Voisitko sinä puuttua Jonin rahapelaamiseen?

Voisitko sinä puuttua Jonin rahapelaamiseen?

”Entä sitten?”, poika kysyi puolustautuvaan sävyyn erään huoltoaseman rahapelikoneen ääressä ja tiukensi vasemman käden syleilyotettaan mopokypärästä kun oikea jähmettyi pelikoneen nappulan ylle. Osoitin lattiaan liimattua tarraa, jossa luki K-18. Poika huokaisi mielenosoituksellisesti, mutta harppoi nolostuneen oloisena pois. Pojan tokaisu oli vastaheitto siihen, että olin tunkeilevan tätimäiseen tapaani juuri hetkeä aiemmin avannut keskustelun hänen kanssaan toteamalla, että hänellä ei taida olla ikää pelata.

Tiedän, se oli tympeä keskustelunavaus, eikä lainkaan oikealle henkilölle. Puutun usein rahapelien ikärajojen rikkomisiin huoltoasemilla, kioskeissa ja kaupoissa. Saan lähes aina osakseni kummeksuvia katseita, jotka kysyvät ’entä sitten?’. Kummastelua ei tule nuorilta itseltään, jotka hyvin tietävät tekevänsä jotain kiellettyä. Ihmettelyä kohtaan aikuisilta: muilta pelaajilta, nuorten vanhemmilta ja jopa sijoituspaikkojen henkilökunnalta, joiden tehtävä on valvoa pelikoneiden ikärajoja. He ovat kasvaneet sellaisessa Suomessa, jossa pelikoneita sai aikuisen seurassa pelata kuinka nuorena tahansa. Heille se on ehkä jopa hiukan lapsellista touhua, pikkukolikoilla näpertelyä. Minäkin opin rahapelit aikanaan isän kanssa yhteisenä hupina kauppareissuilla ja laivamatkoilla. Silti minulla on syyni pitää kukkahattua tiukalla tämän asian suhteen.

Viikko ennen tätä huoltoasemaepisodia istuin vastapäätä onnetonta Jonia. Hänellä ei ollut enää mahdollisuutta estää velkojensa siirtymistä ulosottoon, sillä hän menetti työpaikkansa jäätyään kiinni kassasta lainaamisesta. Jonin avovaimo pakkasi kotona laukkujaan, koska Joni oli lainannut tämän luottokorttia ilman lupaa. Rahat olivat menneet pelaamiseen. Jonilla oli vakaa aikomus maksaa pelivoitoilla kaikki lainaamansa takaisin. Joni varmasti tulee vielä saamaan asiansa raiteilleen, mutta sotkun selvittäminen vienee häneltä reilut kolme vuotta nuoruudesta. Tapasin Jonin, koska autan työkseni ihmisiä peliongelmissa.

Kysyin Jonilta milloin rahapelaaminen alkoi. Osaamatta sanoa tarkkaa ikää, hän muistelee ensimmäisiä pelikokemuksiaan vanhempien seurassa, myöhemmin salaa kavereiden kanssa, oikeastaan niin kauan kuin hän muistaa, hän on pelannut. Kaikki viikkorahat ja kesätyöpalkat menivät koneisiin. Kun omat rahat loppuivat, kerättiin pulloja tai vietiin äidin lompakosta. Kukaan ei puuttunut Jonin pelaamiseen. Kukaan ei vaikuttanut edes huomaavan sitä.

Jonia ei ole oikeasti olemassa, mutta hän on tiivistelmä niistä tyypillisistä tarinoista, joita työssäni kuulen. Tarinat ovat useimmiten nuorten miesten kertomia. Hyvin usein he sanovat, etteivät tienneet mihin pelaaminen heidän kohdallaan voisi johtaa. Kuinka olisivatkaan voineet tietää? Olen tehnyt itselleni lupauksen puuttua jokaisen potentiaalisen jonin pelaamiseen aina tilaisuuden sattuessa kohdalle. Tähän minua kannustaa, eivät ainoastaan kaikkien tapaamieni jonien tarinat, vaan myös tutkimustieto.

Alaikäiset ovat aikuisia alttiimpia rahapeliongelmille. Rahapeliongelman keskeisimmät tunnetut riskitekijät ovat miessukupuoli, yksinäisyys ja varhainen pelaamisen aloitusikä. Esimerkiksi rahapeliongelmien kehittymisessä peliuran alkuvaiheen voimakkaat voittokokemukset ovat tärkeitä. Pelikoneiden muutaman kympin päävoitto ei ehkä ole vanhemmista suuri, mutta nuoren maailmassa sillä saa vaikka mitä. Ongelmallinen pelaaminen on oppimisen tulosta ja nuori mieli oppii nopeasti, myös virheellisiä asioita pelien luonteesta. Nuori keskittyy pelatessaan usein omiin voittoihinsa ja tappioihinsa, pyrkien etsimään satunnaisuudesta olemattomia kaavoja, joita kutsua taidoksi. Näin toki tekee myös aikuisen mieli, mutta usein tietoisempana siitä, että peleillä kerätään rahaa, ei jaeta sitä.

Muutama vuosi sitten ikärajoja selkiytettiin ja kaikki rahapelaaminen kiellettiin alaikäisiltä. Ikärajamuutos tuli hyvästä syystä. Ennen alaikäisiltä kerättiin rahapeleillä hyviin tarkoituksiin arviolta 36 miljoonaa euroa vuosittain. Ikärajamuutoksella on ollut positiivisia vaikutuksia. Alaikäisten rahapeliongelmat ovat vähentyneet roimasti Peluurin peliongelmissa auttavan puhelimen tilastojen mukaan. Ja mikä tärkeintä, ikärajoja koskeva lainmuutos siirsi vastuun alaikäisten peliongelmista pois alaikäisiltä itseltään. Meidän aikuisten tehtävä on ottaa vastuu siitä, että alaikäiset eivät pääse pelaamaan rahapelejä.

Rahapelikoneiden hajasijoittelu on ongelmallista alaikäisten pelaamisen estämisen kannalta. Pelikoneiden valvonta on niiden sijoituspaikkojen henkilökunnan tehtävä. Raha-automaattiyhdistys on pyrkinyt parantamaan ikärajavalvontaa kouluttamalla sijoituspaikkojen henkilökuntaa ja kehittämällä koneisiin ”kaukosäätimen”, jolla valvoja voi välimatkan päästä keskeyttää alaikäiseltä näyttävän henkilön pelaamisen kunnes tämä tulee todistamaan ikänsä. Valvonnassa on silti edelleen puutteita. Keskeisimmät puutteet vaikuttaisivat olevan välinpitämätön asenne alaikäisten rahapelaamista kohtaan sekä sijoituspaikkojen henkilökunnan muut tehtävät. Kiireisenä perjantai-iltapäivänä kaupan kassahenkilökunnalta saattaa unohtua pelikoneiden vilkuilu muita asiakkaita palvellessa.

”Entä sitten?”, kysyi erään huoltoaseman ruokatiskin myyjän ilme, kun kävin kysymässä pelikoneiden kaukosäädintä. Kohtaamani poika oli livahtanut uudelleen pelikoneille sillä välin, kun odotin pöydässä ruokatilaustani. Kaikki huoltoaseman henkilökunta palveli asiakkaita täydessä lauantai-illan tohinassa. ”Se on rikki”, vastasi myyjä viimein, ”eikä sen käytöstä ole mitään hyötyä, sinne ne menee takaisin kuitenkin. Sellaisia ne on ne nuoret.”

Myyjän vastaus mykisti minut välinpitämättömyydellään. Se kuvasti tilannetta, jossa henkilökunta ei enää edes yrittänyt toteuttaa valvontatehtäväänsä, vaan oli lakannut välittämästä. Kävelin pelikoneille ja otin katsekontaktin mopokypäräänsä pitelevään poikaan, joka tajusi jälleen luovuttaa. Jäin miettimään tulisiko tällaisessa paikassa pitää peliautomaatteja laisinkaan.

RAY:n tehtävä on valvoa sitä, että pelikoneiden sijoituspaikoissa ikärajavalvonta toimii. RAY:n asiakaspalveluun (0100 879 00 tai asiakaspalvelu@ray.fi) voi ilmoittaa havaintonsa paikoista, joissa ikärajavalvonta ei toimi. RAY selvittää tilanteen sijoituspaikan kanssa. Mikäli asia ei korjaannu, automaatit voidaan poistaa käytöstä määräajaksi tai viedä tiloista kokonaan. Tämä on tehokas pelote sijoituspaikoille, jotka saavat automaattien tuotoista 17 % osuuden sitä vastaan, että luovuttavat niille tilansa, hoitavat rahastuksen ja valvovat pelaamista.

Seurailin ruokatilaukseni saapumiseen asti selvästi harmistuneen pojan ja tämän mopokypärän oleskelua kaveriporukassa kahvion nurkkapöydässä. Huomasin, että muilla pöydässä istuvilla oli edessään energiajuoma tai kahvi, tällä pojalla ei ollut. Se toi mieleeni kuinka nuorena paljon pelanneet harmittelevat sitä häpeää, jota jo silloin kokivat rahattomuudestaan. En tiedä tuleeko tästä pojasta joskus peliriippuvainen mies. Kenestäkään ei voi tietää ennalta. Kaikkein vaikeimmat peliongelmat vaikuttaisivat kuitenkin kehittyvän heille, jotka ovat aloittaneet rahapelaamisen alaikäisinä. Jos onnistumme estämään alaikäisten rahapelaamisen, voimme ehkäistä kaikkein vaikeimpia rahapeliongelmia. Tämä yksin on riittävä peruste vaatia parempaa rahapelien ikärajavalvontaa paikoissa, joissa se ei toimi – myös sinun lähikaupassasi.

Sanni Nuutinen
projektityöntekijä
Tiltti

 

Kirjoitus julkaistu 12.5.2014

Jätä kommentti