Ärrän Tuplapotista 3D-kasinolle – parempia parkkihalleja vai uusia ratkaisuja?

Osallistuin toukokuussa rahapeliongelmien ehkäisyn, hoidon ja tutkimuksen pohjoismaiseen SNSUS-konferenssiin Odensessa, Tanskassa. Seminaarin ehdottomasti mielenkiintoisin ja ajatuksiaherättävin puheenvuoro oli psykologian tohtori Sally Gainsburyllä, joka käsitteli esityksessään teknologian kehittymisen vaikutuksia rahapelaamiseen. Oli mielenkiintoista huomata, miten Gainsburyn tulevaisuuden visiot ja kuvaukset Australian nykyisestä pelikehityksestä jakoivat kuulijoiden mielipiteitä siitä, missä määrin vastaava kehitys voisi rantautua Pohjoismaihin.

Gainsburyn mukaan teknologian kehitys tulee muuttamaan merkittävästi tapaa, jolla ymmärrämme rahapelaamisen. Hänen mukaansa kehitys ei merkitse ainoastaan nykyisten pelien parantelua, vaan täysin uudenlaisten ja uutta teknologiaa hyödyntävien pelien ja pelaamiseen tarkoitettujen alustojen kehittämistä. Samalla uudet pelituotteet luovat myös uusia markkinoita ja vaikuttavat käsitykseen oikeasta rahasta. Esimerkiksi virtuaalisessa todellisuudessa toimivat 3D-kasinot ja niin sanottu skilled gambling ovat Gainsburyn mukaan uusia keinoja tavoittaa milleniaaleja, joita tavalliset kasinopelit eivät välttämättä enää kiinnosta.

Gainsburyn mukaan ilmiön voi ymmärtää tarkastelemalla esimerkiksi itseohjautuvia autoja. Sekä parkkihalli että joukkotalouteen perustuva itseohjautuva auto ratkaisevat saman ongelman: Miten säilytän autoa kaupunkiympäristössä silloin, kun en itse käytä sitä? Itseohjautuvien autojen kehittäminen ratkaisee ongelman, mutta luo samalla uusia markkinoita ja herättää kiinnostusta uusissa kohderyhmissä. Gainsburyn mukaan tulevaisuudessa keskitymme kehittämään uusia ratkaisumalleja, emmekä parempia parkkihalleja.

Kehitys muuttaa paitsi pelialan markkinoita, myös pelialan sääntelyn lähtökohtia. Gainsbury nosti mielenkiintoisena esimerkkinä esiin blockchain gambling -käsitteen, jolla tarkoitetaan vapaasti suomennettuna lohkoketjuihin perustuvaa rahapelaamista. Lohkoketjut perustuvat avoimiin ja hajautettuihin tietorakenteisiin, jotka mahdollistavat ihmisten välisen datansiirron luotettavasti ilman kolmatta osapuolta – kuten esimerkiksi ilman peliyhtiötä. Gainsbury pohtikin puheenvuorossaan, voisiko rahapelien regulaatio perustua tulevaisuudessa lohkoketjujen hyödyntämiseen.

Monissa puheenvuoroissa nostettiin esiin myös se, miten uusi teknologia ja datankäyttö tarjoavat mahdollisuuksia esimerkiksi riskipelaajien tunnistamiseen, pelaajille suunnattuihin henkilökohtaisiin viesteihin ja virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen peliongelman hoidossa. Suomessa tällainen data on peliyhtiöiden hallussa ja sen käyttö vaatisi myös peliyhtiöltä uudenlaisia toimintatapoja.

Gainsburyn esitys ja seminaari kokonaisuudessaan ravistelivat hyvällä tavalla ainakin omia käsityksiäni pelialasta. R-kioskin Tuplapotista ja Kulta-Jaskasta on pitkä matka lohkoketjuihin, 3D-kasinoihin, itseohjautuviin laitteisiin, yhteisötalouteen sekä Bitcoiniin. Pelialan toimijat – niin peliyhtiöt kuin peliongelmien parissa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan organisaatiot – ovat kuitenkin avainasemassa vaikuttamassa siihen, miten näihin signaaleihin reagoidaan.

Margit Tepponen
Projektiasiantuntija
Arpa-projekti