Mitä rahapelit oikeasti sisältävät?

Moni meistä ostaa illan ratoksi lotto- tai kenorivin tai pyöräyttää hedelmäpeliä marketin aulassa. Siitä, miten peli toimii, mitkä ovat todelliset voittomahdollisuudet tai sisältyykö peliin erityisiä riskejä, ei ole juuri tietoa. Haluavatko kuluttajat tietää, miten rahapelit toimivat? Pitäisikö rahapeleissä olla myös ”pakkausmerkinnät”?

Kuluttajansuojalaki sanoo, että markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi. Tai tietoja, joiden puuttuminen voi johtaa siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt.

Rahapeleiltä ei ole tähän mennessä vaadittu tietoa siitä, miten peli toimii tai sisältyykö siihen erityisiä riskejä. Pääosin rahapelifirmojen jakama tieto kuluttajille on vain markkinointia ja osin jopa harhaanjohtavaa. Kun raha-automaattien pelisäännöt sallivat sijoitettua panosta pienemmän tuloksen ilmoittamisen voittona, pitäisikö tämä kertoa myös kuluttajalle etukäteen? Onko oikein, että peliyhtiö voi kertoa ”joka 4. arpa voittaa”, kun mukaan on laskettu myös ne tulokset, joissa pelaaja saa vain sijoitetun panoksen takaisin?

Voiton todennäköisyys kertoo pelaajan mahdollisuuksista voittaa, mutta on kuitenkin vain matemaattinen suure. Asia, joka yleensä toteutuu vain erittäin suuressa määrässä pelejä. Todennäköisyydellä ei juuri ole merkitystä, jos pelataan kerran tai kaksi. On lisäksi huomattava, että voiton todennäköisyydet ovat erilaisia eri panoksilla tai eri voittoluokissa. Pieniä voittoja voi saada helpommin, päävoitto on yleensä harvinainen. Kuitenkin sitä pelaaja yleensä tavoittelee.

Palautusprosentti on tieto, jonka pelintarjoajat yleensä kertovat. Se merkitsee kuitenkin todellisuudessa hyvin vähän kuluttajalle. Siitä voi korkeintaan päätellä, miten nopeasti pelaaja häviää rahansa. Mitä pienempi prosenttiluku, sen nopeammin teoriassa rahansa häviää.

Osa rahapelistä on määritelty erityistä pelihaittariskiä sisältäväksi. Tästä ei kuitenkaan ole merkintää pelissä tai sen pelisäännöissä. Yleisesti kuluttajansuojelussa on lähdetty siitä, että kuluttajalle kerrotaan mahdolliset haittavaikutukset.

Vaikeus tässä on, että meillä ei ole luokittelua, jonka mukaan voisimme tänä päivänä objektiivisesti määritellä rahapelit niiden haitallisuuden perusteella. Tiedämme toki, että nopeat, jatkuvasti pelattavat pelit sisältävät suuremman pelihaittariskin. Yksi rahapelin riskiä kuvaava luku voisi olla pelin “laskennallinen maksimiteho”. Se kuvaa pelin ns. kovuutta ja mahdollistaisi pelien keskinäisen vertailun ainakin osassa pelityypeistä.

Suurten ikäluokkien miehet pelaavat ikääntyneistä eniten

Ikääntyneistä eniten rahapelejä Suomessa pelaavat 64–69-vuotiaat miehet. Eläkeläisten rahapelaaminen on lisääntynyt, ja myös iäkkäiden peliongelma on kasvussa.

64–69-vuotiaista miehistä 70 % kertoo pelaavansa lottopelejä vähintään kerran kuussa, 70–74-vuotiasta miehistä 63 %. Muitakin arpapelejä eläkeläismiehet pelaavat muita iäkkäitä innokkaammin.– Suuret ikäluokat pelaavat enemmän kuin heitä vanhemmat. He ovat oppineet tavan varhaiskeski-ikäisinä 1980-luvulla, kun rahapelaaminen löi Suomessa läpi toden teolla, sanoo Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän Arpa-projektin projektipäällikkö Tapio Jaakkola.

Miehet pelaavat naisia enemmän rahapelejä kaikissa ikäluokissa. Ikääntyneiden miesten ja naisten pelaamisessakin ero näkyy: 64–74-vuotiaista naisista vain noin puolet pelaa lottopelejä vähintään kerran kuussa. Yksi selittäjä on se, että miehet ansaitsevat eläkkeelläkin naisia paremmin.

– Pelit ovat myös aiempina vuosikymmeninä olleet hyvin miehinen harrastus: peliympäristöt oli suunniteltu miehille ja peleistä noin kolme neljäsosaa. Miehet pelasivat Esson baarissa raviveikkausta, vakioveikkausta ja pajatsoa, naiset ehkä vain arpapelejä, Jaakkola kuvaa.

Tulokset käyvät ilmi EHYT ry tuoreesta kyselystä, jossa selvitettiin 64-vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten raha- ja tietokonepelien pelaamista ja pelaamiseen liittyvien ilmiöiden yhteyksiä ikäihmisten elämäntilanteeseen.

Myytti markettien raha-automaatteja pelaavista mummoista ei ole totta

Tutkimuksen tulokset kumoavat myytin markettien auloissa raha-automaatteja pelaavista mummoista. 64-vuotiaista tai sitä iäkkäimmistä raha-automaateilla pelaa ainakin kerran kuussa vain 14 %, kun esimerkiksi 18–35-vuotiaista noin puolet pelaa raha-automaateilla ainakin joskus. Innokkaimpia pelaajia ovat eläkeläismiehet, vain yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä raha-automaatilla pelaa useimmiten nainen.

Kaikki rahapelaaminen vähenee ikääntymisen myötä, mutta suurten ikäluokkien edeltäjiään runsaampi pelaaminen näkyi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viimevuotisessa tutkimuksessa. THL totesi, että iäkkäiden rahapelien pelaaminen on kasvanut viime vuosina ja myös peliongelma on kasvussa.

60–64-vuotiassa miehissä on muita ikääntyneitä enemmän niitä, jotka ilmoittavat käyttävänsä rahapelaamiseen enemmän aikaa eläkkeelle jäätyään. He myös suhtautuvat rahapeleihin muita myönteisemmin.

– Syntyykö peliongelma eläkkeellä, sitä ei tämän aineiston pohjalta voi sanoa, Jaakkola sanoo.

Miksi ja mitä ikääntyneet pelaavat?

Ikäihmiset luottavat rahapeleissä onneen, eivät taitoon. Ylivoimaisesti suosituimpia ovat lottopelit: lähes joka toinen iäkäs pelaa lottopelejä kerran viikossa tai useammin. Toisella sijalla ovat Veikkauksen arpapelit, niitä pelaa 39 % senioreista. Raha-automaattipelejä pelaa 25 %.

64-vuotiaiden tai sitä vanhempien tärkein motiivi rahapelien pelaamiselle on raha: isoista voitosta  haaveilee ainakin joskus 64 % kyselyyn vastanneista ikäihmisistä. Yli puolet pelaa ainakin joskus sen vuoksi, että ansaitsisi rahaa.

Toiseksi yleisin motiivi on ajanviete: noin puolet ikääntyneistä pelaa rahapelejä ainakin toisinaan hauskuuden, jännityksen tai ajankulun vuoksi. Puolet pelaa rahapelejä ainakin joskus myös sen vuoksi, että saisi voittamisen tuoman onnistumisen tunteen.

Ikääntyneiden pelaamista ei selitä perhetilanne: yksin asuvista, parisuhteessa tai lasten kanssa elävistä puolet pelaa ainakin kerran kuussa. Myöskään yksinäisyyden tunteet tai taloudellinen tilanne ei näyttäisi selittävän rahapelaamista. Kysely antoi myös viitteitä siitä, että pelaamisen useuteen ei juurikaan vaikuta se, kuinka huonoksi oman terveydentilansa kokee.

EHYT ry:n kysely toteutettiin kaksivaiheisesti. Helmikuussa 2016 toteutettiin puhelinkyselyt, johon vastasi 400 suomalaista. Kyselyllä kartoitettiin sitä, kuinka yleistä pelaaminen on ikäihmisten keskuudessa. Toinen osa toteutettiin 30. maaliskuuta – 6. huhtikuuta internetkyselynä, jossa kyseltiin pelaamisen yksityiskohtia. Kyselyyn vastasi 1001 ikäihmistä.

Tapio Jaakkola

projektipäällikkö

Arpa-projekti