Talo voittaa aina

Talo voittaa aina

Ennen vanhaan, kun rahapelit olivat vielä syntiä, niitä pelattiin katseilta suojassa. Maaseudulla miesporukka kokoontui illan tullen riiheen lyömään korttia salaa. Ilta tarkoitti kuitenkin hämärää ja tarvittiin joku pitämään lyhtyä korttipöytänä toimineen tynnyrin yläpuolella. Valonkantajaksi valikoitiin luotettava poika, jolle maksettiin pieni palkkio vaivannäöstä – joka kierroksella poika sai pelissä olevasta potista yhden lantin. Aamun sarastaessa peli jouduttiin päättämään, koska suurin osa pelissä kiertäneestä rahasta oli päätynyt valonkantajan haltuun.

Tarinan valonkantajana toiminut poika on nyt jo ikämies. Olen käyttänyt hänen tarinaansa esimerkkinä siitä, miten rahapelit toimivat. Kaikissa rahapeleissä jaetaan pelaajien rahaa yhä uudelleen ja uudelleen. Jotta joku voi voittaa, muiden pitää hävitä. Tarinassa valonkantajalla on peliyhtiön rooli: ilman pelinjärjestäjää korttia ei lyötäisi, mutta se on myös ainoa, joka ei ota pelissä riskiä tappiosta.

Jotta yksi voi voittaa ja peliyhtiö saa tuottoa, useamman on hävittävä
Jotta yksi voi voittaa ja peliyhtiö saa tuottoa, useamman on hävittävä

Kaikki rahapelit noudattavat tätä valonkantajan perusperiaatetta. Peliyhtiö kerää rahat yhteen pottiin, ottaa siitä oman osuutensa ja jakaa loput pelaajille takaisin voittoina. Palautusprosentti 90 tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että talon osuus on noin 10 % jokaisesta potista (keskimäärin, pitkällä aikavälillä). Kaikki pelaajat eivät voi jäädä voitolle. Pelin jatkuessa ainoa, jonka suuntaan on varma rahavirta, on pelinjärjestäjä. Jos pelaajat eivät tuo pottiin jatkuvasti uutta rahaa, se pienenee lopulta olemattomiin, kuten tarinan miehille kävi riihessä.

Miten itse järjestäisit tuottoisan rahapelin? Jos yrittäisit ehdottaa, että kaverisi antaa sinulle kuusi euroa ja sinä annat niistä takaisin viisi, hän tuskin innostuisi asiasta, vaikka takaisit hänelle palautusprosentiksi yli 80. Nopan heitto, jossa pelin ja panoksen tuoma jännite kätkisi taakseen saman asian, viihdyttäisi kaveriasi enemmän.

Lupaat kaverillesi euron panoksella viiden euron voiton oikeasta arvauksesta. Kun noppa on täysin satunnainen, jokainen kuudesta luvusta tulee yhtä usein, kun tarpeeksi monta kertaa pelataan. Keskimäärin kaverisi voittaa noin kerran kuuden heiton aikana vitosen. Koska hän maksaa joka kierroksesta euron, sinä jäät voitolle euron jokaisesta kuudesta pelatusta kierroksesta. Tuo euro on talon osuus. Jos kaverisi haluaisi pelata varman voiton kierroksen ja löisi vetoa jokaisesta kuudesta numerosta, hän jäisi silti sen euron häviölle.

Koska erilaiset asiat viihdyttävät eri ihmisiä, voittojen jakamisen tapa vaihtelee. Voitonjaon voi suorittaa välkkyvä pelikone arpomalla voitot ja tappiot maksutaulukon mukaisesti, kehällä pomppiva rulettipallo tai tarkkaan lasketut urheiluottelun vedonlyöntikertoimet. Barcelonan ja Manchester Unitedin* voitoille rahansa laittaneet maksavat tasapeliä veikanneiden voittorahat ja pelinjärjestäjän tuoton. Aina ei siis tarvita koko jaettavaa pottia samaan kasaan, vaan riittää että voitonmaksukaava on laskettu tuottavaksi.

Pelin toteutuksen tehtävä, tuplausäänen tai veralle painetun peliruudukon, on viihdyttää ja saada pelaaja kiinnittämään huomio arvontaan voitonmaksun sijasta. Kun raha sahaa pelaajalta talolle ja takaisin, on vaikeaa hahmottaa, että pelaajien pöytään kantamista rahoista tasaisesti kasvava potti jää valonkantajalle. Yhä useamman maajussin on kaivettava kuvetta, jotta peli voisi jatkua.

 

Sanni Nuutinen

Projektiasiantuntija

Arpa-projekti

*Esimerkin joukkueiden valintaa varten kirjoittaja joutui konsultoimaan paremman jalkapallotietämyksen omaavaa kollegaansa. Koska Englannin Valioliigasta ei kuulemma löydy joukkuetta, joka voisi Man Unitedia vastaan päästä edes tasoihin, kuvitteellinen esimerkki on valittu ensi vuoden Mestarien liigaa ajatellen. Epäilen jalkapalloasiantuntijamme olevan puolueellinen.

Jätä kommentti