistä. Kärjistyvien konfliktien ehkäiseminen koostuu työyhteisössä ennen kaikkea arjen teoista.  Pelisäännöt puuttumiselle kannattaa suunnitella yhdessä. Ne on hyvä kirjata työpaikan päihdeohjelmaan tai hyvinvointisuunnitelmaan. Tiukan tilanteen tullen kirjaus auttaa palaamaan siihen, miten puheeksiottotilanteessa menetellään.

Ohjelmat ja pelisäännöt eivät silti ratkaise kaikkea. Lopulta tärkeintä on rohkeus ja kyky avata suu ja kysyä, silloin kun huoli herää.

 

Antti Hytti

aikuistyön päällikkö, EHYT ry

 

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija, EHYT ry

 

Kirjoitus on alunperin julkaistu Ehkäisevän päihdetyön viikon kysyminenkannattaa.fi-sivustolla.

Kysy, koska häpeä ei elä avoimuudessa

Tiina menetti hiljalleen otteen työpaikastaan mielialan sukeltaessa pohjamutiin yhä uudelleen ja uudelleen. Työterveyshuolto tarjosi Tiinalle osaavaa hoitoa masennukseen ja nosti hänet jaloilleen kolmesti, mutta jokainen sairausloma oli aina edellistä pidempi.

Lääkehoito oli oireiden mukainen ja työterveyslääkärin seurannassa. Työterveyspsykologin tuella Tiina tutki masennusoireiden yhteyttä avioeroon ja sai otetta työssä jaksamistaan tukevista arkirutiineista. Psykiatri suositteli Tiinalle kuntoutuspsykoterapian hakemista, mutta saatuaan mielialansa tasaantumaan, Tiina keskittyi työntekoon eikä ehtinyt etsiä itselleen terapeuttia. Neljännellä kerralla Tiina ei palannut enää töihin, vaan hänen masennuksensa vaati jo sairaalahoitoa. Sairaalajaksollaan Tiina viimein kertoi rahapeliongelmastaan.

Pääkaupunkiseudulla toimiva Peliklinikka raportoi avohoitopalvelunsa asiakaskunnasta, että rahapeliongelma on vaikeampi heillä, joilla on kontakti muuhun palvelujärjestelmään. Muiden ongelmien hoitaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ei vaikuta auttavan peliongelmiin. Järjestelmä ei tunnista peliongelmaa, eikä ota rahapelaamista puheeksi. Se luo tilanteen, jossa vain peliongelmat, joita asiakas ei enää kykene salaamaan nousevat esiin.

Kouluttaessani auttamistyön ammattilaisia peliongelman tunnistamiseen ja puheeksiottoon keskusteluun nousevat puheeksioton hankaluudet. Ammattiauttajat ovat aika hyvin tietoisia siitä, miltä vakavat peliongelmat heidän asiakaskunnassaan näyttävät. Kysymisessä odotellaan kuitenkin pitkään, halutaan olla varmoja, ettei kysytä väärältä henkilöltä tai liian kevyin perustein. Yleisin este kysymiselle vaikuttaa olevan ammattilaisen kokema keinottomuus: osaanko auttaa, jos asiakkaallani onkin rahapeliongelma? Varmuus peliongelmasta muuttuukin esteeksi siitä kysymiselle.

Tiinan rahapelaaminen oli alkanut samoihin aikoihin kuin ahdistava avioeroprosessi laitettiin vireille. Pelaaminen vaimensi ahdistusta hetkittäin, vaikka Tiina ei sitä tietoisesti tehnyt ahdistusta helpottaakseen. Masennuksen oireiden tultua kuvaan, hän haki apua, mutta jatkoi pelaamista. Tiina tunsi syyllisyyttä pelaamistaan rahoista eron kurittamassa rahatilanteessaan. Pelikoneella hän kuitenkin kykeni unohtamaan huolensa ja sen kutsu kävi yhä vaikeammaksi vastustaa. Alkuun hän ei pitänyt pelaamistaan oleellisena, sitten hän alkoi häpeillä sitä ja lopulta alkuperäiset ahdistuksen aiheet jäivät taka-alalle ja pelaamisen pakonomaisuudesta tuli ensisijainen alakulon lähde. Hän ei halunnut ottaa pelaamistaan puheeksi hoitavien henkilöiden kanssa, mutta syyt vaihtuivat rahapeliongelman kehittyessä.

Tiina olisi varmasti vastannut hyvin eri tavalla rahapelaamistaan koskeviin kysymyksiin eri vaiheissa. Alkuun hän olisi voinut ihmetellä miksi pelaamisesta kysytään, kun hän hakee apua masennukseen. Peitellessään pelaamistaan, hän olisi saattanut valehdella. Loppuvaiheessa hän olisi ehkä ottanut kiitollisuudella vastaan tilaisuuden puhua asiasta. Jokainen asiasta kysyvä ammattilainen olisi kuitenkin välittänyt hänelle tärkeän viestin: minulle voit puhua.

Mikään Tiinan tilanteessa ei erityisemmin viitannut juuri rahapelaamiseen. Tiinan kohdalla rahapelaaminen oli kuitenkin oleellinen osa ongelmien kokonaisuutta. Rahapelaamisen ja rahapeliongelmien ympärillä on vaikenemisen kulttuuri – niistä ei uskalleta kertoa, eikä niistä kysytä. Siis kysy. Kysy kaikilta, jotta siitä tulee rutiinia sinulle ja asiakkaillesi. Kysy, koska muuten asiasta vaietaan. Kysymällä rikot hiljaisuuden. Häpeä ei elä avoimuudessa.

Sanni Nuutinen, Arpa-projektin asiantuntija

Malleja rahapelaamisen puheeksiottoon:
Puheeksioton huoneentaulu tueksi keskusteluun
Pelin merkit aineisto rahapeliongelmia työssään kohtaaville

Kirjoitus on alunperin julkaistu Ehkäisevän päihdetyön viikon kysyminenkannattaa.fi-sivustolla.

Rahapelialan toimijat kokoontuivat Lissabonissa

European Association for the Study of Gambling (EASG) -konferenssi kerää vuosittain saman katon alle kolmeksi päiväksi eurooppalaiset ja kansainväliset rahapelitutkimuksen uranuurtajat, uudet tuulet sekä rahapelien parissa toimivat viranomaiset, käytännön työntekijät ja peliyhtiöiden edustajat.

Lissabonissa Portugalissa järjestettiin 13.–16.9.2016 järjestyksessä yhdestoista EASG-konferenssi rahapelitutkimuksesta ja -politiikasta. Konferenssin kattoteema tänä vuonna oli näkymättömän ja tuntemattoman kehitys: tutkimus, vastuut ja sääntely (Development of the Invisible and Unknown: Research, Responsibilities and Regulation).

Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti osallistui konferenssiin uuden oppiminen ja kansainvälisiin hyviin käytäntöihin tutustuminen mielessä. Konferenssissa kuultiinkin useita vastuullista rahapelaamista, rahapelihaittoja ja rahapelihaittojen ehkäisemistä koskevaa puheenvuoroa. Projekti edusti konferenssin aikana lisäksi pohjoisimaisen rahapelihaittoja ehkäisevän verkoston tapaamisessa. Iltatilaisuuksissa lisäksi verkostoiduttiin kotimaisten ja ulkomaisten kontaktien kanssa sekä tutustuttiin Casino Estorilin toimintaan. Kasino on yksi Euroopan suurimmista.

Konferenssi tarjosi käyttökelpoisia ideoita siitä, miten maailmalla on edistetty vastuullista pelaamista ja pelihaittoja ehkäisty koulutuksellisin ja tiedotuksellisin keinoin. Arpa-projekti on parhaillaan suunnittelemassa oman rahapelaamisen hallintaan liittyen sosiaalisen median kampanjaa, jota varten projektin työntekijät imivät vaikutteita kansainvälisistä esimerkeistä. Täältä voit käydä katsomassa yhden maistiaisen nuorille ja nuorille aikuisille suunnatusta videomateriaalista Singaporesta.

Tässä tiivistettynä kolmen konferenssissa kuullun kiinnostavan puheenvuoron sisältö suomeksi. Näistä voi saada esimakua siitä, minkälaisia aiheita rahapelihaittojen ehkäisemisen ja rahapelitutkimuksen aallonharjalla tällä hetkellä pohditaan.

Per Binde, University of Gothenburg, Ruotsi: Mitä ovat rahapelimainonnan vaikutukset ja seuraukset? Uusi ruotsalainen data aikaisemman tutkimuksen valossa.

Monissa maissa rahapelimainonta on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Ruotsissa ihmisten asennoituminen rahapelimainontaan on muuttunut kielteisemmäksi: jopa noin 70 % ihmisistä ilmoittaa suhtautuvansa kielteisesti tai melko kielteisesti rahapelimainontaan. Ruotsissa kuitenkin vain pieni osa aikuisista ilmoittaa rahapelimainonnan vaikuttavan itseensä kielteisesti. Tässä joukossa ongelmapelaajat ja ne, jotka ovat yrittäneet rajoittaa pelaamistaan, ovat yliedustettuina. Havainto on yhdenmukainen aikaisemman tutkimuksen kanssa, jossa on esitetty rahapelimainonnan yhden kielteisen vaikutuksen olevan se, että se saattaa ylläpitää rahapeliongelmia.

Mark Griffiths, International Gaming Research Unit, Nottingham Trent University, UK: Aiheita ja kehityssuuntia rahapelitutkimuksen kentällä.

Rahapelitutkimuksen kenttä elää jatkuvassa muutoksessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana digitalisaatio ja teknologinen kehitys on muuttanut rahapelaamista merkittävästi ja muutos on tälläkin tieteenalalla pysyvää. Griffiths nosti puheenvuorossaan esiin merkittävimpiä teknologian mahdollistamia ja aiheuttamia muutoksia: naisille suunnattu rahapelaaminen, diginatiivin sukupolven nousu, mobiilipelaamisen kasvaminen, rahapelaaminen sosiaalisen verkottumisen sivustoilla, rahapelimekaniikkojen yhdistyminen ja päällekäisyys, verkkoon tuotettavien rahapeliongelman apu- ja tukimuotojen kasvu, ”big datan” kasvanut käyttöaste, rahapelaamisen normalisoituminen ja positiivinen pelaaminen sekä eSports-vedonlyönti ja Fantasy Sports rahapelaamisen muotoina.

Max Abbott, Auckland Univerity of Technology, Uusi-Seelanti: Jotain omituista, kiinnostavaa ja tärkeää tapahtuu: Rahapelaamisen saatavuuden, osallistumisen ja haittojen muuttuvat suhteet.

Yleensä on totuttu ajattelemaan, että pelien saatavuus johtaa ongelmapelaamisen ja pelaamiseen liittyvien haittojen esiintymiseen. On myös esitetty, että pitkällä aikavälillä ihmiset sopeutuvat ja rahapeleihin osallistuminen sekä pelaamisesta seuraavat haitat vähentyvät. Rahapelaaminen yleistyi ja haitat lisääntyivät 1990-luvulla rahapeliboomin aikana. Myöhemmin molemmat tasaantuivat ja laskivat. Viime aikoina rahapeleihin osallistumisen määrä on joissain maissa (Ruotsi ja Uusi-Seelanti) laskenut, mutta haitat ovat väestötasolla määrällisesti säilyneet vuodesta toiseen samalla tasolla. Tämä on ristiriidassa sekä saatavuuden että sopeutumisen ajatusten valossa. On mahdollista, että elämme uutta vaihetta rahapelihaittojen epidemiologisessa kehityksessä. Jatkossa rahapelihaittojen vähentämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta voidaan tunnistaa sosiaaliset, ekonomiset ja yksilölliset tekijät jotka vaikuttavat rahapelihaittoihin ja niihin liittyviin sosiaalisiin ja terveydellisiin vaikeuksiin.

 

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Vuosikymmenten rahapelikokemus ja ensi kertaa joku kysyy miksi pelaat

Arpa-projekti haastoi Eläkeläiset ry:n Syystärräykset-tapahtumassa eläkeläisiä tutkailemaan rahapelaamisen tapojaan leikkimielisen ”Mikä pelieläin olet?”-testin avulla. Kyky tarkastella pelaamisensa motiiveja ja pelaamiaan pelejä kriittisesti suojaa pelihaitoilta.

yleisoa_0045

Syystärräyksiin osallistui noin kuusisataa eläkeläistä joka puolelta Suomea

Eläkeläiset tarttuivat haasteeseen rennolla asenteella. He olivat valmiita tutkailemaan pelitapojaan, kun joku kysyi. Useimmille tilaisuus keskustella niistä tuli vastaan ensi kertaa, vaikka kokemusta rahapeleistä oli jo useiden vuosikymmenten ajalta.

Mitä rahapeliä pelaat? 

Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen oli valtaosalle helppoa, vaikka osa joutuikin ensin miettimään mitkä kaikki rahapeleiksi lasketaan. Lottopelit, Keno ja raaputusarvat olivat yleisimmät pelatut pelit. Myös kokonaan pelaamattomia eläkeläisiä oli joukossa runsaasti. Pelikoneet jäivät vastauksissa usein tappiolle, kun testin edetessä tuli valita mieluisin peli.

Miksi pelaat?

”Koska se on helppoa,” oli tavallisin vastaus. Lottoamisen ja Kenoamisen helppous liittyi sekä rivin jättämisen vaivattomuuteen että siihen, että peli itsessään ei vaadi pelaajalta mitään numeroiden valitsemista kummempaa.

Numeroiden valinnassa useimmat suosivat niin sanottua syntymäpäiväriviä, jossa numerot valitaan perheelle tärkeiden päivämäärien mukaan. Rivillä oli myös varjopuolensa: sen muistaa ulkoa. Jotkut kokivat vuosikymmenten tavan lotota samoilla numeroilla juurtuneen niin tiukkaan, ettei voi jättää lottoamatta. Taustalla on pelko siitä, että oma rivi osuisikin juuri sillä viikolla, kun lotto ei ole vetämässä. Pakkorivistä saattoi irtautua luopumalla siitä kokonaan ja antamalla kioskin koneen arpoa numerot omalle kupongille.

Syntymäpäivärivin pakosta irtauduttiin myös lopettamalla lottoaminen kokonaan. Pakko alkoi kyllästyttää ja pelaaminen maistua puulta. Kyllästymiseen johti myös vuosikymmenten pelaaminen ilman täysosumaa, kun toivo voitosta hiipui. Toisaalta kiinnostus jättipotteihin väheni iän myötä, koska tarvetta suurelle rahalle ei enää nähty. ”Ei niitä hautaankaan saa,” totesi muuan ikämies nauraen. Eläkeläisten kokemukset valottavat sitä, miten pelaamisen motiivit muuttuvat elämäntilanteiden muuttuessa.

pelielain_0010

Pelikoneiden pelaamisen motiiveissa eläkeläiset korostivat ajankulua ja halua lahjoittaa hyvään tarkoitukseen. Pelikoneiden hupina nähtiin pienet voitot, joita pääsee kokemaan lottopelejä tiiviimmässä tahdissa.

Keväällä eläkeläisille tehdyssä kyselyssä paljastui, että paljon puhuttu markettien pelikonemummo onkin useammin pelikonepappa – miehet pelaavat eläkeläisistä enemmän rahapelikoneita. Muuan mies tarjosi tähän selitystä omasta elämästään. Hän pelaa koneita usein odottaessaan vaimoaan kaupasta, koska vaimolla on enemmän tuttuja, joihin siellä törmää kuin hänellä. Kauppareissu on monelle eläkeläiselle sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa. Miehet kertoivat naisia useammin myös pelaamaan lähtemisestä syynä lähteä kotoa ja hakeutua ihmisten ilmoille.

Huoli pelaavasta läheisestä

Leikkimieliseen testiin osallistuminen sai eläkeläiset jakamaan huoliaan pelaavasta läheisestä. Näiden huolten joukossa korostui pelikoneilla pelaaminen. Pohdittiin pelaako ystävä tai sukulainen liikaa tai miksi tämä pelaa niin paljon. Joskus huoli oli siitä, pelaako rankkaa omaishoitajan työtä tekevä lievittääkseen stressiä. Läheisten kuoleman synnyttämästä surusta etsittiin selitystä yhtäkkiä runsastuneelle pelaamiselle.

Eläkeläisten kokemuksista rakentui kuva kulttuurista, jossa rahapelaamisesta ei juuri puhuta. Ympäristö ei haasta tarkastelemaan rahapelaamisen tapoja kriittisesti, jos ei ihminen itse sitä tee. Samoin läheiset kokevat keinottomuutta puhua huolistaan liittyen toisen rahapelaamiseen. Arpa-projekti jatkaa työtä keskustelukulttuurin rakentamiseksi.

Sanni Nuutinen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Rahapeliriippuvainenkin tarvitsee tukea työnantajalta

Matti on poissaoleva ja omituinen. Häntä selvästi kalvaa jokin, mutta on vaikeaa sanoa mikä. Hän ei haise viinalta, vaikuta olevan erityisen soossissa, eikä hän myöskään ole puhunut parisuhdeongelmista tai vaikeista vauvan valvottamista öistä.

Matti on tyypillinen esimerkki työntekijästä, jolla on ongelmia rahapelaamisen kanssa. Työkaverit kyllä aistivat, että kaikki ei ole entisellään, mutta tilanteeseen on vaikeaa löytää tunnistettavaa syytä. Töissä ongelmapelaaja – kuka vain Matti meistä – saattaa vetäytyä sosiaalisista suhteista, olla ailahteleva, myöhästellä töistä ja olla väsynyt. Matin käyttäytyminen saattaa ärsyttää ja työkaverit joutuvat ajoittain paikkailemaan hänen hommiaan.

Peliriippuvuuteen liittyy salailua ja häpeää. Ongelmat pysyvät piilossa, sillä pelaaminen ei haise tai välttämättä näy ulospäin. Vaikeudet tulevat usein esiin vasta kun ne ovat jo äityneet suuriksi. Mikään yksittäinen merkki Matin käyttäytymisessä ei kerro taustalla piilevistä peliongelmista. Havainto syntyy usein monien vihjeiden summasta.

Äärimmäisissä tilanteissa Matin kaltaiset tyypit turvautuvat ratkaisemaan rahavaikeuksiaan lainaamalla rahaa työnantajan pussista. He ajattelevat maksavansa lainan takaisin suuresti voitettuaan. Tällaiset Matit yleensä jäävät kiinni ja näkyvät yllättävän usein iltapäivälehtien lööpeissä.

Useilta työpaikoilta puuttuu valmius tunnistaa rahapelaamiseen liittyviä haittoja, ottaa tilanne puheeksi ja ohjata Matin kaltainen työntekijä avun ja tuen piiriin. Allekirjoittanutta haastateltiin 30.8. ilmestyneeseen Yksityisalojen esimiehet ja asiantuntijat YTY:n lehteen aiheesta. Haastattelussa paneuduimme toimittaja Ani Kellomäen kanssa siihen, miten peliriippuvainenkin tarvitsee työyhteisön ja työnantajan tukea. Kellomäki onnistuu artikkelissa tiivistämään olennaisimman viestin rahapelihaittojen ehkäisystä työpaikoilla:

”On kaikkien etu, jos työpaikalla on sallittua sanoa, ettei työkaverilla ole kaikki kohdillaan. Jos vastuista ei ole sovittu etukäteen, syntyy usein vaikenemisen ilmapiiri. Työpaikoilla on monenlaisia paineita ja jännitteitä siitä, kuka voi ja uskaltaa nostaa pulmat puheeksi. Näiden asioiden ratkaiseminen on esimiehen velvollisuus. Johtotähtenä kannattaa pitää ajatusta siitä, että puuttuminen on välittämistä.”

Artikkelin löydät YTY-lehden sivuilta 6-9. Siihen on haastateltu myös Raha-automaattiyhdistyksen työhyvinvointipäällikköä ja yhteiskuntavastuuasiantuntijaa.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

 

Suojaan pelihaitoilta

“Vietkö sinä peliä vai peli sinua?”

Niin kysytään usein, kun on puhe vastuullisesta rahapelaamisesta. Ikään kuin vastaus olisi yksinkertainen joko-tai -tilanne. Aina pelaamisesta koituvat haitat eivät ole aivan näin kokonaisvaltaisia tai yksioikoisia: peli voi välillä ihan vähän viedäkin, mutta pääasia on, että ohjakset pysyvät suurimman osan aikaa pelaajan hallussa. Esimerkiksi häviöt kuuluvat usein antaumuksellisen rahapelaajan peliviihdekokemukseen siinä missä voitotkin.

Satunnaisesti pelaavan voi olla vaikeaa tietää, mikä on liikaa ja mikä sopivaa. Miten voisin luovia tiedostavana kuluttajana arjen rahapeliviidakossa ja suojata itseni pelihaitoilta? Missä kulkevat juuri minun rajani?

Rahapelien toimintalogiikan ja voittomahdollisuuksien opiskelu on hyvää omatoimista rahapelihaitoilta suojautumista. Kyse on pelisivistyksestä. Pelisivistys on pelien ja pelaamisen kokonaisvaltaista ymmärrystä. Sen ytimessä on pelilukutaito, joka pitää sisällään pelien eri osa-alueiden tuntemuksen, kyvyn hahmottaa pelaaminen monipuolisena kulttuurisena ilmiönä, pelien välittämien viestien tulkitsemisen ja ymmärryksen pelaamisen asemasta nyky-yhteiskunnassa. Pelisivistys voi toimia hankaluuksilta suojaavana kuplamuovina.

Peliongelmilta suojaa pelaajan oman tiedon, ominaisuuksien ja käyttäytymisen lisäksi myös ympärillä vallitseva asenneilmapiiri, ympäristö, sosiaalisten suhteet ja niistä saatu tuki. Paljon on itsestä ja omista valinnoista kiinni, mutta tutkimuksen perusteella myös sosiaalinen pääoma kannattelee pelaajia kaidalla tiellä. Välittävä kaveri pitää siis huolta myös kanssapelaajista ja ottaa puheeksi havaitsemansa keulimistilanteet.

Runsas rahapelikulutus nostaa riskiä rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen esiintymiseen. Silläkin on väliä, mitä pelejä ja kuinka usein pelaa. Korkean riskin rahapelejä ovat raha-automaatit, urheiluvedonlyönti, kasinopelit ja verkkorahapelit. Riskiä rahapelihaittojen esiintymiseen voivat nostaa myös impulsiivisuus, päihdeongelmat, aiemmat peliongelmat ja turvattomuus. Ruotsissa on todettu sellaisten henkilöiden, joiden ystäväpiirissä pelaaminen on erityisen tärkeää sekä joilla on heikko usko omiin kykyihin, kielteisiä elämäntapahtumia ja vähän sosiaalista aktiivisuutta, olevan erityisen haavoittuvaisia pelihaittojen suhteen.

Miten voin sitten itse vaikuttaa niin, ettei pelaamisesta tule minulle ongelma? Tiedostava pelaaja pysähtyy välillä miettimään, mitkä ovat ne asiat ja keinot, jotka itseäni parhaiten auttavat pitämään pään kylmänä ja pelaamisen kohtuullisena. Pelihaitoilta suojautuminen tapahtuu pitkälti arjen pienissä valinnoissa.

Tässä muutamia vinkkejä, jotka voivat oikeasti auttaa oman pelaamisen hallinnassa:

  • Mieti, miksi pelaat. Pelaa huvin vuoksi, älä rikastuaksesi.
  • Opettele pelien toimintalogiikkaa.
  • Päätä ennalta, paljonko aiot käyttää rahaa pelaamiseen ja pysy budjetissa.
  • Muistuta itseäsi siitä, että pelaaminen maksaa ja häviö on rahapeliviihteen hinta.
  • Pidä taukoja, sillä ne auttavat sinua toimimaan järkevästi.

Mikä on oma vinkkisi pelaamisen hallitsemiseksi? Jaa se twitterissä ja tägää meidät mukaan #pelivinkki ja @arpaprojekti.

Salla Karjalainen

Projektiasiantuntija

Arpa-projekti