Pelimyytinmurtajat: Ikärajat

Pelien ikärajoihin liittyy paljon myyttejä, joita saattaa kuulla niin pelaajien kuin kasvattajienkin keskuudessa. Usein vanhemmat tuntevat lastensa suosikkielokuvat ja tv-ohjelmat paljon paremmin kuin digipelit (Lasten mediabarometri 2013). Jos pelin nimikin on hakusassa, vaarana on, ettei pelin sisältöjä ja ikärajojakaan tunneta. Ihannetilanne olisi tietenkin, että lapsi tai nuori osaisi itse valikoida vain itselleen sopivia pelejä eikä yrittäisi ainakaan aktiivisesti kiertää sääntöjä, mutta mitä pienempi lapsi, sitä enemmän ikärajojen kaltaiset ulkoiset rajoituskeinot ovat tarpeen.

 

Ikärajat ovat vain suosituksia!”

Vuodesta 2012 alkaen ikärajat ovat olleet Suomen lain mukaan sitovia. Laki koskee yhtä lailla niin elokuvia, tv-ohjelmia kuin digipelejäkin. Kuvaohjelmalaki määrää ikärajoiksi 3, 7, 12, 16 ja 18 (710/2011) ja velvoittaa pelin tarjoajan (siis esimerkiksi pelikaupan myyjän) valvomaan ikärajoja. Muiden paitsi ikärajan 18 kohdalla voi lain mukaan käyttää kolmen vuoden joustoa, jos lapsi on 18 vuotta täyttäneen seurassa. Ikärajan 18 kohdalla laki on ehdoton: alaikäinen ei saa edes vanhempansa luvalla tai seurassa pelata ikärajamerkinnällä 18 merkittyä peliä. Sama laki pätee yhtä lailla niin elokuviin, tv-ohjelmiin kuin digipeleihinkin. Ikärajat eivät siis ole pelkkiä suosituksia vaan lakisääteisiä, ja niiden tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria heille haitalliselta mediasisällöltä.

Mitä korkeampi ikäraja, sitä vaikeampi peli!”

Siinä missä lautapelien ikäraja pohjautuu siihen, minkä ikäisen voi olettaa osaavan pelata peliä (ja olevan syömättä siihen mahdollisesti kuuluvia pieniä osia), digipelien ikärajalla ei ole mitään tekemistä vaikeuden kanssa. Digipelien ikärajat on asetettu lasten ja nuorten suojelemiseksi haitalliselta sisällöltä ja niiden perustana on edellä mainittu kuvaohjelmalaki. Ikärajalla 18 merkitty peli saattaa olla mekaanisesti paljon helpompi pelata kuin ikärajalla 3 merkitty peli: eron syynä on vain pelin tarina ja kuvamateriaali. Esimerkiksi ikärajan 7 peli ei siis takaa, että peli olisi vaikeustasoltaan alle 7-vuotiaalle sopiva.

Pelien ikärajaluokittelussa on Suomessa käytössä yleiseurooppalainen PEGI-järjestelmä (Pan-European Game Information). Pelit luokitellaan sen perusteella, sisältävätkö pelit lapsille haitalliseksi määriteltyjä aiheita ja miten realistisesti aiheita on kuvattu (luokittelukriteerit). Ikärajan lisäksi PEGI-ikäluokitusjärjestelmässä ovat käytössä sisältömerkinnät. Merkeistä selviää sisältääkö peli väkivaltaa, seksiä, kauhua, syrjintää tai huumeidenkäyttöä. Lisäksi internetyhteyden vaativille peleille on oma merkkinsä, joten merkit ovat mainio apu peliostoksilla aikuisellekin pelaajalle.

Voit lukea lisää ikärajoista ja sisältömerkinnöistä myös Tommi Tossavaisen kirjoituksesta Pelitaidon blogissa.

Ei siitä ole mitään haittaa, jos pelaa joskus K18-pelejä, vaikka on alaikäinen

Sopimattoman mediasisällön katsomisesta liian nuorena voi olla paljonkin haittaa. Harva tietenkään kertavilkaisusta traumatisoituu, mutta median sisältövaroitukset kannattaa ottaa tosissaan. Liian pelottavaa tai väkivaltaista tv-ohjelmaa katsottuaan voi saada painajaisia ja unihäiriöitä (Paavalainen ym. 2011) tai pelkotiloja, jotka voivat säilyä vaivana kuukausia tai jopa vuosia (Paavonen ym. 2006; Salokoski & Mustonen, 2007). Samat riskit pätevät myös liian pelottavien digipelien pelaamiseen. Seksiä sisältävät kohtaukset taas ovat nuoren lapsen vaikeita ymmärtää, mistä voi aiheutua hämmennystä, ahdistusta ja jopa pelkoa (Salokoski & Mustonen, 2007).

Moni aikuisille suunnattu mediatuote saattaa kuvata vaikkapa rikollisten yritystä saada huumekauppa pyörimään kaupungissaan. Tällaiset tarinat kiinnostavat, sillä niissä on draamaa ja jännitystä, eivätkä ne tunnu tylsän arkisilta, mutta lapselle ja nuorelle niistä voi tulla vääristynyt käsitys maailmasta. Median tarjoamat roolimallit voivat olla varsin kankeita myös esimerkiksi eri sukupuolien suhteen, jolloin nuori kaipaa vanhemman apua pohdintaan, pitääkö kaikkien mahtua samaan muottiin. Vaikeita ja ikäviä aiheita ei toki kannata vältellä lasten mediasisällöissä, mutta ne pitää esittää lapsen ikätasolle sopivasti ja niistä pitää olla aikaa keskustella. (Salokoski & Mustonen, 2007)

Omien rajojen tunteminen on tärkeä osa pelitaitoa: on hyvä oppia arvioimaan, minkälaisesta mediasisällöstä nauttii ja minkälaiset aiheet taas tuovat itselle vain pahaa oloa. On tärkeä taito tajuta jättää ajoissa kesken peli tai muu media, joka tuntuu pahalta tai pelottavalta. Lasten ja nuorten kohdalla aivojen kehitys on isossa osassa mediasisältöjä ajatellessa: tunne-elämä, syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja faktan ja fiktion erottaminen kehittyy jokaisella omaa yksilöllistä vauhtia ja aivojen kehitys vaikuttaa siihen, minkälaista mediasisältöä on valmis käsittelemään. (Salokoski & Mustonen, 2007)

Kenenkään kehitystä ei voi ”karaisemalla” nopeuttaa. Ikärajojen noudattaminen on siis tärkeää, koska ikärajat on asetettu suojelemaan lapsia ja nuoria, jotta jokainen saisi kasvaa omassa luonnollisessa tahdissaan omaksi itsekseen. Yksilölliset erot eri kehitysvaiheissa voivat olla todella suuria, joten lain salliman ikärajajouston käyttäminen vaatii aikuiselta lapsen hyvää tuntemista.

Ikäraja on aina ehdoton ja oikea

Yhteisistä arviointikriteereistä huolimatta rajat eri ikärajojen välillä voivat joskus olla häilyviä ja inhimillisiä virhearvioita voi sattua myös ikärajaluokittelutyössä. Joskus pelien ikärajat voivat tuntua liian korkeilta tai liian matalilta. Suurin riski ovat tietenkin liian matalat ikärajat, jolloin nuori pelaaja saattaa saada yllättäen eteensä sopimatonta sisältöä. Ikärajoja otetaan uudelleenarviointiin, jos virheitä ilmenee ja Ikärajat.fi-nettisivun kautta niin pelien kuin muidenkin kuvaohjelmien ikärajoista voi antaa palautetta.

Oikein määritelty ikärajakaan ei takaa aina haitatonta kokemusta: kaikki ikärajalla 3 merkityt pelit eivät ole teemoiltaan lapsille suunnattuja, vaikkei niissä mitään selkeästi haitallista ja ikärajaa nostavaa sisältöä olisi. Aikuisyleisölle suunnattu juoni saattaa olla hämmentävä ja pelottaa lasta, jos tämä ei sisältöä kykene ymmärtämään. Esimerkiksi sarkasmia pieni lapsi ei vielä ymmärrä lainkaan. Lisäksi on syytä muistaa, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö, jolla on kehitysvaiheensa lisäksi myös oma henkilökohtainen kokemushistoriansa, mikä tietysti vaikuttaa siihen, millaiset aiheet tämä kokee mukavaksi tai ikäväksi.

Kaikein kaikkiaan pelien ikärajat ovat siis erittäin hyödyllinen apukeino kasvattajalle ja pelaajalle sopivia pelejä valittaessa, mutta pelkästään niiden varaan ei kannata luottaa. Paras tapa varmistua pelin sopivuudesta on edelleen seurata lapsen peliä ihan itse, keskustella pelikokemuksesta ja heittäytyä pelaamaan yhdessä.

 

Nuppu Soanjärvi
Pelit puheeksi -projektityöntekijä, EHYT ry

 

Hyödyllisiä nettisivuja

www.ikarajat.fi: Ikärajat.fi palvelua ylläpitää Kansallisen audiovisuaalisen instituutin
mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö MEKU. Katso myös esite ikärajoista.

http://www.pegi.info/fi/: Pan European Game Information – yleiseurooppalainen pelitieto.

MLL:n vanhempainnetti: Haitalliset mediasisällöt ja niistä lapsille puhuminen.

 

Lähteitä 

Kuvaohjelmalaki 710/2011.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110710

Paavonen, E. J., Pennonen, M., Roine, M., Valkonen, S., & Lahikainen, A. R. (2006). TV exposure associated with sleep disturbances in 5‐to 6‐year‐old children. Journal of sleep research, 15(2), 154-161.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2869.2006.00525.x/full

Paavonen, J. E., Roine, M., Korhonen, P., Valkonen, S., Pennonen, M., Partanen, J., & Lahikainen, A. R. (2011). Media ja lasten hyvinvointi. h
ttp://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66370/media_ja_lasten_2011.pdf?sequence=1

Salokoski, T., & Mustonen, A. (2007). Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja-sääntelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja, 2, 2007.
http://ww.mediakasvatus.fi/sites/default/files/ISBN978-952-99964-2-1.pdf

Jätä kommentti