Rahapeliriippuvainenkin tarvitsee tukea työnantajalta

Rahapeliriippuvainenkin tarvitsee tukea työnantajalta

Matti on poissaoleva ja omituinen. Häntä selvästi kalvaa jokin, mutta on vaikeaa sanoa mikä. Hän ei haise viinalta, vaikuta olevan erityisen soossissa, eikä hän myöskään ole puhunut parisuhdeongelmista tai vaikeista vauvan valvottamista öistä.

Matti on tyypillinen esimerkki työntekijästä, jolla on ongelmia rahapelaamisen kanssa. Työkaverit kyllä aistivat, että kaikki ei ole entisellään, mutta tilanteeseen on vaikeaa löytää tunnistettavaa syytä. Töissä ongelmapelaaja – kuka vain Matti meistä – saattaa vetäytyä sosiaalisista suhteista, olla ailahteleva, myöhästellä töistä ja olla väsynyt. Matin käyttäytyminen saattaa ärsyttää ja työkaverit joutuvat ajoittain paikkailemaan hänen hommiaan.

Peliriippuvuuteen liittyy salailua ja häpeää. Ongelmat pysyvät piilossa, sillä pelaaminen ei haise tai välttämättä näy ulospäin. Vaikeudet tulevat usein esiin vasta kun ne ovat jo äityneet suuriksi. Mikään yksittäinen merkki Matin käyttäytymisessä ei kerro taustalla piilevistä peliongelmista. Havainto syntyy usein monien vihjeiden summasta.

Äärimmäisissä tilanteissa Matin kaltaiset tyypit turvautuvat ratkaisemaan rahavaikeuksiaan lainaamalla rahaa työnantajan pussista. He ajattelevat maksavansa lainan takaisin suuresti voitettuaan. Tällaiset Matit yleensä jäävät kiinni ja näkyvät yllättävän usein iltapäivälehtien lööpeissä.

Useilta työpaikoilta puuttuu valmius tunnistaa rahapelaamiseen liittyviä haittoja, ottaa tilanne puheeksi ja ohjata Matin kaltainen työntekijä avun ja tuen piiriin. Allekirjoittanutta haastateltiin 30.8. ilmestyneeseen Yksityisalojen esimiehet ja asiantuntijat YTY:n lehteen aiheesta. Haastattelussa paneuduimme toimittaja Ani Kellomäen kanssa siihen, miten peliriippuvainenkin tarvitsee työyhteisön ja työnantajan tukea. Kellomäki onnistuu artikkelissa tiivistämään olennaisimman viestin rahapelihaittojen ehkäisystä työpaikoilla:

”On kaikkien etu, jos työpaikalla on sallittua sanoa, ettei työkaverilla ole kaikki kohdillaan. Jos vastuista ei ole sovittu etukäteen, syntyy usein vaikenemisen ilmapiiri. Työpaikoilla on monenlaisia paineita ja jännitteitä siitä, kuka voi ja uskaltaa nostaa pulmat puheeksi. Näiden asioiden ratkaiseminen on esimiehen velvollisuus. Johtotähtenä kannattaa pitää ajatusta siitä, että puuttuminen on välittämistä.”

Artikkelin löydät YTY-lehden sivuilta 6-9. Siihen on haastateltu myös Raha-automaattiyhdistyksen työhyvinvointipäällikköä ja yhteiskuntavastuuasiantuntijaa.

Salla Karjalainen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

 

Jätä kommentti