Kysy, koska häpeä ei elä avoimuudessa

Tiina menetti hiljalleen otteen työpaikastaan mielialan sukeltaessa pohjamutiin yhä uudelleen ja uudelleen. Työterveyshuolto tarjosi Tiinalle osaavaa hoitoa masennukseen ja nosti hänet jaloilleen kolmesti, mutta jokainen sairausloma oli aina edellistä pidempi.

Lääkehoito oli oireiden mukainen ja työterveyslääkärin seurannassa. Työterveyspsykologin tuella Tiina tutki masennusoireiden yhteyttä avioeroon ja sai otetta työssä jaksamistaan tukevista arkirutiineista. Psykiatri suositteli Tiinalle kuntoutuspsykoterapian hakemista, mutta saatuaan mielialansa tasaantumaan, Tiina keskittyi työntekoon eikä ehtinyt etsiä itselleen terapeuttia. Neljännellä kerralla Tiina ei palannut enää töihin, vaan hänen masennuksensa vaati jo sairaalahoitoa. Sairaalajaksollaan Tiina viimein kertoi rahapeliongelmastaan.

Pääkaupunkiseudulla toimiva Peliklinikka raportoi avohoitopalvelunsa asiakaskunnasta, että rahapeliongelma on vaikeampi heillä, joilla on kontakti muuhun palvelujärjestelmään. Muiden ongelmien hoitaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ei vaikuta auttavan peliongelmiin. Järjestelmä ei tunnista peliongelmaa, eikä ota rahapelaamista puheeksi. Se luo tilanteen, jossa vain peliongelmat, joita asiakas ei enää kykene salaamaan nousevat esiin.

Kouluttaessani auttamistyön ammattilaisia peliongelman tunnistamiseen ja puheeksiottoon keskusteluun nousevat puheeksioton hankaluudet. Ammattiauttajat ovat aika hyvin tietoisia siitä, miltä vakavat peliongelmat heidän asiakaskunnassaan näyttävät. Kysymisessä odotellaan kuitenkin pitkään, halutaan olla varmoja, ettei kysytä väärältä henkilöltä tai liian kevyin perustein. Yleisin este kysymiselle vaikuttaa olevan ammattilaisen kokema keinottomuus: osaanko auttaa, jos asiakkaallani onkin rahapeliongelma? Varmuus peliongelmasta muuttuukin esteeksi siitä kysymiselle.

Tiinan rahapelaaminen oli alkanut samoihin aikoihin kuin ahdistava avioeroprosessi laitettiin vireille. Pelaaminen vaimensi ahdistusta hetkittäin, vaikka Tiina ei sitä tietoisesti tehnyt ahdistusta helpottaakseen. Masennuksen oireiden tultua kuvaan, hän haki apua, mutta jatkoi pelaamista. Tiina tunsi syyllisyyttä pelaamistaan rahoista eron kurittamassa rahatilanteessaan. Pelikoneella hän kuitenkin kykeni unohtamaan huolensa ja sen kutsu kävi yhä vaikeammaksi vastustaa. Alkuun hän ei pitänyt pelaamistaan oleellisena, sitten hän alkoi häpeillä sitä ja lopulta alkuperäiset ahdistuksen aiheet jäivät taka-alalle ja pelaamisen pakonomaisuudesta tuli ensisijainen alakulon lähde. Hän ei halunnut ottaa pelaamistaan puheeksi hoitavien henkilöiden kanssa, mutta syyt vaihtuivat rahapeliongelman kehittyessä.

Tiina olisi varmasti vastannut hyvin eri tavalla rahapelaamistaan koskeviin kysymyksiin eri vaiheissa. Alkuun hän olisi voinut ihmetellä miksi pelaamisesta kysytään, kun hän hakee apua masennukseen. Peitellessään pelaamistaan, hän olisi saattanut valehdella. Loppuvaiheessa hän olisi ehkä ottanut kiitollisuudella vastaan tilaisuuden puhua asiasta. Jokainen asiasta kysyvä ammattilainen olisi kuitenkin välittänyt hänelle tärkeän viestin: minulle voit puhua.

Mikään Tiinan tilanteessa ei erityisemmin viitannut juuri rahapelaamiseen. Tiinan kohdalla rahapelaaminen oli kuitenkin oleellinen osa ongelmien kokonaisuutta. Rahapelaamisen ja rahapeliongelmien ympärillä on vaikenemisen kulttuuri – niistä ei uskalleta kertoa, eikä niistä kysytä. Siis kysy. Kysy kaikilta, jotta siitä tulee rutiinia sinulle ja asiakkaillesi. Kysy, koska muuten asiasta vaietaan. Kysymällä rikot hiljaisuuden. Häpeä ei elä avoimuudessa.

Sanni Nuutinen, Arpa-projektin asiantuntija

Malleja rahapelaamisen puheeksiottoon:
Puheeksioton huoneentaulu tueksi keskusteluun
Pelin merkit aineisto rahapeliongelmia työssään kohtaaville

Kirjoitus on alunperin julkaistu Ehkäisevän päihdetyön viikon kysyminenkannattaa.fi-sivustolla.

Rahapelialan toimijat kokoontuivat Lissabonissa

European Association for the Study of Gambling (EASG) -konferenssi kerää vuosittain saman katon alle kolmeksi päiväksi eurooppalaiset ja kansainväliset rahapelitutkimuksen uranuurtajat, uudet tuulet sekä rahapelien parissa toimivat viranomaiset, käytännön työntekijät ja peliyhtiöiden edustajat.

Lissabonissa Portugalissa järjestettiin 13.–16.9.2016 järjestyksessä yhdestoista EASG-konferenssi rahapelitutkimuksesta ja -politiikasta. Konferenssin kattoteema tänä vuonna oli näkymättömän ja tuntemattoman kehitys: tutkimus, vastuut ja sääntely (Development of the Invisible and Unknown: Research, Responsibilities and Regulation).

Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti osallistui konferenssiin uuden oppiminen ja kansainvälisiin hyviin käytäntöihin tutustuminen mielessä. Konferenssissa kuultiinkin useita vastuullista rahapelaamista, rahapelihaittoja ja rahapelihaittojen ehkäisemistä koskevaa puheenvuoroa. Projekti edusti konferenssin aikana lisäksi pohjoisimaisen rahapelihaittoja ehkäisevän verkoston tapaamisessa. Iltatilaisuuksissa lisäksi verkostoiduttiin kotimaisten ja ulkomaisten kontaktien kanssa sekä tutustuttiin Casino Estorilin toimintaan. Kasino on yksi Euroopan suurimmista.

Konferenssi tarjosi käyttökelpoisia ideoita siitä, miten maailmalla on edistetty vastuullista pelaamista ja pelihaittoja ehkäisty koulutuksellisin ja tiedotuksellisin keinoin. Arpa-projekti on parhaillaan suunnittelemassa oman rahapelaamisen hallintaan liittyen sosiaalisen median kampanjaa, jota varten projektin työntekijät imivät vaikutteita kansainvälisistä esimerkeistä. Täältä voit käydä katsomassa yhden maistiaisen nuorille ja nuorille aikuisille suunnatusta videomateriaalista Singaporesta.

Tässä tiivistettynä kolmen konferenssissa kuullun kiinnostavan puheenvuoron sisältö suomeksi. Näistä voi saada esimakua siitä, minkälaisia aiheita rahapelihaittojen ehkäisemisen ja rahapelitutkimuksen aallonharjalla tällä hetkellä pohditaan.

Per Binde, University of Gothenburg, Ruotsi: Mitä ovat rahapelimainonnan vaikutukset ja seuraukset? Uusi ruotsalainen data aikaisemman tutkimuksen valossa.

Monissa maissa rahapelimainonta on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Ruotsissa ihmisten asennoituminen rahapelimainontaan on muuttunut kielteisemmäksi: jopa noin 70 % ihmisistä ilmoittaa suhtautuvansa kielteisesti tai melko kielteisesti rahapelimainontaan. Ruotsissa kuitenkin vain pieni osa aikuisista ilmoittaa rahapelimainonnan vaikuttavan itseensä kielteisesti. Tässä joukossa ongelmapelaajat ja ne, jotka ovat yrittäneet rajoittaa pelaamistaan, ovat yliedustettuina. Havainto on yhdenmukainen aikaisemman tutkimuksen kanssa, jossa on esitetty rahapelimainonnan yhden kielteisen vaikutuksen olevan se, että se saattaa ylläpitää rahapeliongelmia.

Mark Griffiths, International Gaming Research Unit, Nottingham Trent University, UK: Aiheita ja kehityssuuntia rahapelitutkimuksen kentällä.

Rahapelitutkimuksen kenttä elää jatkuvassa muutoksessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana digitalisaatio ja teknologinen kehitys on muuttanut rahapelaamista merkittävästi ja muutos on tälläkin tieteenalalla pysyvää. Griffiths nosti puheenvuorossaan esiin merkittävimpiä teknologian mahdollistamia ja aiheuttamia muutoksia: naisille suunnattu rahapelaaminen, diginatiivin sukupolven nousu, mobiilipelaamisen kasvaminen, rahapelaaminen sosiaalisen verkottumisen sivustoilla, rahapelimekaniikkojen yhdistyminen ja päällekäisyys, verkkoon tuotettavien rahapeliongelman apu- ja tukimuotojen kasvu, ”big datan” kasvanut käyttöaste, rahapelaamisen normalisoituminen ja positiivinen pelaaminen sekä eSports-vedonlyönti ja Fantasy Sports rahapelaamisen muotoina.

Max Abbott, Auckland Univerity of Technology, Uusi-Seelanti: Jotain omituista, kiinnostavaa ja tärkeää tapahtuu: Rahapelaamisen saatavuuden, osallistumisen ja haittojen muuttuvat suhteet.

Yleensä on totuttu ajattelemaan, että pelien saatavuus johtaa ongelmapelaamisen ja pelaamiseen liittyvien haittojen esiintymiseen. On myös esitetty, että pitkällä aikavälillä ihmiset sopeutuvat ja rahapeleihin osallistuminen sekä pelaamisesta seuraavat haitat vähentyvät. Rahapelaaminen yleistyi ja haitat lisääntyivät 1990-luvulla rahapeliboomin aikana. Myöhemmin molemmat tasaantuivat ja laskivat. Viime aikoina rahapeleihin osallistumisen määrä on joissain maissa (Ruotsi ja Uusi-Seelanti) laskenut, mutta haitat ovat väestötasolla määrällisesti säilyneet vuodesta toiseen samalla tasolla. Tämä on ristiriidassa sekä saatavuuden että sopeutumisen ajatusten valossa. On mahdollista, että elämme uutta vaihetta rahapelihaittojen epidemiologisessa kehityksessä. Jatkossa rahapelihaittojen vähentämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta voidaan tunnistaa sosiaaliset, ekonomiset ja yksilölliset tekijät jotka vaikuttavat rahapelihaittoihin ja niihin liittyviin sosiaalisiin ja terveydellisiin vaikeuksiin.

 

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Vuosikymmenten rahapelikokemus ja ensi kertaa joku kysyy miksi pelaat

Arpa-projekti haastoi Eläkeläiset ry:n Syystärräykset-tapahtumassa eläkeläisiä tutkailemaan rahapelaamisen tapojaan leikkimielisen ”Mikä pelieläin olet?”-testin avulla. Kyky tarkastella pelaamisensa motiiveja ja pelaamiaan pelejä kriittisesti suojaa pelihaitoilta.

yleisoa_0045

Syystärräyksiin osallistui noin kuusisataa eläkeläistä joka puolelta Suomea

Eläkeläiset tarttuivat haasteeseen rennolla asenteella. He olivat valmiita tutkailemaan pelitapojaan, kun joku kysyi. Useimmille tilaisuus keskustella niistä tuli vastaan ensi kertaa, vaikka kokemusta rahapeleistä oli jo useiden vuosikymmenten ajalta.

Mitä rahapeliä pelaat? 

Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen oli valtaosalle helppoa, vaikka osa joutuikin ensin miettimään mitkä kaikki rahapeleiksi lasketaan. Lottopelit, Keno ja raaputusarvat olivat yleisimmät pelatut pelit. Myös kokonaan pelaamattomia eläkeläisiä oli joukossa runsaasti. Pelikoneet jäivät vastauksissa usein tappiolle, kun testin edetessä tuli valita mieluisin peli.

Miksi pelaat?

”Koska se on helppoa,” oli tavallisin vastaus. Lottoamisen ja Kenoamisen helppous liittyi sekä rivin jättämisen vaivattomuuteen että siihen, että peli itsessään ei vaadi pelaajalta mitään numeroiden valitsemista kummempaa.

Numeroiden valinnassa useimmat suosivat niin sanottua syntymäpäiväriviä, jossa numerot valitaan perheelle tärkeiden päivämäärien mukaan. Rivillä oli myös varjopuolensa: sen muistaa ulkoa. Jotkut kokivat vuosikymmenten tavan lotota samoilla numeroilla juurtuneen niin tiukkaan, ettei voi jättää lottoamatta. Taustalla on pelko siitä, että oma rivi osuisikin juuri sillä viikolla, kun lotto ei ole vetämässä. Pakkorivistä saattoi irtautua luopumalla siitä kokonaan ja antamalla kioskin koneen arpoa numerot omalle kupongille.

Syntymäpäivärivin pakosta irtauduttiin myös lopettamalla lottoaminen kokonaan. Pakko alkoi kyllästyttää ja pelaaminen maistua puulta. Kyllästymiseen johti myös vuosikymmenten pelaaminen ilman täysosumaa, kun toivo voitosta hiipui. Toisaalta kiinnostus jättipotteihin väheni iän myötä, koska tarvetta suurelle rahalle ei enää nähty. ”Ei niitä hautaankaan saa,” totesi muuan ikämies nauraen. Eläkeläisten kokemukset valottavat sitä, miten pelaamisen motiivit muuttuvat elämäntilanteiden muuttuessa.

pelielain_0010

Pelikoneiden pelaamisen motiiveissa eläkeläiset korostivat ajankulua ja halua lahjoittaa hyvään tarkoitukseen. Pelikoneiden hupina nähtiin pienet voitot, joita pääsee kokemaan lottopelejä tiiviimmässä tahdissa.

Keväällä eläkeläisille tehdyssä kyselyssä paljastui, että paljon puhuttu markettien pelikonemummo onkin useammin pelikonepappa – miehet pelaavat eläkeläisistä enemmän rahapelikoneita. Muuan mies tarjosi tähän selitystä omasta elämästään. Hän pelaa koneita usein odottaessaan vaimoaan kaupasta, koska vaimolla on enemmän tuttuja, joihin siellä törmää kuin hänellä. Kauppareissu on monelle eläkeläiselle sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa. Miehet kertoivat naisia useammin myös pelaamaan lähtemisestä syynä lähteä kotoa ja hakeutua ihmisten ilmoille.

Huoli pelaavasta läheisestä

Leikkimieliseen testiin osallistuminen sai eläkeläiset jakamaan huoliaan pelaavasta läheisestä. Näiden huolten joukossa korostui pelikoneilla pelaaminen. Pohdittiin pelaako ystävä tai sukulainen liikaa tai miksi tämä pelaa niin paljon. Joskus huoli oli siitä, pelaako rankkaa omaishoitajan työtä tekevä lievittääkseen stressiä. Läheisten kuoleman synnyttämästä surusta etsittiin selitystä yhtäkkiä runsastuneelle pelaamiselle.

Eläkeläisten kokemuksista rakentui kuva kulttuurista, jossa rahapelaamisesta ei juuri puhuta. Ympäristö ei haasta tarkastelemaan rahapelaamisen tapoja kriittisesti, jos ei ihminen itse sitä tee. Samoin läheiset kokevat keinottomuutta puhua huolistaan liittyen toisen rahapelaamiseen. Arpa-projekti jatkaa työtä keskustelukulttuurin rakentamiseksi.

Sanni Nuutinen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Rahapeliriippuvainenkin tarvitsee tukea työnantajalta

Matti on poissaoleva ja omituinen. Häntä selvästi kalvaa jokin, mutta on vaikeaa sanoa mikä. Hän ei haise viinalta, vaikuta olevan erityisen soossissa, eikä hän myöskään ole puhunut parisuhdeongelmista tai vaikeista vauvan valvottamista öistä.

Matti on tyypillinen esimerkki työntekijästä, jolla on ongelmia rahapelaamisen kanssa. Työkaverit kyllä aistivat, että kaikki ei ole entisellään, mutta tilanteeseen on vaikeaa löytää tunnistettavaa syytä. Töissä ongelmapelaaja – kuka vain Matti meistä – saattaa vetäytyä sosiaalisista suhteista, olla ailahteleva, myöhästellä töistä ja olla väsynyt. Matin käyttäytyminen saattaa ärsyttää ja työkaverit joutuvat ajoittain paikkailemaan hänen hommiaan.

Peliriippuvuuteen liittyy salailua ja häpeää. Ongelmat pysyvät piilossa, sillä pelaaminen ei haise tai välttämättä näy ulospäin. Vaikeudet tulevat usein esiin vasta kun ne ovat jo äityneet suuriksi. Mikään yksittäinen merkki Matin käyttäytymisessä ei kerro taustalla piilevistä peliongelmista. Havainto syntyy usein monien vihjeiden summasta.

Äärimmäisissä tilanteissa Matin kaltaiset tyypit turvautuvat ratkaisemaan rahavaikeuksiaan lainaamalla rahaa työnantajan pussista. He ajattelevat maksavansa lainan takaisin suuresti voitettuaan. Tällaiset Matit yleensä jäävät kiinni ja näkyvät yllättävän usein iltapäivälehtien lööpeissä.

Useilta työpaikoilta puuttuu valmius tunnistaa rahapelaamiseen liittyviä haittoja, ottaa tilanne puheeksi ja ohjata Matin kaltainen työntekijä avun ja tuen piiriin. Allekirjoittanutta haastateltiin 30.8. ilmestyneeseen Yksityisalojen esimiehet ja asiantuntijat YTY:n lehteen aiheesta. Haastattelussa paneuduimme toimittaja Ani Kellomäen kanssa siihen, miten peliriippuvainenkin tarvitsee työyhteisön ja työnantajan tukea. Kellomäki onnistuu artikkelissa tiivistämään olennaisimman viestin rahapelihaittojen ehkäisystä työpaikoilla:

”On kaikkien etu, jos työpaikalla on sallittua sanoa, ettei työkaverilla ole kaikki kohdillaan. Jos vastuista ei ole sovittu etukäteen, syntyy usein vaikenemisen ilmapiiri. Työpaikoilla on monenlaisia paineita ja jännitteitä siitä, kuka voi ja uskaltaa nostaa pulmat puheeksi. Näiden asioiden ratkaiseminen on esimiehen velvollisuus. Johtotähtenä kannattaa pitää ajatusta siitä, että puuttuminen on välittämistä.”

Artikkelin löydät YTY-lehden sivuilta 6-9. Siihen on haastateltu myös Raha-automaattiyhdistyksen työhyvinvointipäällikköä ja yhteiskuntavastuuasiantuntijaa.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

 

Suojaan pelihaitoilta

”Vietkö sinä peliä vai peli sinua?”

Niin kysytään usein, kun on puhe vastuullisesta rahapelaamisesta. Ikään kuin vastaus olisi yksinkertainen joko-tai -tilanne. Aina pelaamisesta koituvat haitat eivät ole aivan näin kokonaisvaltaisia tai yksioikoisia: peli voi välillä ihan vähän viedäkin, mutta pääasia on, että ohjakset pysyvät suurimman osan aikaa pelaajan hallussa. Esimerkiksi häviöt kuuluvat usein antaumuksellisen rahapelaajan peliviihdekokemukseen siinä missä voitotkin.

Satunnaisesti pelaavan voi olla vaikeaa tietää, mikä on liikaa ja mikä sopivaa. Miten voisin luovia tiedostavana kuluttajana arjen rahapeliviidakossa ja suojata itseni pelihaitoilta? Missä kulkevat juuri minun rajani?

Rahapelien toimintalogiikan ja voittomahdollisuuksien opiskelu on hyvää omatoimista rahapelihaitoilta suojautumista. Kyse on pelisivistyksestä. Pelisivistys on pelien ja pelaamisen kokonaisvaltaista ymmärrystä. Sen ytimessä on pelilukutaito, joka pitää sisällään pelien eri osa-alueiden tuntemuksen, kyvyn hahmottaa pelaaminen monipuolisena kulttuurisena ilmiönä, pelien välittämien viestien tulkitsemisen ja ymmärryksen pelaamisen asemasta nyky-yhteiskunnassa. Pelisivistys voi toimia hankaluuksilta suojaavana kuplamuovina.

Peliongelmilta suojaa pelaajan oman tiedon, ominaisuuksien ja käyttäytymisen lisäksi myös ympärillä vallitseva asenneilmapiiri, ympäristö, sosiaalisten suhteet ja niistä saatu tuki. Paljon on itsestä ja omista valinnoista kiinni, mutta tutkimuksen perusteella myös sosiaalinen pääoma kannattelee pelaajia kaidalla tiellä. Välittävä kaveri pitää siis huolta myös kanssapelaajista ja ottaa puheeksi havaitsemansa keulimistilanteet.

Runsas rahapelikulutus nostaa riskiä rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen esiintymiseen. Silläkin on väliä, mitä pelejä ja kuinka usein pelaa. Korkean riskin rahapelejä ovat raha-automaatit, urheiluvedonlyönti, kasinopelit ja verkkorahapelit. Riskiä rahapelihaittojen esiintymiseen voivat nostaa myös impulsiivisuus, päihdeongelmat, aiemmat peliongelmat ja turvattomuus. Ruotsissa on todettu sellaisten henkilöiden, joiden ystäväpiirissä pelaaminen on erityisen tärkeää sekä joilla on heikko usko omiin kykyihin, kielteisiä elämäntapahtumia ja vähän sosiaalista aktiivisuutta, olevan erityisen haavoittuvaisia pelihaittojen suhteen.

Miten voin sitten itse vaikuttaa niin, ettei pelaamisesta tule minulle ongelma? Tiedostava pelaaja pysähtyy välillä miettimään, mitkä ovat ne asiat ja keinot, jotka itseäni parhaiten auttavat pitämään pään kylmänä ja pelaamisen kohtuullisena. Pelihaitoilta suojautuminen tapahtuu pitkälti arjen pienissä valinnoissa.

Tässä muutamia vinkkejä, jotka voivat oikeasti auttaa oman pelaamisen hallinnassa:

  • Mieti, miksi pelaat. Pelaa huvin vuoksi, älä rikastuaksesi.
  • Opettele pelien toimintalogiikkaa.
  • Päätä ennalta, paljonko aiot käyttää rahaa pelaamiseen ja pysy budjetissa.
  • Muistuta itseäsi siitä, että pelaaminen maksaa ja häviö on rahapeliviihteen hinta.
  • Pidä taukoja, sillä ne auttavat sinua toimimaan järkevästi.

Mikä on oma vinkkisi pelaamisen hallitsemiseksi? Jaa se twitterissä ja tägää meidät mukaan #pelivinkki ja @arpaprojekti.

Salla Karjalainen

Projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Talo voittaa aina

Ennen vanhaan, kun rahapelit olivat vielä syntiä, niitä pelattiin katseilta suojassa. Maaseudulla miesporukka kokoontui illan tullen riiheen lyömään korttia salaa. Ilta tarkoitti kuitenkin hämärää ja tarvittiin joku pitämään lyhtyä korttipöytänä toimineen tynnyrin yläpuolella. Valonkantajaksi valikoitiin luotettava poika, jolle maksettiin pieni palkkio vaivannäöstä – joka kierroksella poika sai pelissä olevasta potista yhden lantin. Aamun sarastaessa peli jouduttiin päättämään, koska suurin osa pelissä kiertäneestä rahasta oli päätynyt valonkantajan haltuun.

Tarinan valonkantajana toiminut poika on nyt jo ikämies. Olen käyttänyt hänen tarinaansa esimerkkinä siitä, miten rahapelit toimivat. Kaikissa rahapeleissä jaetaan pelaajien rahaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jotta joku voi voittaa, muiden pitää hävitä. Tarinassa valonkantajalla on peliyhtiön rooli: ilman pelinjärjestäjää korttia ei lyötäisi, mutta se on myös ainoa, joka ei ota pelissä riskiä tappiosta.

Jotta yksi voi voittaa ja peliyhtiö saa tuottoa, useamman on hävittävä
Jotta yksi voi voittaa ja peliyhtiö saa tuottoa, useamman on hävittävä

Kaikki rahapelit noudattavat tätä valonkantajan perusperiaatetta. Peliyhtiö kerää rahat yhteen pottiin, ottaa siitä oman osuutensa ja jakaa loput pelaajille takaisin voittoina. Palautusprosentti 90 tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että talon osuus on noin 10 % jokaisesta potista (keskimäärin, pitkällä aikavälillä). Kaikki pelaajat eivät voi jäädä voitolle. Pelin jatkuessa ainoa, jonka suuntaan on varma rahavirta, on pelinjärjestäjä. Jos pelaajat eivät tuo pottiin jatkuvasti uutta rahaa, se pienenee lopulta olemattomiin, kuten tarinan miehille kävi riihessä.

Miten itse järjestäisit tuottoisan rahapelin? Jos yrittäisit ehdottaa, että kaverisi antaa sinulle kuusi euroa ja sinä annat niistä takaisin viisi, hän tuskin innostuisi asiasta, vaikka takaisit hänelle palautusprosentiksi yli 80. Nopan heitto, jossa pelin ja panoksen tuoma jännite kätkisi taakseen saman asian, viihdyttäisi kaveriasi enemmän.

Lupaat kaverillesi euron panoksella viiden euron voiton oikeasta arvauksesta. Kun noppa on täysin satunnainen, jokainen kuudesta luvusta tulee yhtä usein, kun tarpeeksi monta kertaa pelataan. Keskimäärin kaverisi voittaa noin kerran kuuden heiton aikana vitosen. Koska hän maksaa joka kierroksesta euron, sinä jäät voitolle euron jokaisesta kuudesta pelatusta kierroksesta. Tuo euro on talon osuus. Jos kaverisi haluaisi pelata varman voiton kierroksen ja löisi vetoa jokaisesta kuudesta numerosta, hän jäisi silti sen euron häviölle.

Koska erilaiset asiat viihdyttävät eri ihmisiä, voittojen jakamisen tapa vaihtelee. Voitonjaon voi suorittaa välkkyvä pelikone arpomalla voitot ja tappiot maksutaulukon mukaisesti, kehällä pomppiva rulettipallo tai tarkkaan lasketut urheiluottelun vedonlyöntikertoimet. Barcelonan ja Manchester Unitedin* voitoille rahansa laittaneet maksavat tasapeliä veikanneiden voittorahat ja pelinjärjestäjän tuoton. Aina ei siis tarvita koko jaettavaa pottia samaan kasaan, vaan riittää että voitonmaksukaava on laskettu tuottavaksi.

Pelin toteutuksen tehtävä, tuplausäänen tai veralle painetun peliruudukon, on viihdyttää ja saada pelaaja kiinnittämään huomio arvontaan voitonmaksun sijasta. Kun raha sahaa pelaajalta talolle ja takaisin, on vaikeaa hahmottaa, että pelaajien pöytään kantamista rahoista tasaisesti kasvava potti jää valonkantajalle. Yhä useamman maajussin on kaivettava kuvetta, jotta peli voisi jatkua.

 

Sanni Nuutinen

Projektiasiantuntija

Arpa-projekti

*Esimerkin joukkueiden valintaa varten kirjoittaja joutui konsultoimaan paremman jalkapallotietämyksen omaavaa kollegaansa. Koska Englannin Valioliigasta ei kuulemma löydy joukkuetta, joka voisi Man Unitedia vastaan päästä edes tasoihin, kuvitteellinen esimerkki on valittu ensi vuoden Mestarien liigaa ajatellen. Epäilen jalkapalloasiantuntijamme olevan puolueellinen.

Aloittelijan tuuri ja muita rahapelimyyttejä

Arvasta saatu päävoitto ei ollut raaputuksessa käytetyn taikaveitsen aikaansaannosta, vaan hauska tarina, jossa sattumaan sekoittuu taikauskoa. Suurin osa tunnistaa sen tarinaksi. Rahapeleihin liittyy kuitenkin paljon erilaisia myyttejä, jotka kulkevat suusta suuhun ja ajoittain päätyvät lehtiinkin joutumatta kriittisen tarkastelun kohteeksi. Ne syntyvät yhä uudelleen, kun eri ihmiset pyrkivät arkijärjellä selittämään havaintojaan, vaillinaisilla tiedoilla pelien toiminnasta, ja päätyvät samoihin lopputuloksiin. Seuraavassa neljä yleistä myyttiä onnenpeleistä, joita ovat numeroarvontapelit (lotot, keno, Jokeri), rahapeliautomaatit, arvat ja useimmat kasinopöytäpelit.

Myytti 1: Kannattaa lotota numeroa, joka ei ole tullut vähään aikaan
Numero ei ole tulevaisuudessa todennäköisempi sillä perusteella, että se on arvottu menneisyydessä harvemmin kuin jokin muu numero. Joka viikko lotossa numerot arvotaan samasta numeroiden 1-39 joukosta. Lottopallolla ei ole muistia eikä lottokone pyri valitsemaan tasaisesti. Satunnaisessa arvonnassa minkään numeron ei ole pakko tulla tasaisesti aikavälillä, jonka ihmisen muisti tai edes muistiinpanot kantavat.

Myytti 2: Raha-automaatti, jolla ei ole voitettu vähään aikaan, antaa muita helpommin voittoja
Jotkut järkeilevät, että peli olisi voittojen jakamisen suhteen hövelimmällä päällä silloin, kun se on edellisten pelaajien toimesta täytetty kolikoilla ja vastaavasti pihtailisi silloin, kun joku on sitä onnistunut tyhjentämään. Se on tunteeton tietokone, joka toteuttaa siihen ohjelmoitua voitonmaksukaavaa, eikä välitä siitä kuka pelaa, milloin ja miten usein. Voitonmaksukoneiston voi ajatella koneen sisällä olevaksi erilliseksi astiaksi. Kun astia on täynnä, putoavat yli sen äyräiden menevät kolikot erilliseen tuottoastiaan, josta koneen tuotot sitten aikanaan kerätään. Voitonmaksukoneistosta on varaa maksaa useampikin päävoitto kerralla ja jos se sattuisi tyhjenemään liiaksi, konetta ei voisi pelata, vaan se vaatisi huoltoa sijoituspaikan henkilökunnalta. Toimiva pelikone ei siis koskaan ole liian köyhä maksaakseen voittoja tai niin rikas, että sen olisi pakko niitä luovuttaa.

Myytti 3: Koska olen hävinnyt jo niin paljon, kohta on pakko tulla voitto
Kenenkään ei ole pakko voittaa. Onnenpeleissä mennyt ei kerro mitään siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Miten peli voisi tietää, kuka on hävinnyt niin paljon, että olisi hänen vuoronsa voittaa? Reilut arvonnat perustuvat satunnaisuuteen, eli siihen, ettei todella voi tietää mikä vaihtoehdoista on tulossa. Ihmisillä on taipumus tehdä lyhyistä sarjoista ennustuksia ja ajatella, että satunnaisuus on reilu ja se korjautuu nopeasti vastaamaan odotuksia. Useimmiten mitä pidempään pelaat, sitä varmemmin ja enemmän jäät häviölle. Arvonnat eivät ole toisiinsa yhteydessä ja juuri se hämää meitä ihmisiä, jotka selviämme elämässä oppimalla menneestä ja tekemällä sen perusteella arvauksia tulevasta.

Myytti 4: Aloittelijalla on tuuria
Kaikilla aloittelijoilla ei ole tuuria, mutta ne aloittelijat, joilla on, palaavat varmemmin pelin ääreen uudelleen. Suurin osa kokee rahapeleissä juuri voittamisen hauskaksi ja jos ei koskaan ole voittanut, ei pelikään kiinnosta. Monella jostakin rahapelistä innostuneella on oma voittotarinansa aloittelijan tuurista. Heiltä voi kysyä, olisivatko he koskaan innostuneet pelistä, jos eivät olisi voittaneet?

Jos rahapeleihin liittyvät myytit kiinnostavat, tule kuuntelemaan SuomiAreenan MTV-lavalle, kun stand up -koomikot Antti Haapala ja Riku Sottinen ottavat käsittelyynsä rahapelimyytit komedian keinoin.

Aika: 13.7. klo 11.20-11.40. Paikka: MTV-lavan Torivartit Porin SuomiAreenassa.

Sanni Nuutinen

Projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Pelikasvattajat Aamu-tv:ssä

Ylen Aamu-tv:ssä ihmeteltiin tiistaina 5. heinäkuuta, voivatko digitaaliset viihdepelit olla väylä uhkapelien maailmaan. Keskustelussa mietittiin myös, onko pelaaminen turhaa. Pelikasvattaja ja tutkija Mikko Meriläinen sekä projektiasiantuntija Salla Karjalainen vinkkasivat pelaavien lasten vanhemmille: menkää rohkeasti mukaan ja kyselkää pelaamisesta!

salla_karjalainen_mikko_meriläinen_YLE
Kuva on julkaistu alunperin Yle Aamu-tv:n verkkosivuilla

Aamu-tv:n haastattelun löydät Areenasta.

Pelaaminen ei ole enää sidottu tiettyyn paikkaan tai pelilaitteeseen. Mobiilipelaaminen on kasvattanut viime vuosina suosiotaan muiden pelimuotojen kustannuksella. Mobiilipelaamisen nousu näkyy niin viihteellisissä digitaalisissa peleissä kuin rahapelaamisenkin trendinä. Mobiililaitteiden mukana pelit kulkevat ihmisten mukana kotoa maailmalle: kesämökille, bussipysäkille ja työpaikalle.

Raja digitaalisen viihdepelaamisen ja rahapelaamisen välillä hämärtynyt

Etenkin verkossa rajanveto voi olla paikoitellen epäselvää. Mitä tahansa peliä voi pelata rahasta, jos pelaajat keskenään niin sopivat. Pelaajat voivat esimerkiksi lyödä vetoa siitä, kuka saavuttaa pelissä parhaan tuloksen. Digitaalisissa viihdepeleissä valuuttana voidaan käyttää oikean rahan lisäksi pelien sisäistä valuuttaa tai hyödykkeitä, jotka ovat myös rahan arvoisia. Etenkin monien mobiilipelien ansaintamalli perustuu siihen, että varsinainen peli ja sen aloittaminen on ilmaista, mutta pelin sisältämillä mikromaksuilla on mahdollista saada peliin uutta sisältöä, pelin sisäistä valuuttaa tai lisäosia, jotka mahdollistavat nopeamman etenemisen pelissä.

Samanaikaisesti rahapeleissä hyödynnetään aiempaa enemmän digitaalisten viihdepelien ominaisuuksia, kuten tarinallisuutta, nopeatempoisuutta ja tuttua populaarikulttuurista kuvastoa.

Case: vedonlyöntiä eSportsista

eSports-peleissä vedonlyönnistä on tullut iso osa kilpapelaamiskulttuuria. Kilpapelaaminen on toistaiseksi keskittynyt vain tiettyjen, pelaajamääriltään suurten ja suosittujen pelien ympärille. Esimerkiksi suositun ammuntapelin Counter-Striken ottelut ovat vedonlyöntikohteina. Yle kirjoitti taannoin CS-vedonlyönnistä hyvän ja ilmiötä valottavan artikkelin.

Viihteellinen digitaalinen pelaaminen ei automaattisesti porttiteorian tapaan johda pelaajaa rahapelien pariin. Kynnys rahapelaamiseen voi kuitenkin madaltua, kun rahapeli tai sen toimintalogiikat tulevat riittävän lähelle omaa kiinnostuksen kohdetta. Pelaajalle vedonlyöminen pelissä, jota muutenkin pelaa paljon ja jossa pärjää, voi olla merkki omasta asiantuntijuudesta. Se, että tietää miten peli toimii ja tuntee joukkueet, auttaa panosten asettamisessa.

”Keskustelu tulisi nyrjäyttää”

Pelaamiseen liittyy paljon huolipuhetta. Esimerkiksi vanhemmat voivat huolestua siitä, pelaavatko lapset liikaa ja onko peleistä haittaa. Pelitutkija Mikko Meriläisen mukaan tällainen pelaamisen ongelmiin keskittyvä puhe pitäisi muuttaa.

– Peleissä käsitys on, että valtaosa pelaamisesta on jotenkin epäilyttävää. Tämä keskustelu tulisi nyrjäyttää. Tulisi hyväksyä se, että valtaosa pelaamisesta on täysin ongelmatonta. Siihen liittyy haittapuolia, mutta niitä voidaan ehkäistä aika helpostikin.

Etenkin lasten ja nuorten pelaamiseen liittyy paljon huolta, osa perusteltua ja osa tietämättömyydestä johtuvaa. Onkin tärkeää osata erottaa nämä toisistaan. Jotta voidaan keskittyä pelaamiseen mahdollisesti liittyviin oikeisiin ongelmiin, on tärkeää tunnistaa myös ne tilanteet, joissa huoleen ei ole syytä.

Parhaimmillaan pelaaminen on nuorille hauskaa yhdessä tekemistä, joka vahvistaa pelaajan itsetuntoa tarjoamalla uusia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Pelit ovat oiva ympäristö etsiä uusia haasteita, testata omia rajoja, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uudenlaisia sosiaalisia kokemuksia. Pelit ovat keskeinen osa nuorten media- ja populaarikulttuuria ja peleistä on tullut erottamaton osa sitä mediamaailmaa, jonka ympäröiminä lapset kasvavat. Pelaamattomuus voi olla jopa sosiaalisista tilanteista ulossulkevaa.

Pelikasvatuksen kovaa ydintä on keskustelu pelaajan kanssa siitä, mitä ja miksi hän pelaa. Kenen kanssa hän pelaa? Onko pelaaminen mukavaa? Jo tällä keskustelulla voidaan päästä pitkälle pelihaittojen ehkäisyssä. Ottamalla pelaamisen puheeksi neutraalisti ja avoimesti kuunnellen, on mahdollista päästä puhumaan pelaamisesta syvällisemmin – sekä mahdollisesti sitä kautta voidaan päästä kiinni myös laajempiin taustalla vaikuttaviin aiheisiin, kuten arjenhallintaan ja sopivaan pelikäyttäytymiseen.

Kun keskustelu pelaamisesta keskittyy siihen, onko pelaaminen turhaa vai hyödyllistä, unohtuu yksi tärkeä kysymys. Tarvitseeko kaiken lopulta olla erityisen hyödyllistä?

Huoli voi olla myös aiheellista

Pelaamiseen liittyvät ongelmat näyttäytyvät arjessa monella tavalla ja pelaamisen ongelmallisuutta arvioitaessa tulee huomioida pelaajan elämäntilanne ja hyvinvointi kokonaisuutena. Pelaamiseen liittyvät haitat voivat vaihdella kovastikin fyysisistä helposti ehkäistävistä niskavaivoista vakaviin sosiaalisen eristäytymisen ongelmiin. Lisäksi haitat saattavat ulkopuolisen silmin näyttää erilaisilta verrattuna siihen, kuinka pelaaja kokee ne itse.

Jos pelaaminen herättää huolta, aluksi on hyvä selvittää pelaajan omaa näkemystä omasta pelaamisesta, hyvinvoinnista ja elämänhallinnasta. On tärkeää huomioida, että runsas pelaaminen saattaa toimia keinona purkaa tai paeta muita ongelmia, jolloin pelkästään pelaamiseen keskittyminen ohittaa monta hyvinvoinnin kannalta olennaista asiaa.

Pelaamisen ongelmat ovat usein osa laajempaa ongelmien kokonaisuutta ja taustalla voi olla monenlaisia psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä haasteita, kuten esimerkiksi masennusta, yksinäisyyttä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Monimutkaisessa tilanteessa voi olla vaikeaa hahmottaa syy-seuraussuhteita tai ongelmien alkuperäistä syytä. Tästä syystä onkin tärkeä tarkastella tilannetta kokonaisuutena ottaen huomioon pelaamisen lisäksi pelaajan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintaan liittyvät mahdolliset haasteet.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Suurten ikäluokkien miehet pelaavat ikääntyneistä eniten

Ikääntyneistä eniten rahapelejä Suomessa pelaavat 64–69-vuotiaat miehet. Eläkeläisten rahapelaaminen on lisääntynyt, ja myös iäkkäiden peliongelma on kasvussa.

64–69-vuotiaista miehistä 70 % kertoo pelaavansa lottopelejä vähintään kerran kuussa, 70–74-vuotiasta miehistä 63 %. Muitakin arpapelejä eläkeläismiehet pelaavat muita iäkkäitä innokkaammin.– Suuret ikäluokat pelaavat enemmän kuin heitä vanhemmat. He ovat oppineet tavan varhaiskeski-ikäisinä 1980-luvulla, kun rahapelaaminen löi Suomessa läpi toden teolla, sanoo Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän Arpa-projektin projektipäällikkö Tapio Jaakkola.

Miehet pelaavat naisia enemmän rahapelejä kaikissa ikäluokissa. Ikääntyneiden miesten ja naisten pelaamisessakin ero näkyy: 64–74-vuotiaista naisista vain noin puolet pelaa lottopelejä vähintään kerran kuussa. Yksi selittäjä on se, että miehet ansaitsevat eläkkeelläkin naisia paremmin.

– Pelit ovat myös aiempina vuosikymmeninä olleet hyvin miehinen harrastus: peliympäristöt oli suunniteltu miehille ja peleistä noin kolme neljäsosaa. Miehet pelasivat Esson baarissa raviveikkausta, vakioveikkausta ja pajatsoa, naiset ehkä vain arpapelejä, Jaakkola kuvaa.

Tulokset käyvät ilmi EHYT ry tuoreesta kyselystä, jossa selvitettiin 64-vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten raha- ja tietokonepelien pelaamista ja pelaamiseen liittyvien ilmiöiden yhteyksiä ikäihmisten elämäntilanteeseen.

Myytti markettien raha-automaatteja pelaavista mummoista ei ole totta

Tutkimuksen tulokset kumoavat myytin markettien auloissa raha-automaatteja pelaavista mummoista. 64-vuotiaista tai sitä iäkkäimmistä raha-automaateilla pelaa ainakin kerran kuussa vain 14 %, kun esimerkiksi 18–35-vuotiaista noin puolet pelaa raha-automaateilla ainakin joskus. Innokkaimpia pelaajia ovat eläkeläismiehet, vain yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä raha-automaatilla pelaa useimmiten nainen.

Kaikki rahapelaaminen vähenee ikääntymisen myötä, mutta suurten ikäluokkien edeltäjiään runsaampi pelaaminen näkyi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viimevuotisessa tutkimuksessa. THL totesi, että iäkkäiden rahapelien pelaaminen on kasvanut viime vuosina ja myös peliongelma on kasvussa.

60–64-vuotiassa miehissä on muita ikääntyneitä enemmän niitä, jotka ilmoittavat käyttävänsä rahapelaamiseen enemmän aikaa eläkkeelle jäätyään. He myös suhtautuvat rahapeleihin muita myönteisemmin.

– Syntyykö peliongelma eläkkeellä, sitä ei tämän aineiston pohjalta voi sanoa, Jaakkola sanoo.

Miksi ja mitä ikääntyneet pelaavat?

Ikäihmiset luottavat rahapeleissä onneen, eivät taitoon. Ylivoimaisesti suosituimpia ovat lottopelit: lähes joka toinen iäkäs pelaa lottopelejä kerran viikossa tai useammin. Toisella sijalla ovat Veikkauksen arpapelit, niitä pelaa 39 % senioreista. Raha-automaattipelejä pelaa 25 %.

64-vuotiaiden tai sitä vanhempien tärkein motiivi rahapelien pelaamiselle on raha: isoista voitosta  haaveilee ainakin joskus 64 % kyselyyn vastanneista ikäihmisistä. Yli puolet pelaa ainakin joskus sen vuoksi, että ansaitsisi rahaa.

Toiseksi yleisin motiivi on ajanviete: noin puolet ikääntyneistä pelaa rahapelejä ainakin toisinaan hauskuuden, jännityksen tai ajankulun vuoksi. Puolet pelaa rahapelejä ainakin joskus myös sen vuoksi, että saisi voittamisen tuoman onnistumisen tunteen.

Ikääntyneiden pelaamista ei selitä perhetilanne: yksin asuvista, parisuhteessa tai lasten kanssa elävistä puolet pelaa ainakin kerran kuussa. Myöskään yksinäisyyden tunteet tai taloudellinen tilanne ei näyttäisi selittävän rahapelaamista. Kysely antoi myös viitteitä siitä, että pelaamisen useuteen ei juurikaan vaikuta se, kuinka huonoksi oman terveydentilansa kokee.

EHYT ry:n kysely toteutettiin kaksivaiheisesti. Helmikuussa 2016 toteutettiin puhelinkyselyt, johon vastasi 400 suomalaista. Kyselyllä kartoitettiin sitä, kuinka yleistä pelaaminen on ikäihmisten keskuudessa. Toinen osa toteutettiin 30. maaliskuuta – 6. huhtikuuta internetkyselynä, jossa kyseltiin pelaamisen yksityiskohtia. Kyselyyn vastasi 1001 ikäihmistä.

Tapio Jaakkola

projektipäällikkö

Arpa-projekti