Mitä kaikkea teemme rahapelivoittojen toivossa?

Slurpsista! Moni valitsee sukulaisten syntymäpäivät lottoriville tai painelee pelikoneen nappuloita aina tietyssä järjestyksessä. Toisinaan nämä ovat vain hassuja tapoja. Toisinaan taas kuvittelemme, että voimme valinnoillamme vaikuttaa pelin lopputulokseen. On hyvin inhimillistä, että rahapelaamiseen liittyy epäloogisia käyttäytymismalleja ja taikauskoa, toisinaan jopa ajatusvirheitä. Myös rahapelien markkinointi ohjaa ajtteluamme tähän suuntaan.

Minkälaisia rituaaleja sinun rahapelaamiseesi liittyy? Kuvan sitaatissa rahapeliongelmasta toipunut henkilö jakaa meille esimerkkinsä.

Sattumaan perustuvissa onnenpeleissä pelaajalla ei oikeasti ole vaikutusmahdollisuuksia voittoon. Tarkemmin tarkasteltuina omat käyttäytymismallit saattavat näyttää hieman hupsuilta. Vai miten on – kuinka järkevää on mielestäsi kolikkojen nuolaiseminen, pelikoneen paijailu, voiton ennustaminen pelinhoitajan pärstäkertoimen perusteella tai arvan ostaminen aina tietystä nurkasta myyntitelinettä? Mitään väärää näissä kulutustavoissa ei sinällään ole, muttei niillä ole myöskään mitään tekemistä rationaalisen voitontavoittelun kanssa.

Avasimme Pelisivistys-testin osoitteessa www.pelitesti.fi. Sen avulla voit testata tietosi rahapelien toimintaperiaatteista. Sivustolla voit myös lukea aiheesta lisää.

Rahapelaamiseen liittyvät vinoutuneet käyttäytymismallit ja ajatukset ovat yllättävän yleisiä. Esimerkiksi noin 10 % suomalaisista uskoo voiton todennäköisyyden kasvavan, kun tappioputki on kestänyt tarpeeksi kauan. Tyypillinen luulo on myös se, että jos viereiseen pelikoneeseen on juuri hävitty suuri summa rahaa, niin siitä voisi saada voiton tavallista helpommin. Osa pelaajista luulee myös, että palautusprosentti 90 tarkoittaa voittoa 90 prosentin todennäköisyydellä.

Sattuma rahapeleissä tarkoittaa sitä, ettei pelin lopputulosta voi ennustaa. Edellisen pelin lopputulos ei vaikuta seuraavaan. Palautusprosentti puolestaan tarkoittaa sitä määrää pelatusta rahasta, jonka peli palauttaa voittoina pelaajille pitkän ajan kuluessa. Loppu jää pelinjärjestäjälle.

Miksi aihe on tärkeä? Siksi, että 124 000 suomalaista kärsii peliongelmista. Kun mukaan lasketaan peliongelmaisten läheiset, ongelma koskettaa satojatuhansia suomalaisia.

Keräsimme aiheen näkyväksitekemistä varten lainauksia Pelirajat’on -kokemusasiantuntijoilta. Kaikki lainaukset entisten ongelmapelureiden oikeita kokemuksia.

  

Salla Karjalainen

Projektiasiantuntija

Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti

Tiedä, mitä pelaat

Koostuuko lottorivisi sukulaisten synttäreistä? Ostatko arvan aina matkalla mökille? Vai väijytkö juuri täytettyjä pelikoneita varmemman voiton toivossa?

Pelaamiseen liittyy monesti rituaaleja ja vuosien saatossa tiukkaan pinttyneitä tapoja. Lisäksi moni meistä luulee voivansa vaikuttaa rahapelien lopputulokseen tai pystyvänsä ennustamaan seuraavia pelitapahtumia ennalta. Tarkemmin tarkasteltuina omat pelitottumukset saattavat näyttää hieman hupsuilta. Sattumaan perustuvissa onnenpeleissä meillä kun ei ole vaikutusmahdollisuuksia lopputulokseen.

Omien pelitapojen tarkastelu ja ymmärrys rahapelien toimintalogiikasta voi suojata rahapelihaitoilta. Kyse on pelisivistyksestä: pelien ja pelaamisen kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Tieto yksinään ei tee autuaaksi, mutta ei se ole haitaksikaan. Syntymäpäivät voi jatkossakin valita lottoriville ja arvan ostaa osana mökkimatkarutiinia, kunhan tekee valintansa harkiten ja ymmärtää tekojen erillisyyden pelituloksesta.

Kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää

Pelaajaa houkutellaan monin tavoin sijoittamaan enemmän ja pelaamaan lisää niin pelisuunnittelun kuin markkinoinninkin keinoin. Pään kylmänä pitäminen ja tietoisten valintojen tekeminen voi olla haastavaa. Ennen pelaamista kannattaa pohtia, tunnetko todella pelaamasi pelin. Mitä tarkoittavat esimerkiksi sattuma, palautusprosentti tai todennäköisyys voittoon?

Ongelmia aiheuttavat eniten nopeatempoiset pelit, kuten verkossa pelattavat pelit, raha-automaattipelit, urheiluvedonlyönti ja kasinopelit. Ne imaisevat helposti mukaansa. Koukuttava ominaisuus on voiton tavoittelua useammin tunne pelin mukana elämisestä. Peliin syötetty panos tekee pelikokemuksesta hyvin henkilökohtaisen, jännittävän ja koukuttavan. Yleisimpiä haittoja aiheuttavia pelitapoja ovat, kun pelaamme enemmän kuin olimme aikoneet tai yritämme voittaa hävityt rahat takaisin pelaamalla lisää.

Jättipotti rahapelikokeilujen alkutaipaleella sumentaa helposti todellisuudentajun. Massikeisarin olotilasta huolimatta hyvä pelionni hylkää yleensä ennen pitkää. Pelikokemus pysyy myönteisenä, jos peleistä hakee pelkän rahan sijaan hupia ja viihdettä. Lopputulos ei ikinä ole varma ja häviäminen on aina vaihtoehto. Tämän faktan hyväksymisessä tieto rahapelien toimintalogiikasta on avain onneen. Pelaamisen hallinnassa on kyse sekä pään että talouden kyvystä kestää tappioita.

Testaa oma rahapelisivistyksesi

Käynnistimme kampanjan pelisivistyksen puolesta. Osoitteesta www.pelitesti.fi löydät testin, jolla voit testata omaa rahapelitietouttasi ja jakaa tuloksesi muille somessa. Sivusto tarjoaa myös lisätietoa rahapelien pelaamisesta ja hallinnasta. Jaa kampanja ja osallistu keskusteluun tagilla #pelitesti.

 

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

 Arpa-projekti

Ylikertoimen keskustelijat rahapelihaittoja ehkäisemässä

Mitä muut rahapelaajat voisivat oppia urheiluvedonlyöjiltä? Miten rahapelihaittoja pitäisi ehkäistä? Näistä aiheista kävimme syksyllä keskustelua Ylikerroin.com-sivuston foorumilaisten kanssa. Halusimme kuulla urheiluvedonlyöjien ajatuksia rahapelaamisen hallinnasta ja haittojen ehkäisemisestä. Olemme työssämme tottuneet siihen, että keskustelunavaukset rahapelaamisesta kohtaavat usein hämmentyneen hiljaisuuden. Ylikertoimessa pääsimme keskusteluun porukan kanssa, jolla oli sanottavaa – ja joka ei keskusteluissa päästänyt meitä helpolla.

Pelaamisen hallinnan keinoja ovat taidot ja tiedot, jotka estävät mokaamasta tavalla, jota oma talous tai pää ei kestäisi. Paljon rahapelejä pelaavien joukossa näiden keinojen käyttö erottaa ilman addiktiota pelaavat pakonomaisesti pelaavista. Pelaamisen hallinta ei ole autuaaksi tekevä täysratkaisu peliongelmiin. Se on vain yksi niiltä suojaava tekijä.

Foorumin porukka keskusteli aiheista monitahoisesti. Keskusteluissa tavoitteellinen vedonlyönti nähtiin vastakohtana elämyshakuiselle rahapelaamiselle ja varsinkin ongelmapelaamiselle. Keskusteluissa tikunnokkaan nostettiin rahapeliautomaattien ja muiden odotusarvoltaan negatiivisten rahapelien pelaaminen, joka onkin luonteva kohde pohdinnalle. Pelikoneet ovat haitallisimpien pelien kärkikastia.

Pelikonehemmolle pelaamisen perusmotivaatio on erilainen verrattuna tavoitteellista vedonlyöntiä harrastavaan. Vedonlyöjälle kassanhallinta ja oman pelaamisen analyysi on osa peliä, pelikonehemmo etsii puolestaan helppoa viihdettä. Olisi ristiriitaista rinnastaa täysin nämä kaksi erilaista ajanvietettä, vaikka ensimmäisen vaatimat taidot olisivatkin hyödyksi toisessa.

Keskusteluissa päästiin samaan peliongelman ruodintaan, jota käydään asiantuntijapiireissä. Joidenkin mielestä addiktion perimmäiset syyt ovat pelaajan elämän muissa ongelmissa, joita tämä peleihin pakenee. Toiset näkevät pelien ominaisuudet, tarjonnan ja markkinoinnin oleellisina osina peliongelmia ylläpitävässä kulttuurissa. Kolmannet pohtivat, onko rahapeleistä tarjolla kaikki tarpeellinen tieto, jotta niitä kuluttava pelaaja voi tehdä tietoisen valinnan pelata riskeistä huolimatta. Peliongelmien tutkimuksessa on päädytty eri näkökulmia yhdisteleviin näkemyksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on peliongelman synnyn polkuteoria.

Rahapelihaittojen ehkäisemiseen foorumilla ehdotettiin runsaasti erilaisia toimenpiteitä. Kokosimme muistiin foorumilaisten kiinnostavimmat avaukset:

  • Pelikoneista pois rahansyöttö, ainoastaan korttipelaaminen olisi sallittua. Toisaalta pohdittiin myös rahan arvon hämärtymistä korttimaksuissa – olisiko pelkkä käteispelaaminen parempi vaihtoehto?
  • Pelikoneet pois kaupoista ja ainoastaan pelisaleihin.
  • Jos joku pelaa samaa konetta tietyn aikamääreen ajan, voisi Peluurin työntekijä soittaa pelaajalle: “Olette nyt puolen tunnin aikana hävinneet 200 euroa tähän samaan koneeseen, haluaisitko jutella asiasta?”
  • Kaikenlainen uutisointi suurvoitoista piilotettava/hävitettävä, ei edes Veikkauksen sivuilla.
  • Rahapelimarkkinointi vielä tarkempaan ja tiukempaan syyniin.
  • Pelikohtaiset rajoitusmahdollisuudet, eli pelaajan pitäisi voida estää itseltään tiettyjä pelejä ilman, että tarvitsee sulkea koko tiliä.
  • Rahapelitön päivä -kampanja jolloin koko Suomessa pidetään peliautomaatit kiinni, rahapelituotteita ei myytäisi tai arvottaisi, eikä veikkauksen sivut olisi toiminnassa. Kampanjapäivänä uudistuneen Veikkauksen työntekijät voisiat lähteä itse hyväntekeväisyyskohteisiin tekemään päivittäistä työtä yhden päivän ajan. Tempauksella myös houkuteltaisiin, kansalaisia tarkastelemaan omia pelitottumuksia ja miettimään mitä muita keinoja hyväntekeväisyyteen on olemassa.
  • Arvion esittäminen siitä, kuinka monta itsemurhaa Suomessa on tapahtunut rahapelien väärinkäytön seurauksena (ylivelkaantuminen näistä syistä) viimeisen viiden vuoden aikana. Surullisia tositarinoita aiheesta todennäköisesti löytyy.

Keskustelu oli meille hyödyllinen. Pääsimme näkemään taloa vastaan pelattavien kasinopelien järjettömyyden vedonlyöjän silmin. Saimme myös hiukan tuntumaa siihen, mitä tietoa Ylikertoimen tilastonikkarien näkökulmasta muilta puuttuu. Keväällä laitammekin hiukan enemmän työpaukkuja tavallisen kuluttajan pelisivistystä lisäävään työhön. Lista keskustelijoiden ehdotuksista toimenpiteille pelihaittojen ehkäisemiseksi on mielessämme, kun suunnittelemme yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä avauksia.

Sanni Nuutinen ja Salla Karjalainen

Projektiasiantuntijat, aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti

Kirjoitus julkaistu alunperin 13.1.2017 Ylikertoimen sivuilla.

Pilaako raha pelin?

pokemongokavely4

Kävelin kesäisessä myöhäisillassa koiran kanssa samalla PokémonGo:ta näppäillen. Kartalle ilmestyi yllättäen pokedexistäni vielä tuolloin puuttunut Abra. Jäljellä oli vain yksi pokepallo. Abra jäi niille sijoilleen ja riensin kiertämään korttelin pokestoppeja uusien pallojen toivossa. Palattuani Abraa hakemaan, ei sitä harmituksekseni enää näkynyt missään. Elin todeksi kasuaalipelaajan painajaisen. 

Kotona pohdin ääneen, kuinka paljon kehtaisin vinguttaa luottokorttiani pokepalloja varten. Epätoivon hetkellä päädyin käyttämään rahaa ilmaispeliin ensimmäistä kertaa elämässäni. Vastassani oli argumentti: ”Mitä? Et sä voi niitä ostaa. Menee pilalle koko peli.” Ai meneekö?

Maksutta pelattavat free-to-play-pelit (F2P) ovat peliteollisuuden kuumaa kamaa ja samalla kertamaksullisten pelien myynti laskee. F2P-peliä voi pelata ilmaiseksi, mutta pelin edetessä pelaaja voi rahalla hankkia käyttöönsä erilaisia kannustimia ja lisäominaisuuksia. Yleensä pelin sisäisillä maksullisilla hankinnoilla pelaaja voi saada käyttöönsä uutta sisältöä, pelin sisäistä valuuttaa tai lisäosia, jotka mahdollistavat esimerkiksi nopeamman etenemisen pelissä. Yksittäisten hankintojen hinta vaihtelee tavallisesti muutamasta kymmenestä sentistä noin kymmeneen euroon.

Tampereen yliopistossa F2P-pelejä ja pelaamisen maksullisuutta tutkittiin Free2Play-tutkimusprojektissa. Tutkimuksen kohteena olivat sekä F2P-pelien pelaajat että rahapelaajat, sillä rahankäyttö vaikuttaa molempien ryhmien pelikokemukseen. Rahan ja maksullisuuden merkitys pelaajalle vaihtelee tilanteen mukaan. Pelaajat voivat kokea maksullisuuden kielteisesti, mikäli pelissä eteneminen ilman maksusuorituksista tökkii tai peli on tupattu täyteen mainoksia. Peli voi mennä pilalle, jos se tuntuu rahastukselta.

“Tutkimustemme mukaan pelaajat ovat valmiita maksamaan viihteestä, mikäli he kokevat sen tuovan lisäarvoa pelikokemukseen (johon saattaa liittyä ulkopuolisia tekijöitä, esimerkiksi sosiaalinen paine). Pelisuunnittelijoiden mukaan aggressiivinen rahastaminen tai periaatteet jotka perustuvat “maksamalla voittoon” (pay-to-win) pelimekaniikkaan eivät ole hyviä tapoja pelaajien sitouttamiseen tai kukkaron nyörien avaamiseen”, sanoo tutkija Janne Paavilainen Free2Play-tutkimusprojektista.

Suurin osa pelaajista ei käytä lainkaan rahaa F2P-peleihin, mutta osa saattaa käyttää niihin merkittäviä summia. Pelin kuluessa mikromaksuista voi kertyä jopa suurempi rahallinen menoerä kuin kertaostettavasta konsolipelistä.

Rahapelaajat erottavat Free2Play-tutkimusprojektin mukaan usein pelaamiseen käytettävän rahan muusta rahasta, kuten ruokarahoista. Rahan kehystäminen eri tarkoituksiin voi olla tarkkaa budjetointia tai tapahtua sen kummemmin ajattelematta osana arjen käytäntöjä. F2P- pelaajat eivät erota pelirahaa yhtä tarkasti vaan ajattelevat sitä pikemminkin samoin kuin harrastuksiin käytettävää rahaa. F2P-peleihin ei ole rahapelien tapaan sisäänrakennettu omaan pelaamiseen käytettäviä rajoitusmekanismeja ajan- tai rahankäytön suhteen. Lisäksi F2P-pelien pelimekaniikat tähtäävät siihen, että pelaaja saadaan maksavaksi asiakkaaksi.

Rahan luokittelu ja kehystäminen eri tarkoituksiin suojelee pelaajaa ylilyönneiltä.  Pelaamisen muotojen sulautuessa ja sekoittuessa yhteen F2P-pelien pelaajat voivat oppia rahapelaajilta rahan hallinnan strategioita, jotta pelaaminen pysyy myönteisenä osana arkea. Silloin liika rahankäyttö ei pilaa pelikokemusta tai laita taloutta kuralle. Yksi hyvä neuvo on tehdä itselleen ennalta selväksi, paljonko aikoo vaikka viikossa käyttää rahaa peliin.

“Mikäli tietää pelaavansa peliä vielä pitkään, kannattaa miettiä onko järkevää tehdä monia pieniä ostoksia, jotka tulevat suhteessa kalliimmaksi kuin että tekisi yhden isomman oston joka on tyypillisesti suhteessa halvempaa. Mikäli oma rahankäyttö arveluttaa, tulisi miettiä minkälaisia seuraamuksia sillä on – tai tulee olemaan – muuhun elämään”, toteaa Paavilainen.

Pääasia on, että rahankäytön seuraukset ovat itselle enemmän myönteiset kuin kielteiset. Pari pokepallohankintaa ei todennäköisesti vielä peliä pilaa tai taloutta kaada. Paavilainenkin toteaa: “Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta siihen, milloin pelin sisäiset maksut pilaavat pelin. Pelikokemus on yksilöllistä – samoin kuin suhtautuminen rahankäyttöön.”

Salla Karjalainen

Kirjoittaja on Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n projektiasiantuntija, joka aikoo jatkossakin pitää pokepallotilanteensa tasapainossa.

Viikolla 46 (14.-20.11.2016) vietetään kansallista Peliviikkoa. Peliviikko on pelikasvatuksen teemaviikko, jonka tavoitteena on rakentaa positiivista pelikulttuuria ja vähentää pelaamiseen ja pelaajiin liittyviä ennakkoluuloja. Tänä vuonna EHYT ry haastaa kaikki pelaamaan paremmin. Kyse ei ole ainoastaan teknisistä taidoista, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jossa pelaaminen lisää sekä pelaajan että ympäristön hyvää mieltä ja hyvinvointia. Hyvä pelikäytös, muiden huomioiminen ja itsestä huolehtiminen tekevät sinusta paremman pelaajan. Osallistu #pelaaparemmin –haasteeseen ja kerro muillekin miten aiot Peliviikolla tehdä toisin. Voit jakaa oman haasteesi valitsemallasi kanavalla (FB, YouTube, Twitter, Instagram jne.) käyttämällä tunnisteita #pelaaparemmin #peliviikko.

Lisää tietoa Peliviikosta www.peliviikko.fi 

Kuvat: Minna Lehtinen

Välitätkö? Uskallatko? Osaatko?

Päihteistä tai rahapelaamisesta puhuminen herättää tunteita. Nämä aktiviteetit liittyvät aikuisten ihmisten vapaa-aikaan, jonka jokainen saa käyttää itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Siksi onkin joskus vaikeaa nostaa kissa pöydälle työpaikalla silloin, kun vapaa-ajan ja työn rajat sekoittuvat – kun mopon keuliminen päihteidenkäytön tai rahapelaamisen kanssa alkaakin vaikuttaa työntekijän suoriutumiseen työssään.

Keskustelun avaaminen on silti välttämätöntä. Ensinnäkin ongelmilla on taipumus kasaantua ajan kuluessa. Lisäksi haittavaikutukset alkavat useimmiten kauan ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että ylitetään viimeinen raja tulemalla humalassa töihin tai käyttämällä firman rahaa pelipöydässä.

Liialliseen päihteidenkäyttöön tai pelaamiseen liittyy usein salailua ja häpeää. Ongelmat kuitenkin heijastuvat työyhteisön arkeen, vaikka työntekijä pyrkisikin niitä viimeiseen saakka piilottelemaan. Syntyy tilanteita, joissa kollega ei olekaan normaaliin tapaan läsnä, myöhästelee, ei suoriudu töistään tai vaikuttaa muuten omituiselta. Työkaverit havaitsevat helposti yhteishenkeen vaikuttavat muutokset toisen läsnäolossa, vaikkeivät osaisi nimetä syitä muutosten taustalla. Työyhteisössä ensimmäinen kosketus päihde- tai pelihaittoihin on usein työkavereiden tunne siitä, ettei kollegalla ole kaikki kunnossa. Usein työkaverit joutuvat myös paikkaamaan päihde- tai peliongelmaisen tekemättä jääneitä hommia.

Koska työntekijän terveys ja työkyky ovat hyvinvoivan työyhteisön kulmakivi, on työyhteisöön heijastuva päihteidenkäyttö tai pelaaminen syytä ottaa puheeksi. On kaikkien etu, jos työpaikalla on sallittua todeta, ettei työkaverilla ole kaikki kohdallaan. Kuka vain voi kysyä kahvitauolla kollegaltaan: ”Miten sulla menee?”

Viime kädessä vastuu keskustelun avaamisesta on silti aina oltava jollakulla. Jos päihde- tai pelihaittojen puheeksiottamisen vastuista ei ole sovittu etukäteen, voi syntyä vaikenemisen tai epätietoisuuden ilmapiiri. Työpaikoilla on monenlaisia paineita ja jännitteitä siitä, kuka voi ja uskaltaa nostaa pulmat puheeksi. Työntekijä voi esimerkiksi pelätä oman asemansa vaarantumista työyhteisössä, jos puuttuu työtoverin toimintaan liiaksi. Näiden asioiden ratkaiseminen ja ennakoiminen on ennen kaikkea esimiehen velvollisuus.

Työyhteisössä päihde- ja pelihaittoihin puuttuminen on välittämistä. Kärjistyvien konfliktien ehkäiseminen koostuu työyhteisössä ennen kaikkea arjen teoista.  Pelisäännöt puuttumiselle kannattaa suunnitella yhdessä. Ne on hyvä kirjata työpaikan päihdeohjelmaan tai hyvinvointisuunnitelmaan. Tiukan tilanteen tullen kirjaus auttaa palaamaan siihen, miten puheeksiottotilanteessa menetellään.

Ohjelmat ja pelisäännöt eivät silti ratkaise kaikkea. Lopulta tärkeintä on rohkeus ja kyky avata suu ja kysyä, silloin kun huoli herää.

 

Antti Hytti

aikuistyön päällikkö, EHYT ry

 

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija, EHYT ry

 

Kirjoitus on alunperin julkaistu Ehkäisevän päihdetyön viikon kysyminenkannattaa.fi-sivustolla.

Suojaan pelihaitoilta

“Vietkö sinä peliä vai peli sinua?”

Niin kysytään usein, kun on puhe vastuullisesta rahapelaamisesta. Ikään kuin vastaus olisi yksinkertainen joko-tai -tilanne. Aina pelaamisesta koituvat haitat eivät ole aivan näin kokonaisvaltaisia tai yksioikoisia: peli voi välillä ihan vähän viedäkin, mutta pääasia on, että ohjakset pysyvät suurimman osan aikaa pelaajan hallussa. Esimerkiksi häviöt kuuluvat usein antaumuksellisen rahapelaajan peliviihdekokemukseen siinä missä voitotkin.

Satunnaisesti pelaavan voi olla vaikeaa tietää, mikä on liikaa ja mikä sopivaa. Miten voisin luovia tiedostavana kuluttajana arjen rahapeliviidakossa ja suojata itseni pelihaitoilta? Missä kulkevat juuri minun rajani?

Rahapelien toimintalogiikan ja voittomahdollisuuksien opiskelu on hyvää omatoimista rahapelihaitoilta suojautumista. Kyse on pelisivistyksestä. Pelisivistys on pelien ja pelaamisen kokonaisvaltaista ymmärrystä. Sen ytimessä on pelilukutaito, joka pitää sisällään pelien eri osa-alueiden tuntemuksen, kyvyn hahmottaa pelaaminen monipuolisena kulttuurisena ilmiönä, pelien välittämien viestien tulkitsemisen ja ymmärryksen pelaamisen asemasta nyky-yhteiskunnassa. Pelisivistys voi toimia hankaluuksilta suojaavana kuplamuovina.

Peliongelmilta suojaa pelaajan oman tiedon, ominaisuuksien ja käyttäytymisen lisäksi myös ympärillä vallitseva asenneilmapiiri, ympäristö, sosiaalisten suhteet ja niistä saatu tuki. Paljon on itsestä ja omista valinnoista kiinni, mutta tutkimuksen perusteella myös sosiaalinen pääoma kannattelee pelaajia kaidalla tiellä. Välittävä kaveri pitää siis huolta myös kanssapelaajista ja ottaa puheeksi havaitsemansa keulimistilanteet.

Runsas rahapelikulutus nostaa riskiä rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen esiintymiseen. Silläkin on väliä, mitä pelejä ja kuinka usein pelaa. Korkean riskin rahapelejä ovat raha-automaatit, urheiluvedonlyönti, kasinopelit ja verkkorahapelit. Riskiä rahapelihaittojen esiintymiseen voivat nostaa myös impulsiivisuus, päihdeongelmat, aiemmat peliongelmat ja turvattomuus. Ruotsissa on todettu sellaisten henkilöiden, joiden ystäväpiirissä pelaaminen on erityisen tärkeää sekä joilla on heikko usko omiin kykyihin, kielteisiä elämäntapahtumia ja vähän sosiaalista aktiivisuutta, olevan erityisen haavoittuvaisia pelihaittojen suhteen.

Miten voin sitten itse vaikuttaa niin, ettei pelaamisesta tule minulle ongelma? Tiedostava pelaaja pysähtyy välillä miettimään, mitkä ovat ne asiat ja keinot, jotka itseäni parhaiten auttavat pitämään pään kylmänä ja pelaamisen kohtuullisena. Pelihaitoilta suojautuminen tapahtuu pitkälti arjen pienissä valinnoissa.

Tässä muutamia vinkkejä, jotka voivat oikeasti auttaa oman pelaamisen hallinnassa:

  • Mieti, miksi pelaat. Pelaa huvin vuoksi, älä rikastuaksesi.
  • Opettele pelien toimintalogiikkaa.
  • Päätä ennalta, paljonko aiot käyttää rahaa pelaamiseen ja pysy budjetissa.
  • Muistuta itseäsi siitä, että pelaaminen maksaa ja häviö on rahapeliviihteen hinta.
  • Pidä taukoja, sillä ne auttavat sinua toimimaan järkevästi.

Mikä on oma vinkkisi pelaamisen hallitsemiseksi? Jaa se twitterissä ja tägää meidät mukaan #pelivinkki ja @arpaprojekti.

Salla Karjalainen

Projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Pelikasvattajat Aamu-tv:ssä

Ylen Aamu-tv:ssä ihmeteltiin tiistaina 5. heinäkuuta, voivatko digitaaliset viihdepelit olla väylä uhkapelien maailmaan. Keskustelussa mietittiin myös, onko pelaaminen turhaa. Pelikasvattaja ja tutkija Mikko Meriläinen sekä projektiasiantuntija Salla Karjalainen vinkkasivat pelaavien lasten vanhemmille: menkää rohkeasti mukaan ja kyselkää pelaamisesta!

salla_karjalainen_mikko_meriläinen_YLE
Kuva on julkaistu alunperin Yle Aamu-tv:n verkkosivuilla

Aamu-tv:n haastattelun löydät Areenasta.

Pelaaminen ei ole enää sidottu tiettyyn paikkaan tai pelilaitteeseen. Mobiilipelaaminen on kasvattanut viime vuosina suosiotaan muiden pelimuotojen kustannuksella. Mobiilipelaamisen nousu näkyy niin viihteellisissä digitaalisissa peleissä kuin rahapelaamisenkin trendinä. Mobiililaitteiden mukana pelit kulkevat ihmisten mukana kotoa maailmalle: kesämökille, bussipysäkille ja työpaikalle.

Raja digitaalisen viihdepelaamisen ja rahapelaamisen välillä hämärtynyt

Etenkin verkossa rajanveto voi olla paikoitellen epäselvää. Mitä tahansa peliä voi pelata rahasta, jos pelaajat keskenään niin sopivat. Pelaajat voivat esimerkiksi lyödä vetoa siitä, kuka saavuttaa pelissä parhaan tuloksen. Digitaalisissa viihdepeleissä valuuttana voidaan käyttää oikean rahan lisäksi pelien sisäistä valuuttaa tai hyödykkeitä, jotka ovat myös rahan arvoisia. Etenkin monien mobiilipelien ansaintamalli perustuu siihen, että varsinainen peli ja sen aloittaminen on ilmaista, mutta pelin sisältämillä mikromaksuilla on mahdollista saada peliin uutta sisältöä, pelin sisäistä valuuttaa tai lisäosia, jotka mahdollistavat nopeamman etenemisen pelissä.

Samanaikaisesti rahapeleissä hyödynnetään aiempaa enemmän digitaalisten viihdepelien ominaisuuksia, kuten tarinallisuutta, nopeatempoisuutta ja tuttua populaarikulttuurista kuvastoa.

Case: vedonlyöntiä eSportsista

eSports-peleissä vedonlyönnistä on tullut iso osa kilpapelaamiskulttuuria. Kilpapelaaminen on toistaiseksi keskittynyt vain tiettyjen, pelaajamääriltään suurten ja suosittujen pelien ympärille. Esimerkiksi suositun ammuntapelin Counter-Striken ottelut ovat vedonlyöntikohteina. Yle kirjoitti taannoin CS-vedonlyönnistä hyvän ja ilmiötä valottavan artikkelin.

Viihteellinen digitaalinen pelaaminen ei automaattisesti porttiteorian tapaan johda pelaajaa rahapelien pariin. Kynnys rahapelaamiseen voi kuitenkin madaltua, kun rahapeli tai sen toimintalogiikat tulevat riittävän lähelle omaa kiinnostuksen kohdetta. Pelaajalle vedonlyöminen pelissä, jota muutenkin pelaa paljon ja jossa pärjää, voi olla merkki omasta asiantuntijuudesta. Se, että tietää miten peli toimii ja tuntee joukkueet, auttaa panosten asettamisessa.

“Keskustelu tulisi nyrjäyttää”

Pelaamiseen liittyy paljon huolipuhetta. Esimerkiksi vanhemmat voivat huolestua siitä, pelaavatko lapset liikaa ja onko peleistä haittaa. Pelitutkija Mikko Meriläisen mukaan tällainen pelaamisen ongelmiin keskittyvä puhe pitäisi muuttaa.

– Peleissä käsitys on, että valtaosa pelaamisesta on jotenkin epäilyttävää. Tämä keskustelu tulisi nyrjäyttää. Tulisi hyväksyä se, että valtaosa pelaamisesta on täysin ongelmatonta. Siihen liittyy haittapuolia, mutta niitä voidaan ehkäistä aika helpostikin.

Etenkin lasten ja nuorten pelaamiseen liittyy paljon huolta, osa perusteltua ja osa tietämättömyydestä johtuvaa. Onkin tärkeää osata erottaa nämä toisistaan. Jotta voidaan keskittyä pelaamiseen mahdollisesti liittyviin oikeisiin ongelmiin, on tärkeää tunnistaa myös ne tilanteet, joissa huoleen ei ole syytä.

Parhaimmillaan pelaaminen on nuorille hauskaa yhdessä tekemistä, joka vahvistaa pelaajan itsetuntoa tarjoamalla uusia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Pelit ovat oiva ympäristö etsiä uusia haasteita, testata omia rajoja, leikitellä erilaisilla rooleilla ja saada uudenlaisia sosiaalisia kokemuksia. Pelit ovat keskeinen osa nuorten media- ja populaarikulttuuria ja peleistä on tullut erottamaton osa sitä mediamaailmaa, jonka ympäröiminä lapset kasvavat. Pelaamattomuus voi olla jopa sosiaalisista tilanteista ulossulkevaa.

Pelikasvatuksen kovaa ydintä on keskustelu pelaajan kanssa siitä, mitä ja miksi hän pelaa. Kenen kanssa hän pelaa? Onko pelaaminen mukavaa? Jo tällä keskustelulla voidaan päästä pitkälle pelihaittojen ehkäisyssä. Ottamalla pelaamisen puheeksi neutraalisti ja avoimesti kuunnellen, on mahdollista päästä puhumaan pelaamisesta syvällisemmin – sekä mahdollisesti sitä kautta voidaan päästä kiinni myös laajempiin taustalla vaikuttaviin aiheisiin, kuten arjenhallintaan ja sopivaan pelikäyttäytymiseen.

Kun keskustelu pelaamisesta keskittyy siihen, onko pelaaminen turhaa vai hyödyllistä, unohtuu yksi tärkeä kysymys. Tarvitseeko kaiken lopulta olla erityisen hyödyllistä?

Huoli voi olla myös aiheellista

Pelaamiseen liittyvät ongelmat näyttäytyvät arjessa monella tavalla ja pelaamisen ongelmallisuutta arvioitaessa tulee huomioida pelaajan elämäntilanne ja hyvinvointi kokonaisuutena. Pelaamiseen liittyvät haitat voivat vaihdella kovastikin fyysisistä helposti ehkäistävistä niskavaivoista vakaviin sosiaalisen eristäytymisen ongelmiin. Lisäksi haitat saattavat ulkopuolisen silmin näyttää erilaisilta verrattuna siihen, kuinka pelaaja kokee ne itse.

Jos pelaaminen herättää huolta, aluksi on hyvä selvittää pelaajan omaa näkemystä omasta pelaamisesta, hyvinvoinnista ja elämänhallinnasta. On tärkeää huomioida, että runsas pelaaminen saattaa toimia keinona purkaa tai paeta muita ongelmia, jolloin pelkästään pelaamiseen keskittyminen ohittaa monta hyvinvoinnin kannalta olennaista asiaa.

Pelaamisen ongelmat ovat usein osa laajempaa ongelmien kokonaisuutta ja taustalla voi olla monenlaisia psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä haasteita, kuten esimerkiksi masennusta, yksinäisyyttä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Monimutkaisessa tilanteessa voi olla vaikeaa hahmottaa syy-seuraussuhteita tai ongelmien alkuperäistä syytä. Tästä syystä onkin tärkeä tarkastella tilannetta kokonaisuutena ottaen huomioon pelaamisen lisäksi pelaajan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintaan liittyvät mahdolliset haasteet.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Unelmajahdissa K-alkuisessa kunnassa

Rahapelaamisesta ja jättipoteista kertovissa kirjoituksissa rahapelaamisen toimintalogiikan kulmakivi, sattuma, jää usein unholaan. Sattuma on tapahtuma, jonka lopputulosta on mahdotonta päätellä tai siihen vaikuttaa ennalta. Harjoitus tai toistot eivät siis paranna pelaajan voittomahdollisuuksia.

Erään lööpin mukaan loton päävoitto on mennyt useimmiten paikkakunnalle, jonka alkukirjain on K. Voin myös lukea, kuinka pelionni kiertää Keski-Suomen. Hakukoneen kautta löydän voittajahaastatteluja ja neuvoja voittonumeroiden valintaan.

Rahapelaamisesta ja jättipoteista kertovissa kirjoituksissa rahapelaamisen toimintalogiikan kulmakivi, sattuma, jää usein unholaan. Sattuma on tapahtuma, jonka lopputulosta on mahdotonta päätellä tai siihen vaikuttaa ennalta. Harjoitus tai toistot eivät siis paranna pelaajan voittomahdollisuuksia. Puhtaasti sattumaan perustuvia onnenpelejä ovat esimerkiksi lottopelit, ruletti ja raha-automaatit. On myös olemassa niin kutsuttuja taitopelejä, joissa pelaajan tiedolla tai taidolla voi olla vaikutusta pelitapahtumaan. Sattuma on näissäkin peleissä kuitenkin vahvasti läsnä. Taitopelejä ovat vakioveikkaus, totopelit, urheiluvedonlyönti ja muita pelaajia vastaan pelattavat pokerit.

Jättipotin voittamiseen ei pelipaikalla, tietyillä pelinumeroilla tai onnensukilla ole siis vaikutusta. Kun sattumaan perustuvia onnenpelejä mainostetaan tai niistä kirjoitetaan virheellisesti, vahvistetaan samalla kuluttajan vääristyneitä käsityksiä omista vaikuttamismahdollisuuksista pelin lopputulokseen.  Sattuman toimintalogiikan ohittaminen tai sen tarkoitushakuinen unohtaminen markkinointisisällöissä tai rahapelaamista käsittelevissä kirjoituksissa on yhtälailla kuluttajan harhaanjohtamista.

Laillisen ja laittoman rahapelimarkkinoinnin väliin mahtuu harmaa temmellyskenttä, jonka valvonta on haastavaa tai mahdotonta. Yksi harmaan alueen esimerkeistä on markkinointikielellä ja vinoutuneilla mielikuvilla värittynyt journalismi. Toisaalta hyvä esimerkki on myös rahapeliyhteisön mainos, joka itsessään käyttää journalistista tyyliä. Lukijan voi olla vaikea erottaa, missä kulkee mainoksen tai toimitetun tekstin raja. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin juuri siitä, kuinka aikuisten mediataidot ja kyky suhtautua verkkosisältöihin kriittisesti ovat usein puutteellisia: ”Sosiaalisen median myötä myös mainokset muuttuvat. Sisältömarkkinoinnissa mainos pyritään tekemään uutisen näköiseksi, vertaismarkkinoinnissa taas mainostaja ostaa blogitekstejä”.

On vastaanottajan mediataidoista ja valppaudesta kiinni, tuleeko viesti vastaanotettua terveen kriittisesti vai valmiiksi annettuna totuutena. Kuluttajalla on kuitenkin oikeus saada totuudenmukaista tietoa rahapeleistä, niiden ominaisuuksista ja niiden ympärille rakentuvista ilmiöistä. Myös toimittajilta toivoisi hyvää journalistista tapaa rahapeleistä kirjoitettaessa, sillä rahapelaamiseen liittyvien virheellisten ajattelutapojen vahvistumisen tiedetään kasvattavan riskiä rahapeliongelman kehittymiseen tai syvenemiseen.

Salla Karjalainen

Projektiasiantuntija, Arpa-projekti

Blogi jukaistu 9.2.2016 EHYT ry:n blogissa