Havaintoja peliriippuvuudesta

Tällä kertaa blogissamme kirjoittaa omasta tarinastaan rahapelien maailmaa tunteva, nimettömänä pysyttelevä henkilö. Hän on rahapeliongelmasta toipumisprosessissa oleva pelaaja, jolla on pelaamattomuutta takana yhdeksän ja puoli kuukautta.

 

Peli. Kilpailu. Jännitys. Voitto. Mistä on riippuvuus tehty? Kuka jää koukkuun?

Aloin pelaamaan 13-vuotiaana sekä varhaisia videopelejä että rahapelejä. Ajattelin, että voitan helposti ja saan samalla jännitystä ja nautintoa. Pidin itseäni voittajana ja ajattelin oppivani pelien logiikan. Ajattelin, että pystyisin käyttämään matematiikkaa hyväksi. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla?

Rahani ovat valuneet useampaan eri otteeseen kankkulan kaivoon. Se on masentavaa ja saa aikaan itsemurhafiiliksiä. Kerran olen yrittänyt, mutta ystäväni soitti minulle juuri tuolloin ja jouduin vatsahuuhteluun ja syömään hiiltä, joka puhdistaa vatsan. Pelastuin ja sain uuden mahdollisuuden.

Ruletti on ollut minulle kaikista koukuttavin rahapeli. Kuula, joka pyörii ja päätyy lopulta johonkin numeroon, punaiseen tai mustaan ja nollan kohdalla vihreään. Siitä olen voittanut lähes 2000 euroa kierroksella numero kahdeksalla, joka on onnennumero Aasian maissa. Toisinaan olen hävinnyt illan aikana muutama tuhat euroa tai tippunut 3000 euron voitolta 5000 euroa alaspäin. Ajattelin olevani ammattipeluri. Ostelin kameroita, kultakoruja tai vaikkapa kitaroita voittaessani. Hävittyäni vein ne kanikonttoriin ja sain pelirahaa.

Edestakaisen hitaan nitkuttelun kautta lopulta kaikki meni. Rahat, varat, perinnöt, palkat, ihan kaikki. Minulla ei ollut ruokaa ja laihduin 56-kiloiseksi (painan normaalisti 70–80 kiloa). Sain hädässäni naapurilta ruokaa, perunoita ja suolasieniä, joita hän oli kerännyt metsästä. Sain ruoka-apua myös kerran diakoniatyöstä. Selvisin pahimmista vuosista hengissä.

Jos olisin tiennyt tulevaisuuden, en olisi ikinä ryhtynyt pelaamaan yhtäkään rahapeliä. Ei se raha, vaan häviöstä ja voittamisesta tuleva rasite, pettymys, epätoivo, toivottomuus ja pelko, kaiken kontrollin menetys ja syyllisyys, häpeä ja vitutus. Kuvittele häviäväsi 3000 euroa tunnissa, kun mikään numero ei osu kohdalle ruletissa. Kuula menee jatkuvasti ohi, kunnes et pysty enää pelaamaan kuin muutamaa numeroa per kierros. Todennäköisyys osua laskee ja lopulta rahat ovat loppu. Pelinhoitaja kysyy, tuleeko vielä panoksia, mutta enää ei ole millä olla mukana pelissä, peli on ohi. Vihellys, jossa kuuluu oman isän ääni: sillä lailla, menit taas mokaamaan!

Nykyisin ajattelen, että voitan jokaisena päivänä 100–200 euroa, kun en pelaa. Olen rikas ja vapaa. Kummallisella tavalla raha tuntuu riittävän paremmin kuin ennen ja kaikkeen, mitä tarvitsen ja mitä perhe tarvitsee. Olen käyttäytynyt aikaisemmin vastuuttomasti raha-asioiden suhteen, pelaillut ja viihdyttänyt itseäni. Se ei enää vetele. Harmi, että rahaa meni hukkaan, mutta toisaalta niillä rahoitettiin vammaisten, sotaveteraanien, köyhien, urheilijoiden ja muiden tarvitsijoiden tarpeita. Olen veroni maksanut.

Olenko ylpeä? Osaanko taiat paremmin kuin tavallinen talliainen? Voinko taikoa hetkessä ison omaisuuden pelaamalla rulettia tai blackjackia? Olenko ylimielinen ja kevytkenkäinen? Miksi haluan luulla itsestäni jotain muuta kuin reaalimaailmassa oikeasti olen?

Peli vie miehen mielen, se vie ja joka eurolla syö miestä pahemmin, kuin nälkä ja jano, vaikka nekin kyllä vieraaksi ajan mittaan tulevat.

Peli vei minulta elinvuosia, mutta opetti kaiken rajallisuuden ja luonnon lakien olemassaolon. Raha on aina joltakin pois. Jos olen piilottanut kaikki häviöt jonnekin kätköön, niin silloin en ole tunnustanut itsellenikään, missä mennään. Valehtelu ja itsepetos ovat ainoa keino selvitä päivästä toiseen. Kukaan ei sitä loputtomasti jaksa, totuus kuoriutuu kuin sipuli, kerros kerrokselta. Peluri on sisältä sairastunut, kaiken hukkaan heittävä ihminen, jonka elämän toivo on äkkirikastumisessa ja sen kautta kaikkien huolien poistumisessa.

Enää en tuota toivoa elättele. Rahat menivät ja se, mikä jäi, on totuus itsestä ilman sen kummempia kommervenkkejä. Minä olen peluri lopun elämääni, en enää kiellä sitä. Joku minussa pelaa, vaikka ilman rahaa. Tämä voi muuttua. Toivon pääseväni ajattelussani sille tasolle, että en enää edes ajattele pelaamista.

Nimimerkki Mark47