Pelihaitat

Käsite pelihaitat on laaja kokonaisuus, joka kattaa monenlaisia ja monentasoisia pelaamiseen liittyviä ongelmia.

Suurimmalle osalle pelaajista pelit ovat hauskaa ja hyödyllistä ajanvietettä ja yhdessä tekemistä. Osalle pelaajista pelit kuitenkin aiheuttavat eritasoisia haittoja kuten päänsärkyä, niska- ja hartiavaivoja, univaikeuksia, arjen hallinnan heikentymistä ja pelimaailman ulkopuolisen elämän kaventumista. Suurin osa haitoista on lieviä ja ohimeneviä. Lievemmät haitat ovat useimmiten ratkaistavissa yksinkertaisilla käytännön toimilla, kuten säännöllisillä tauoilla, paremmalla ergonomialla tai valaistuksella. On tärkeää osata erottaa pelaamiseen liittyvät vähäiset haitalliset lieveilmiöt varsinaisesta ongelmallisesta pelaamisesta. On hyvä muistaa että niska- ja hartiasärkyä aiheuttavat myös ihan normaali istumatyö ja yöunet voi viedä vaikka liian myöhään ajoitettu reipas urheilu. Pelaamisen lieviä ohimeneviä haittoja tulee tarkastella suhteessa hyvinvoinnin kokonaisuuteen sekä pelaamisen tuottamiin hyötyihin.

Usein pelaamiseen liittyvät haitat liittyvät ajankäyttöön ja sen hallintaan. Vuoden 2015 pelaajabarometrissa kysyttiin ensimmäistä kertaa pelaamiseen liittyvistä haitoista. Lähes 90 prosenttia vastaajista ei ollut kokenut ajankäyttöön liittyviä ongelmia. Harvoin niitä oli kokenut 8 prosenttia ja toistuvasti 1,5 prosenttia. Nuorimmassa ikäryhmässä ajankäytön ongelmat olivat yleisimpiä. Pelaamiseen käytetty aika oli aiheuttanut ongelmia noin neljännekselle vastanneista 10-19 -vuotiaista, toistuvasti se aiheutti ongelmia noin 6 prosentille vastaajista ¹.

Digitaalisen viihdepelaamisen haittoihin voidaan lukea myös ikäkehitykselle sopimattomista haitallisista sisällöistä johtuvat haitat, kuten pelot, uniongelmat tai vaikka pelistä opittu kiroilu. Pelien ikärajat on asetettu lasten ja nuorten suojelemiseksi heille haitallisiksi arvioiduilta sisällöiltä. Lisää tietoa ikärajoista www.pegi.info ja www.ikärajat.fi

Ongelmallinen pelaaminen

Ongelmapelaaminen on monitahoinen ilmiö, eikä sille ole olemassa yhtä, selkeää määritelmää tai annettuja aikarajoja siitä, mikä on liikaa pelaamista. Runsaskaan pelaaminen ei ole välttämättä merkki peliongelmasta, vaan kyse voi olla harrastuksesta, johon halutaan panostaa. Pelaamista voidaan pitää ongelmallisena, jos se alkaa vaikuttaa kielteisesti henkilön elämään kuten ihmissuhteisiin, koulunkäyntiin tai terveyteen. Ongelmapelaamisesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun pelaajalla ei ole elämässään pelien ohella muita mielenkiinnon kohteita tai kun yhdessäolo muiden ihmisten kanssa korvataan pelaamisella. Nykyisen elämänhallinnan ja hyvinvoinnin lisäksi ongelmallinen pelaaminen voi heikentää myös tulevaisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi tilanteissa, joissa opiskelu on vaarassa keskeytyä liiallisen pelaamisen takia. Pelaamisen ongelmallisuus ei ole mitattavissa yksinomaan siihen käytetyllä ajalla. Keskeisempää on tarkastella pelaaminen vaikutusta elämänhallintaan ja hyvinvointiin sekä pelaajan kykyä hallita omaa pelaamistaan.

Suomessa, kuten muuallakaan maailmassa, ei ole vakiintuneita käytäntöjä lasten ja nuorten vaikeiden peliongelmien tunnistamiselle tai määrittämiselle. Virallisissa tautiluokituksissa ICD-10 tai DSM-5 ei digitaalinen pelaaminen esiinny omana diagnoosinaan, koska riittävää tutkimuksellista näyttöä ongelman itsenäisyydestä ei ole ollut saatavilla. Koska yhtenäisiä käytäntöjä diagnosoinnille ei ole, vaihtelevat arviot ongelmapelaajien määristä määrittelytavasta riippuen.

Pelaamisen ongelmat ovat usein osa laajempaa ongelmien kokonaisuutta ja taustalla voi olla monenlaisia psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä haasteita, kuten esimerkiksi masennusta, yksinäisyyttä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Monimutkaisessa tilanteessa voi olla vaikeaa hahmottaa syy-seuraussuhteita tai ongelmien alkuperäistä syytä. Tästä syystä onkin tärkeä tarkastella tilannetta kokonaisuutena ottaen huomioon pelaamisen lisäksi pelaajan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintaan liittyvät mahdolliset haasteet.

Milloin on syytä huoleen?

Etenkin lasten ja nuorten pelaamiseen liittyy paljon huolta, osa perusteltua ja osa tietämättömyydestä johtuvaa. Onkin tärkeää osata erottaa nämä toisistaan. Jotta voidaan keskittyä pelaamiseen mahdollisesti liittyviin oikeisiin ongelmiin, on tärkeää tunnistaa myös ne tilanteet, joissa huoleen ei ole syytä. Pelaamiseen liittyvät ongelmat näyttäytyvät arjessa monella tavalla ja pelaamisen ongelmallisuutta arvioitaessa tulee huomioida pelaajan elämäntilanne ja hyvinvointi kokonaisuutena.

Jos pelaaminen herättää huolta, aluksi on hyvä selvittää pelaajan omaa näkemystä omasta pelaamisesta, hyvinvoinnista ja elämänhallinnasta. On tärkeää huomioida, että runsas pelaaminen saattaa toimia keinona purkaa tai paeta muita ongelmia, jolloin pelkästään pelaamiseen keskittyminen ohittaa monta hyvinvoinnin kannalta olennaista asiaa.

Pelaamista voi tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla.

  • Pelaatko omasta mielestäsi liikaa?
  • Millaisissa tilanteissa pelaat?
  • Pakenetko usein huoliasi peleihin?
  • Hallitsetko omasta mielestäsi omaa pelaamistasi?
  • Onko tilanteita joissa pelaamista on vaikea lopettaa tai hallita?
  • Oletko jättänyt velvollisuuksia hoitamatta pelaamisen takia?
  • Oletko laiminlyönyt omaa hyvinvointiasi tai läheisiäsi pelaamisen takia?
  • Ovatko läheisesi olleet huolissaan pelaamisestasi tai aiheuttaako pelaamisesi toistuvasti riitatilanteita?
  • Tapaatko ystäviä myös pelien ulkopuolella?
  • Tuottaako pelaaminen mielestäsi sinulle enemmän hyötyjä vai haittoja?
  • Onko pelaaminen pysynyt hauskana ja innostavana?

Kysymykset on tarkoitettu oman pelaamisen pohdintaan, eli diagnosointivälineeksi. Keskeistä on pohtia liiallisen pelaamisen taustalla vaikuttavia syitä sekä niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat pelaamisen hallintaa.

Liiallinen pelaaminen puheeksi

Lapsen tai nuoren liikapelaaminen kannattaa ottaa puheeksi mahdollisimman varhain huolen herättyä. Pelaamisesta ja sen hallinnasta olisi parasta keskustella lapsen tai nuoren kanssa yleisesti arjessa. Tehtävä kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, mutta myös muut lapsen ja nuoren kanssa toimivat, kuten opettajat tai valmentajat, voivat ottaa aiheen puheeksi. Joskus pelkkä ulkopuolelta tuleva huolen ilmaisu voi herättää nuoren pohtimaan omaa pelaamistaan.

Pelaamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista puhuminen voi tuntua vaikealta. Yleensä se kuitenkin kannattaa. Jos puhuminen asiasta tuntuu ylivoimaisen vaikealta, kannattaa suunnitella puheeksi ottamista etukäteen tai pyytää tukea ja neuvoja joltakin ulkopuoliselta. Etukäteen on vaikeaa tietää, kuinka pelaaja aiheeseen suhtautuu. Pelaaja voi vastustaa puhumista, syyttää sinua tai puolustella pelaamistaan, mutta on myös mahdollista, että asian pöydälle nostaminen ja sen kohtaaminen on pelaajallekin helpotus.

Vinkkejä puheeksi ottamiseen:

  • Varaa keskustelulle riittävästi aikaa ja rauhallinen paikka.
  • Valmistaudu etukäteen. Käy mielessäsi läpi, mitä haluat sanoa.
  • Muista neutraali keskustelunavaus, vältä syyllistämistä.
  • Kerro olevasi huolissasi ja että välität.
  • Kuuntele, mitä toinen sanoo, vaikka se tuntuisi vaikealta.
  • Jos nuori ei halua myöntää ongelmaa, älä väkisin yritä todistaa sen olemassaoloa. Ota huomioon, että myös sinä voit olla väärässä.
  • Usko muutoksen mahdollisuuteen kannattaa tuoda selvästi esiin. Lähesty aihetta ratkaisukeskeisesti, älä ongelmakeskeisesti.
  • Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain yhdellä sanalla.
  • Pysy itse rauhallisena ja kannustavana.
  • Nuori saattaa kieltää ongelman ja kieltäytyä keskustelusta, koska pelkää pelien pois ottamista. Pelaamisen lopettaminen ei useimmiten ole välttämätöntä, vähentäminen tai tietyn pelin pois jättäminen yleensä riittää. Nuoren voi olla helpompi sitoutua pelaamisen vähentämiseen kuin lopettamiseen.
  • Älä syytä itseäsi, jos rakentava keskustelu asiasta epäonnistuu.
  • Älä luovuta, vaan yritä uudelleen myöhemmin.
  • Jätä keskusteluyhteys aiheesta auki ja kuulostele tilannetta paremman ajankohdan varalta.

Miten ottaa digitaalinen pelaaminen puheeksi -malli löytyy Innokylän verstaasta sekä

Digitaalinen pelaaminen puheeksi lapsiperheiden kanssa -malli Innokylästä.

Vinkkejä pelaamisen hallintaan

Pelaaminen on harrastus, joka tempaisee mukaansa helposti pitkäksi aikaa. Peleistä löytyy aina uusia tavoitteita, haasteita sekä pelimaailmojen sisältä myös kavereita. Kaikkea aikaa ei kuitenkaan kannata viettää pelikoneen ääressä. Ihminen tarvitsee muitakin virikkeitä elämässä.

Joskus on hankala arvioida sitä, milloin pelaaminen on vienyt liiaksi mukanaan. Sinun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota pelaamiseesi, jos sinulle huomautetaan usein siihen käyttämästäsi ajasta. Samoin jos tunnet, ettei pelaaminen ole enää hallinnassani ja pelaat väsymiseen asti. Pelaamisen tulee olla ennen kaikkea kivaa. Jos siitä tulee rutiininomaista etkä saa siitä enää haluamaasi jännitystä, on syytä muuttaa omia pelitottumuksia.

Seuraavat keinot auttavat pitämään pelaamisen hallinnassa

  • Pidä päiväkirjaa pelaamiseen käyttämästäsi ajasta.
  • Pelaa lyhyitä aikoja kerrallaan. Pelatessa ajantaju voi hämärtyä, joten aseta hälytys tauon/ lopettamisen merkiksi. Muista, että pitkä tauoton pelaaminen heikentää pelisuoritustasi. Pitämällä taukoja ja huolehtimalla riittävästä palautumisesta pelaat paremmin.
  • Huolehdi, että pelaamiselta jää aikaa myös muille harrastuksille. Esimerkiksi liikunta on tärkeää vastapainoa koneen ääressä istumiselle.
  • Tapaa kavereita muuallakin kuin peleissä ja verkossa.

Mikäli sinusta tuntuu, että pelaaminen ei ole hallinnassasi, voit yrittää rajoittaa pelaamistasi omin avuin. Tämä ei tarkoita, että sinun täytyy lopettaa pelaaminen kokonaan. Seuraavista neuvoista voi olla apua pelaamisen saamiseksi hallintaan.

  • Riko pelaamisen liittyvät rutiinit. Mieti mitä muuta voisit tehdä sen sijaan, että avaat tietokoneen tai pelikonsolin.
  • Tee pelaamiselle aikataulut. Päätä jo etukäteen milloin ja kuinka kauan aiot pelata. Muista myös noudattaa laatimaasi aikataulua!
  • Jos olet huomannut pelaamisen hallinnan olevan erityisen vaikeaa tiettyjen pelien kohdalla, pidä niistä tauko.
  • Pohdi myös sitä, mitä hyviä asioita olet saanut takaisin elämääsi, kun kaikki aika ei mene pelaamiseen.
  • Varaa aikaa kavereille ja muille harrastuksille. Jos muut harrastukset ovat jääneet, palaa vanhojen harrastusten pariin tai hanki uusia. Voit miettiä, minkälaista toimintaa kaipaat pelaamisen ohella.