Vuosikymmenten rahapelikokemus ja ensi kertaa joku kysyy miksi pelaat

Vuosikymmenten rahapelikokemus ja ensi kertaa joku kysyy miksi pelaat

Arpa-projekti haastoi Eläkeläiset ry:n Syystärräykset-tapahtumassa eläkeläisiä tutkailemaan rahapelaamisen tapojaan leikkimielisen ”Mikä pelieläin olet?”-testin avulla. Kyky tarkastella pelaamisensa motiiveja ja pelaamiaan pelejä kriittisesti suojaa pelihaitoilta.

yleisoa_0045

Syystärräyksiin osallistui noin kuusisataa eläkeläistä joka puolelta Suomea

Eläkeläiset tarttuivat haasteeseen rennolla asenteella. He olivat valmiita tutkailemaan pelitapojaan, kun joku kysyi. Useimmille tilaisuus keskustella niistä tuli vastaan ensi kertaa, vaikka kokemusta rahapeleistä oli jo useiden vuosikymmenten ajalta.

Mitä rahapeliä pelaat? 

Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen oli valtaosalle helppoa, vaikka osa joutuikin ensin miettimään mitkä kaikki rahapeleiksi lasketaan. Lottopelit, Keno ja raaputusarvat olivat yleisimmät pelatut pelit. Myös kokonaan pelaamattomia eläkeläisiä oli joukossa runsaasti. Pelikoneet jäivät vastauksissa usein tappiolle, kun testin edetessä tuli valita mieluisin peli.

Miksi pelaat?

”Koska se on helppoa,” oli tavallisin vastaus. Lottoamisen ja Kenoamisen helppous liittyi sekä rivin jättämisen vaivattomuuteen että siihen, että peli itsessään ei vaadi pelaajalta mitään numeroiden valitsemista kummempaa.

Numeroiden valinnassa useimmat suosivat niin sanottua syntymäpäiväriviä, jossa numerot valitaan perheelle tärkeiden päivämäärien mukaan. Rivillä oli myös varjopuolensa: sen muistaa ulkoa. Jotkut kokivat vuosikymmenten tavan lotota samoilla numeroilla juurtuneen niin tiukkaan, ettei voi jättää lottoamatta. Taustalla on pelko siitä, että oma rivi osuisikin juuri sillä viikolla, kun lotto ei ole vetämässä. Pakkorivistä saattoi irtautua luopumalla siitä kokonaan ja antamalla kioskin koneen arpoa numerot omalle kupongille.

Syntymäpäivärivin pakosta irtauduttiin myös lopettamalla lottoaminen kokonaan. Pakko alkoi kyllästyttää ja pelaaminen maistua puulta. Kyllästymiseen johti myös vuosikymmenten pelaaminen ilman täysosumaa, kun toivo voitosta hiipui. Toisaalta kiinnostus jättipotteihin väheni iän myötä, koska tarvetta suurelle rahalle ei enää nähty. ”Ei niitä hautaankaan saa,” totesi muuan ikämies nauraen. Eläkeläisten kokemukset valottavat sitä, miten pelaamisen motiivit muuttuvat elämäntilanteiden muuttuessa.

pelielain_0010

Pelikoneiden pelaamisen motiiveissa eläkeläiset korostivat ajankulua ja halua lahjoittaa hyvään tarkoitukseen. Pelikoneiden hupina nähtiin pienet voitot, joita pääsee kokemaan lottopelejä tiiviimmässä tahdissa.

Keväällä eläkeläisille tehdyssä kyselyssä paljastui, että paljon puhuttu markettien pelikonemummo onkin useammin pelikonepappa – miehet pelaavat eläkeläisistä enemmän rahapelikoneita. Muuan mies tarjosi tähän selitystä omasta elämästään. Hän pelaa koneita usein odottaessaan vaimoaan kaupasta, koska vaimolla on enemmän tuttuja, joihin siellä törmää kuin hänellä. Kauppareissu on monelle eläkeläiselle sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa. Miehet kertoivat naisia useammin myös pelaamaan lähtemisestä syynä lähteä kotoa ja hakeutua ihmisten ilmoille.

Huoli pelaavasta läheisestä

Leikkimieliseen testiin osallistuminen sai eläkeläiset jakamaan huoliaan pelaavasta läheisestä. Näiden huolten joukossa korostui pelikoneilla pelaaminen. Pohdittiin pelaako ystävä tai sukulainen liikaa tai miksi tämä pelaa niin paljon. Joskus huoli oli siitä, pelaako rankkaa omaishoitajan työtä tekevä lievittääkseen stressiä. Läheisten kuoleman synnyttämästä surusta etsittiin selitystä yhtäkkiä runsastuneelle pelaamiselle.

Eläkeläisten kokemuksista rakentui kuva kulttuurista, jossa rahapelaamisesta ei juuri puhuta. Ympäristö ei haasta tarkastelemaan rahapelaamisen tapoja kriittisesti, jos ei ihminen itse sitä tee. Samoin läheiset kokevat keinottomuutta puhua huolistaan liittyen toisen rahapelaamiseen. Arpa-projekti jatkaa työtä keskustelukulttuurin rakentamiseksi.

Sanni Nuutinen

projektiasiantuntija

Arpa-projekti

Jätä kommentti